Remontti-Reiska testaa puisia työpenkkejä

Työpenkit testissä

Työpenkin pitää olla tukeva, riittävän painava ja siihen on pystyttävä kiinnittämään tukevasti erikokoisia ja -muotoisia työstettäviä kappaleita.

Kun rakennetaan tai nikkaroidaan, tarvitaan tietysti työkaluja, joilla tehdään, paikka, jossa tehdään, mutta myös penkki tai pöytä, jonka päällä hommat sujuvat liukkaammin ja selkää säästäen. Kunnollisen työpenkin löytäminen rautakaupoista ja eri marketeista on yllättävän hankalaa: valikoima on todella suppea, eikä netistäkään löydy juuri enempää. Kevyitä rimpuloita kyllä on.

Kahden autolla ajetun ja yhden netissä selatun illan jälkeen löytyi kolme erilaista työpenkkiä: Wolfcraftin Master cut 1000 -konepöytä, johon saa myös kiinnitettyä työstettäviä kappaleita, Black & Deckerin Workmate plus sekä IHK:n höyläpenkki XW 035 Wood Workbench. Idea näissä valinnoissa oli myös se, että ne eivät olisi kohtuuttoman kalliita hankkia.

Penkeistä kallein oli Wolfcraftin konepöytä, joka maksoi hieman alle 250 euroa. IHK:n höyläpenkki oli kakkoslaatua ja sen hinnaksi jäi 99 euroa. Penkin kannessa oli pari pientä halkeamaa, jotka eivät vaikuttaneet työskentelyyn millään tavalla. Ykköslaadun hinta olisi ollut noin 50 euroa enemmän. Black & Decker maksoi 135 euroa.

Ensimmäinen haaste oli saada työpenkit käyttökuntoon. No, kukaan ei varmasti hanki itselleen työpenkkiä sillä perusteella, kuinka helppo se on kasata, vaan se hankitaan helpottamaan arkipäivän askareita ja harrastuksia autotallissa, varastossa tai työhuoneessa. Kasaamisen jälkeen sitä ei pureta, vaan säilytetään kokoon taitettuna siellä, missä se olisi vähiten tiellä.

Testissä tein liimapuulevystä ja höylätystä rimasta kolme yöpöytää kooltaan L 48 x S 42 x K 65 cm ja kolme penkkiä parisängyn päähän kooltaan L 150 x S 40 x K 50 cm sekä kolme päistänsä 45 asteen kulmaan viistottua työpöytätasoa irtojalkoineen 60 x 300 cm:n liimapuulevystä.

Käytin käsi-, pöytä- ja kaapparisirkkeliä, yläjyrsintä, nauhahiomakonetta, epäkeskotasohiomakonetta, paineilmaviimeistelynaulainta sekä akkuporakonetta terineen ja bitsisarjoineen, käsisahaa, suorakulmaa, mittaa ja kynää sekä Osmocolorin puuvahaa ja muutamaa pensseliä tekeleitteni pintakäsittelyyn.

Ideana oli siis se, että tein yhden mööpelin kullakin penkillä alusta loppuun saakka. Mööpeleiden koko vaihteli myös pienestä suureen. Tuntumaa sai siis jokaisesta työpenkistä niin pienten kuin suurtenkin kappaleiden työstämisestä.

Mikä näistä työpenkeistä oli paras? Se tietysti riippuu siitä, minkälaisia tarpeita kullakin työpöydälle on. Hankkipa sitten itselleen minkä tahansa näistä pöydistä, olisi hyvä, jos askarrellessa tai työskennellessä olisi mukana vielä reilun kokoinen tasainen ja tukeva kasaus- ja naulauspöytä, johon saisi tehtyä erilaisia, tukevia jigejä.

Itselläni kun työkaluja ja koneita on jo milteipä joka lähtöön, valintani on selvä, sanoo Remontti-Reiska.

Lue Remontti-Reiskan testaamisesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 3/09, joka ilmestyi 3/09