Rikkaruohot ovat puutarhan riesana varhaiskeväästä pakkasten tuloon asti. Torjuntaan voi käydä myös tulen avulla. Kotipuutarhurin käteen sopii kevyt kaasulla tai sähköllä toimiva rikkaruohopoltin.

Rikkaruohopoltin ei ole ihmekapine, joka kertakäsittelyllä poistaisi rikkaruohoriesan koko kesäksi. Se saattaa liekittää jotkut heiveröiset yksivuotiset rikkaruohot hengiltä kerralla, mutta varsinkin monivuotiset ja vahvajuuriset rikat vaativat toistuvia käsittelyjä. Liekitys ei sinänsä poikkea muista rikkakasvien hävittämiskeinoista, jotka kohdistuvat maanpäälliseen osaan. Mikäli rikkakasvin maanpäällisen osan leikkaa, niittää tai liekittää tarpeeksi usein, kasvi lopulta luopuu leikistä.

Esimerkiksi voikukat, ohdakkeet ja nokkoset ovat sitkeitä ja vahvajuurisia selviytyjiä. Niiden nujertaminen vaatii liekitystä noin neljä päivän välein, kunnes kasvuvoima alkaa hiipua noin kolmannella liekityskerralla. Vähemmän elinvoimaisten rikkaruohojen osalta uusintakäsittelyn aika koittaa keskimäärin noin parin viikon päästä.

Syksyn kosteudessa on hyvä torjua rikkakasveja. Monet siemenrikkakasveista saattavat taimettua jo syksyllä ja talvehtia eli keväällä ne ovat hyvässä kasvuvauhdissa. Syksyllä torjutut rikat vähentävät kevättöitä mukavasti.

Liekitys on nopeaa, mutta varovaisuutta vaativaa puuhaa. Paloturvallisuus on varmistettava kaikin tavoin. Kuivana hellekautena ja kovalla tuulella rikkaruohot on jätettävä rauhaan. Katse ei saa lipsahtaa hetkeksikään syrjään siitä, mitä laitteesta ampaiseva liekki tekee.

Paras polttimen käyttelyn hetki on sateen jälkeen. Sekin kannattaa muistaa, että kevyt kesäsade kastelee vain pintaa: maa voi olla rutikuiva ja pensaiden alaoksat samoin. Lähelle on aina syytä varata vesisanko, letku tai muuta sammutuskalustoa.

Maahantuojilta saimme kokeiluun viisi laitetta: kolme kaasukäyttöistä – Sievert, Mag-Pro ja Ugas – sekä kaksi sähkökäyttöistä, Batavia ja Hortus. Rikkaruohopolttimia myydään puutarhaliikkeissä, rautakaupoissa ja verkkokaupoissakin. Googlella hakusana ”rikkaruohopoltin” tuottaa lukuisia osumia. Kaasukäyttöisten laitteiden hinnat ovat noin 30 e, kaasukäyttöisten noin 80 e.

Kaasutoimiset rikkaruohonpolttimet

Kaasukäyttöiset ovat hyvin samanlaisia toimintaperiaatteeltaan: standardiliitäntäinen kaasupullo kytketään venttiilin kautta käyrän putken yläosaan. Putken keskivaiheilla on pietsosytytin ja kärjessä suutin.

Ergonomiassa ja viimeistelyssä on pieniä eroja, Sievert on hieman viimeistellympi ja kädensijaltaan pehmustetumpi kuin muut kaksi muuta laitetta. Ugasin sytytinnappula on turhan alhaalla. Laitteiden pituus ja kahvan kulma poikkeavat toisistaan. Sievert tuo liekin melko lähelle jalkoja. Ergonomialtaan paras on Mag-Pro, joka tuntuu tasapainoiselta, suutin asettuu itsekseen turvalliselle käyttöetäisyydelle.

Näin toimitaan: Lue tarkkaan käyttö- ja varsinkin turvallisuusohjeet. Kiinnitä pullo laitteeseen, avaa hana ja sytytä tuli nappia painamalla. Pidä suutinta tuhottavan rikkakasvin yläpuolella, kunnes kasvi alkaa näyttää kärsineeltä.

