Kiertotalouden tehostamiseksi rakentamisjätteet tulee hyödyntää joko uudelleenkäytöllä – joka tarkoittaa rakennusosan käyttöä uudelleen –  tai uusiokäytöllä eli kierrättämällä purkumateriaali takaisin raaka-aineeksi.

Rakennuksen purkaminen ovat Suomessa tarkoin ohjattua ja valvottua. Hankkeet rinnastetaan rakentamiseen ja siihen sovelletaan samaa lainsäädäntöä. Ja tärkeätä on muistaa, että kiinteistön haltijalla on viimekädessä vastuu purkutyön lainmukaisesta toteuttamisesta.

Rakennusten korjaus- ja purkuhankkeet ovat tärkeässä roolissa myös ympäristön ja rakentamisen kiertotalouden kannalta, sillä niissä syntyy noin 85 prosenttia rakennusjätteestä.

Suomen jätelaki määrittelee, että viime vuoden aikana rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisen materiaalina olisi pitänyt olla 70 prosenttia kaikesta purussa syntyneestä jätteestä. Mikä kierrätysaste oikeasti on, ei pystytä tarkkaan arvioimaan – ehkä 60 prosenttia, kun puujätteestä suurin osa poltetaan.

”Kun tietoa purkutyömailla ei kerätä, on varmaa tietoa todella vähän. Se on yksi suurista pullonkauloista kiertotalouden edistämisen kannalta. Toinen tärkeä näkökulma kierrätyksessä on se, miten purettavan rakennusmateriaalien arvo rakentamisketjussa saataisiin säilytettyä jätettä korkeampana”, muistuttaa Juha Laurila, joka vastaa elinkeinopolitiikasta Infra ry:ssä.

Tietoa purkutyön tekemisestä löytyy

Suomessa löytyy joka kaupungista kunnallisia ja alueellisia jäteyhtiöitä, joilla on kaatopaikkoja, jätekeskuksia ja alueellisia pientuojien vastaanottoasemia. Niiden lisäksi on lukuisia yksityisten toimijoiden perustamia jätteiden vastaanottopaikkoja.

”Rakennus- ja purkujätteiden vastaanottokapasiteettia kyllä riittää, mutta kierrättämisen tehokkuuden ratkaisee lajittelu. Sekalaista rakennusjätettä tulee paljon ja juuri sen lajitteleminen on vaikeinta. Ja oleellista on, että kierrättämisen arvoinen rakennusjäte lajitellaan jätteen syntypaikalla”, korostaa ympäristöinsinööri Katja Lehtonen Ytekki Oy:stä.

Sekä omatoimipurkajat että ammattilaiset tarvitsevat tietoa purkujätteen lajittelemisesta ja kierrättämisestä sekä paikallisista vastaanottopaikoista ja erilliskeräykseen kelpaavista jätejakeista.

Tiedonlevittämisessä ansioituneena voi esille nostaa entisen ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, jonka ministerikaudella aloitetut kolme ympäristöministeriön opasta valmistuivat runsas vuosi sitten. Niistä yksi on ammattilaistenkin tärkeäksi tietopaketiksi osoittautunut Katja Lehtosen kirjoittama Purkutyöt – opas tekijöille ja teettäjille.

Hyvä esimerkki ympäristöaktiivisista kunnista taas on Asikkala, jonka Pienkiinteistön purkajan ja saneeraajan opas auttaa tiivistetysti omatoimipurkajia ja jätteiden kanssa kamppailevia kuntalaisiaan.

Kotitalouden itse tekemät rakennus- ja purkutyöt eroavat urakoitsijalla teetettävästä työstä jätehuoltopalvelujen osalta.

Urakoitsijat eivät automaattisesti saa viedä jätteitä kunnalliselle jäteyhtiölle, jos alueella on saatavilla markkinaehtoista palvelua, mutta omatoimipurkaja voi näin tehdä. Kuorma-autokuormat punnitaan, mutta pientuojien kuormat otetaan vastaan yleensä kuormakohtaisella hinnoittelulla.

Eroa on myös velvoitteessa tehdä rakennus- ja purkujätteestä siirtoasiakirja. Jos kotitalous vie itse jätteensä vastaanottopaikkaan, sitä ei edellytetä. Kuljetusliikkeen velvollisuus sen sijaan on tehdä asiakirja, josta ilmenee mitä jätettä kuljetetaan, mistä se on peräisin ja minne se viedään.

Lue koko artikkeli: TM Rakennusmaailma 2/21

Opastusta purkutöihin ja jätteiden kierrätykseen

 

Ympäristöministeriön oppaat:

Purkutyöt – opas teettäjälle ja tekijälle
Purkukartoitus – opas laatijalle
Kiertotalous purkuhankkeissa – opas julkisiin hankintoihin

Asikkalan kunnan opas: Pienkiinteistön purkajan ja saneeraajan opas (www.asikkala.fi)