Kolme erilaista akkuporakonetta Remontti-Reiskan testissä

* Bosch GSR 12-2
* Makita 6271 DWPLE
* Toolson 18 V

Ja hinta oli 99,-

Akkupora – tai akkuruuvari – on ns. ”jokakodin työkalu”, jota tarvitsee yhtä lailla taulun seinälle laittamisessa kuin Ikean huonekalujen kasaamisessakin. Otin kokeiluun kolme akkuporakonetta, joita yhdistää hinta ”ysi ysi.

Tähän testiin koneet valittiin nimenomaan hinnan perusteella, ei teholuokittain. Kukkarollahan useammat kuluttajatkin äänestävät. Ostavat sitä, mitä parhaaksi luulevat.

Kaikissa koneissa on kaksi akkua, mikä on erittäin hyvä asia, jopa välttämätön, mikäli koneilla aikoo oikeasti jotakin tehdä. Olen akkukoneita paljon käyttäneenä huomannut, että jompikumpi koneen akuista tyhjenee huomattavasti nopeammin kuin toinen.

Saattaa olla niin, ettei vuoden, puolitoista vanhassa koneessa toisella akulla saa tehtyä juuri mitään ja toisella työskentelee kuin kone ja akku olisivat upouusia. Halusin siis testata, olisiko akuissa eroja jo heti uutena. Ja olihan niitä.

Kävin ostamassa uuden 25-millisen puuterän ja kaivoin varastohallin periltä rutikuivaa, 50-millistä kertopuuta terälle purtavaksi. Mittasin vielä varmuudeksi kertopuun paksuuden sen reunoilta. Sain keskiarvoksi 51,5 mm.

Kertopuun valitsin siksi, että oletin sen olevan lujuudeltaan tasalaatuisempaa kuin sahatavaran. Ei paksuja oksia, jotka saattaisivat asettaa koneet eriarvoiseen asemaan. Tosin saattaa kertopuun porausvastuskin vaihdella hieman, mutten näppituntumalla sitä huomannut.

Porasin kaikilla koneilla ja niiden molemmilla akuilla niin monta reikää kuin akkujen täydellä latauksella sain. Koska käytössä oli vain yksi terä, porasin toiset akulliset käänteisessä järjestyksessä ensimmäiseen kierrokseen nähden.

Yritin tällä kompensoida mahdollista terän tylsymisen aiheuttamaa lisävastusta. Voittaja olisi se, jolla syntyisi eniten reikiä. Reiät porattiin koneiden hitaammalla nopeudella.

Kaikki koneet tuntuivat istuvan minun ”leipälapiomalliseen” käteen erinomaisesti. Koneet olivat hyvin tasapainoisia. Tuntui kuin jokainen niistä olisi ollut jo vanha tuttu, jota oli ilo kätellä jälleennäkemisen riemusta.

Eroja löytyi

Ensimmäiset akulliset porasin päältä päin ja yritin pitää paineen koneiden päällä mahdollisimman tasaisena. Oikeastaan annoin poran kärkiruuvin vetää terää puun sisään. Vasta loppuvaiheessa, kun ruuvi tuli puun toiselta puolelta ulos, autoin painamalla terän kertopuusta läpi.

Kun terä lävisti kertopuun, pysäytin koneen ja kytkin suunnanvaihtimesta pakin päälle sekä peruutin terän ulos. Pyrin tekemään tämän kaikilla koneilla ja kummallakin akulla täsmälleen samalla lailla.

Toiset akulliset porasin vaakasuunnassa kertopuuhun ja tässä vaiheessa paljastuivat koneiden erot suhteellisen pitkässä ja paljon voimaa vaativassa kokeessa. Annoin kaikkien koneiden huilata 15 minuuttia sen jälkeen, kun voima loppui 25 mm:n puuterällä. Huilin jälkeen yritin uudelleen. Tämä ei kuitenkaan ole yleisesti suositeltavaa akkujen käyttöiän lyhenemisen vuoksi.

Nopeuskokeessa porattiin täysillä akuilla yksi 25 mm:n reikä, hitaammalla nopeudella 50 mm:n reikä kertopuuhun. Ruuvinvääntötestissä kiersin 6 x 90 mm:n puuruuveja kertopuuhun hitaalla nopeudella.

Koneet joutuvat erittäin koville vääntäessään uppokantaruuvin kannan kertopuun tasalle. Moni tarvitsee akkukonettaan myös metallin rei’itykseen. Testasin myös, kuinka monta reikää koneilla saadaan viiden millimetrin lattateräkseen siten, että alkureikä porataan 4,5 mm:n terällä ja sen jälkeen reikä kaivetaan 10 mm:n terällä suuremmaksi.

Jokaiselle koneelle oli omat uudet teränsä, koska arvelin metalliterien tylsyvän sen verran nopeasti, että sillä saattaisi olla merkittäviä vaikutuksia testin lopputulokseen. Pienet reiät porattiin koneiden suuremmalla nopeudella, muttei täysillä kierroksilla. Pyrin säätämään terän pyörintänopeuden näppituntumalla sellaiseksi, että se purisi parhaiten metallia.

Lue Remontti-Reiskan testeistä tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 1/09, joka ilmestyy 28.1.