Rakentamisen ja asumisen muutos on vauhdittunut koronapandemian myötä. Asiantuntijan mukaan rakentamisen ja asumisen suunnittelun perspektiivi pitää nyt laittaa vähintään sadan vuoden päähän.

Koronapandemia on vauhdittanut ympäristövaatimusten jo aloittamaa muutosta rakentamisessa ja asumisessa Suomessa. Meillä rakennetaan taloja, kaupunkikortteleita ja asuinalueita yhä enemmän puusta. Luonnon monimuotoisuus, laadukas asuminen ja yhteisöllisyys tulevat jatkossa entistä vahvemmin esiin myös urbaaneissa asuinympäristöissä ja kaupunkikortteleissa.

”Pandemia on saanut kaupungeissa asuvat ihmiset kaipaamaan lisää tilaa ja luontoa”, sanoo Sp-Kodin toimitusjohtaja Jukka Rantanen.

Rakentamisen tähtäin sadan vuoden päähän

Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä näkee, että rakentamisen ja asumisen suunnittelussa tulee perspektiivi ymmärtää laittaa riittävän kauas, vähintään sadan vuoden päähän.

”Olemme siirtymässä fossiilitaloudesta materiaaleja kierrättävään ja ilmastonmuutosta hillitsevään kiertotalouteen. Rakennusmateriaalien kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä tulee meillä arkipäivää. Muutosta vauhdittaa se, ettei meillä ole vaihtoehtoa, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena ja elinvoimaisena tuleville sukupolville”, sanoo Rönkä.

”Rakentamisen ja asumisen kriteerit muuttuvat koronapandemian seurauksena samalla tavalla kuin sata vuotta sitten espanjataudin ja tuberkuloosin jälkeen. Nyt pitäisikin resetoida kaupunkimme ja korttelimme ja uusia kaupunkisuunnittelun asetukset”, Rönkä jatkaa.

Röngän mukaan kaupunkisuunnittelijoiden velvollisuus on laittaa rima korkealle ja huomioida sekä ympäristövaatimukset että ihmisten toiveet vehreämmästä asuinympäristöstä.

”Jos kaavoittajat lisäisivät viherkertoimia kaavoihin, rakennuttajien olisi pakko toteuttaa niitä. Asumiseen liittyvä 3/30/300-ajattelu on kannatettava – sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta. Siinä jokaisen kodin jokaisesta ikkunasta pitäisi näkyä vähintään kolme puuta. Tontista vähintään 30 prosenttia pitäisi olla puiden peittämää, ja lähimpään puistoon ei saisi olla matkaa 300 metriä enempää.”

Väljempi asuminen lisääntyy

Tähän asti on uskottu asumiseen käytettävien neliöiden pienenevän, mutta tilanne on muuttunut.

”Tulevaisuudessa kaksio on yhden ihmisen koti. On epäinhimillistä joutua pidemmän päälle syömään, tekemään töitä ja seurustelemaan huoneessa, jossa nukkuu. Pidän epäinhimillisenä sitäkin, että tilavaan asumiseen tottuneet, yksin jääneet vanhukset joutuvat usein viettämään elämänsä viimeiset vuodet pienissä yksiössä. Niissä heidän liikkumisensakin jää todella vähäiseksi”, Rantanen huomauttaa.

Rantanen kyseenalaista liian pienien asuntojen rakentamisen.

”Onko sekään kovin inhimillistä ja arjessa toimivaa, jos nelihenkinen lapsiperhe joutuu asumaan 53 neliön kolmiossa?”

Rönkä näkee, että yksiöiden ja kaksioiden keskikoot tulevat kasvamaan.

”Uskon, että tulemme siirtymään rakentamisessa tuotantolähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen ja määrästä laatuun. Puurakentajat ovat vielä tänä päivänä isojen betonirakentajien haastajia, mutta huomenna on toisin. Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä vehreistä metsäkaupungeistaan ja -asuinalueistaan kuuluisaksi maaksi maailmassa.”

Rantasen mukaan tulemme näkemään isoja muutoksia myös asumisen trendeissä. Ylisukupolviset asumisratkaisut tulevat yleistymään kaikkialla Suomessa.

”Muutaman vuosikymmenen päästä meillä on ylisukupolvisia kortteleita kaupungeissa, ja perheet ja suvut asuvat samoilla alueilla lähellä toisiaan”, toteaa Rantanen.

”Tulevaisuuden kaupungit ovat Pariisin ja Rooman tapaan korttelinkokoisia, ja niillä on ystävälliset kasvot. Väitän, että entisajan kylä palaa kaupunkiin mikrokoossa ja kaduista tulee meillä elävämpiä”, sanoo Rönkä.

Lue lisää:

Arkkitehti Anni Laurila tähtää tulevaisuuteen: ”Meillä on velvollisuus tehdä mitä voimme”

Arkkitehdit suunnittelivat tulevaisuuden pientaloja