Laitteita on vaikea säilyttää vajan nurkassa sinällään, sillä kävelykeppimäinen esine kaatuilee herkästi. Paras tapa on laittaa puutarhavajaan koukku tai naula, jossa laite roikkuu. Laite laitetaan kuitenkin heti käytön jälkeen ensin jäähtymään valvottuun paikkaan hetkeksi, sillä suutin on kuuma. Vasta sitten on aika ripustaa se varastoon.

Kaasukäyttöinen laite on joustava pihalla, sitä on helppo siirrellä ja osoittaa kohteisiin. Kasvien lomassa kulkiessa ei tarvitse varoa, että sähköjohto kaataisi kukkia. Suurella pihalla arvostaa nopeutta: kaasun voi avata ja sulkea, eikä kaasua tarvitse haaskata siirtymätaipaleilla. Kaasun kulutus on noin 250 grammaa tunnissa, eli kympin pullolla käyttää laitetta noin puolitoista tuntia.

Sähkötoimiset laitteet

Sähkökäyttöiset rikkaruohontuhoajat ovat tekniikaltaan samantapaisia kuin maalin poistosta tutut kuumailmapuhaltimet. Niihin on vain lisätty varsi ja erikoissuutin. Batavia onkin monikäyttöinen, koska siinä on keskiosastaan käännettävä pistoolikahva ja mukana on monipuolinen suutinvalikoima. Myös Hortus toimii periaatteessa samoin, mutta on hieman hankalammin käytettävissä. Molemmissa laitteissa on tehonsäätö.

Sähkökäyttöiset laitteet toimitetaan osina, joten ne pitää koota ensin. Tämä onnistuu helposti ohjeiden mukaan, tosin Batavian osat ovat melko tiukassa. Purkamalla laitteet saa myös pieneksi ja niitä voi kuljettaa vaikka repussa mökille. Batavian viimeistely on jossain määrin hienompi.

Sähkökäyttöinen rikkaruohontuhoaja vaatii jatkojohdon, joten se ei sovi kovin suurelle tontille. Johdon vetäminen perässä on vaivalloista ainakin ahtaissa ja paljon kasveja sisältävissä kohteissa, laatoilla asialla ei ole merkitystä. Bataviassa johdon kiinnikkeet tuovat johdon kahvan kautta, jolloin johto pysyy paremmin hallussa, Hortuksessa johtoa on lähempänä maata, jolloin sitä pitää hieman varoa.

Sähkölaitteen käynnistys on hitaampaa kuin kaasulaitteen, kuumeneminen kestää minuutin. Tästä syystä sähkölaite voikin olla kätevämpi tiheämpiä ja lähempänä toisiaan olevia kasvustoja tuhottaessa. Ergonomialtaan laitteet ovat lähes samanlaisia. Molempien painopiste on melko alhaalla, joten jalkoja pitää varoa. Suutin pysyy melko kuumana käytön jälkeenkin, joten sitä ei saa nojata esimerkiksi omaan saappaaseensa.

Sähkökäyttöinen rikkaruohopoltin ei polta yhtä helposti kasvia, ympäristöä eikä vieressä olevia säästettäviä kasveja, mutta vaikutus tuntuu vastaavasti jossakin määrin miedommalta. Toisaalta käyttö tuntuu myös rauhalliselta ja hallitulta. Molempien nimellisteho on 2 kW, eli puolentoista tunnin käyttö maksaa joitakin senttejä.

Rikkaruohopolttimia voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin. Kaasukäyttöinen voi olla kätevä laite vaikkapa grillin tai nuotion sytytykseen. Sähkökäyttöistä laitetta voi säätöjen ansiosta käyttää rajoitetusti myös tavallisen kuumailmapuhaltimen tehtäviin.

Kaasukäyttöisistä Mag-Pro tuntui parhaalta ergonomiansa vuoksi, sähkökäyttöisistä Batavia puolestaan monipuolisuutensa takia. Suuria eroja tehokkuudessa ei kokematon rikkaruohonpolttaja pystynyt yhden kesän aikana havaitsemaan.