Putkiremontti tulee joskus eteen. Tämä tosiasia valkeni pienen helsinkiläisen rivitaloyhtiön osakkaille muutama vuosi sitten. Ensimmäinen kustannusarvio sai tukan miltei pystyyn. Pitääkö remontista todella maksaa noin paljon? Ja pitääkö samassa yhteydessä hajottaa puoli taloa? Ei välttämättä.

Kaikki alkoi rivitalon toisesta päätyasunnosta. Takkahuoneen kattoon ilmestyi pahaenteisiä ruskeita läikkiä. Rakennus oli siinä vaiheessa 42 vuoden ikäinen.
Kattopaneelit revittiin auki, ja alta paljastui ikävä totuus. Paneloinnin päällä kulkeva, osittain betoniseen välipohjaan upotettu yläkerran wc-viemäri oli syöpynyt puhki ja alkanut vuotaa.
Vuoto tukittiin ja panelointi korjattiin, mutta varoitus oli saatu. Nyt viimeistään oli toden teolla aika ryhtyä suunnittelemaan koko talon kattavaa putkiremonttia.

Hanke aloitettiin näin jälkeenpäin arvioituna ainoalla oikealla tavalla: taloyhtiön edustajat ottivat yhteyttä alaa tuntevaan suunnittelutoimistoon. Ongelmaan perehdyttiin insinööritoimiston edustajien kanssa. Alustavan tarkastelun jälkeen päätettiin ryhtyä kunnostamaan talon viemäriverkkoa. Toimiston kanssa solmittiin konsulttisopimus remontin suunnittelemisesta, rakennuttamistehtävien hoitamisesta ja valvonnasta. Tämä tapahtui lokakuussa 2011.

Pelkkään viemäriremonttiin päädyttiin siksi, ettei vesijohdoissa ollut esiintynyt ongelmia. Kustannuksia haluttiin minimoida, joten vesijohtojen suhteen jäätiin odotuskannalle.
Vaikka osakkaiden joukossa oli jonkin verran rakentamiskokemusta, ei haluttu ryhtyä sooloilemaan. Olisi ollut puhdasta hulluutta lähteä viemään hanketta läpi omin voimin. Viemäriremontin hoitaminen edellyttää pienessäkin taloyhtiössä suurta erikoisosaamista. Asiantunteva konsultti on silloin välttämätön yhteistyökumppani.

Toimiston valinta osoittautui onnistuneeksi ja mitä ilmeisimmin myös taloudellisesti edulliseksi. Kävi nimittäin ilmi, että toimisto oli perinteisten remonttien lisäksi erikoistunut viemäriputkistojen sisäpuolisiin saneerauksiin. Se suositteli myös tässä tapauksessa sellaista.
Menetelmä olisi nopea, rakenteita säästävä ja merkittävästi halvempi kuin putkien täydellinen uusiminen. Luvattiin myös, että remontin aiheuttama haitta asukkaille jäisi siedettäväksi.
Viemärien sisäpuolista saneerausta kohtaan tunnetaan edelleen tiettyä epäluuloa, mutta siitä huolimatta menetelmä alkaa yleistyä Suomessa. Taloyhtiön osakkaille oli lopulta varsin helppo hyväksyä ehdotus. Kukaan ei halunnut nähdä kodissaan massiivisia purkutöitä.
Myös se, ettei vesijohtoja haluttu vielä tässä vaiheessa uusia, puhui rakenteita säästävän viemäriremontin puolesta.

Kohtalainen hintahaitari
Ennen lopullista päätöstä piti vielä selvittää, olivatko viemäriputket riittävän hyvässä kunnossa sisäpuoliseen saneeraamiseen. Kestäisivätkö ne menetelmän vaativat kaikki työvaiheet.
Rakennuksen alla kulkeva pohjaviemäri oli kriittisin. Jos se työn yhteydessä sortuisi, ei vältyttäisi rakenteiden avaamiselta. Silloin pitäisi pahimmassa tapauksessa piikata auki asuntojen lattioita, mikä lisäisi huikeasti kustannuksia.

Paikalle komennettu kuvausryhmä tutki tilanteen. Se kartoitti viemärikameroiden avulla koko putkiston kunnon, ja lopputulos oli lohdullinen: sisäpuolinen saneeraus näytti selvästi mahdolliselta. Tilanne ei ollut päässyt vielä liian pahaksi.
Tämän jälkeen prosessi lähti vauhdilla käyntiin. Konsultti laati suunnitelman ja kuudelle Etelä-Suomessa toimivalle alan urakoitsijalle lähetettiin tarjouspyyntö työn tekemisestä. Kaikki urakoitsijat kiinnostuivat työmahdollisuudesta ja tutustuivat työkohteeseen.

Kyseessä oli vuonna 1967 valmistunut kaksikerroksinen viiden asunnon rivitalo, jossa oli alkuperäiset valurautaiset viemärit. Huoneistojen alakerrassa oli sauna sekä wc ja yläkerrassa keittiö, toinen wc ja kylpyhuone. Jokaisen asunnon yhteydessä oli myös autotalli, joista neljän lattialla oli talon pohjaviemärin tarkastuskaivo. Kohdetta pidettiin pitkien vaakalinjojensa ja runsaiden haaroitustensa vuoksi melko haastavana.

Kaksi urakoitsijaa katsoi työn liian vaativaksi omalle osaamiselleen ja kalustolleen. Ne vetäytyivät leikistä. Neljä urakoitsijaa jätti tarjouksen. Halvin tarjous oli 95 200 euroa, kallein 143 910 euroa.
Mielenkiintoista oli, että viisi vuotta aikaisemmin tehty alustava kustannusarvio rakennuksen vesijohto- ja viemäriverkoston linjasaneerauksesta perinteisellä menetelmällä oli noussut yli 600 000 euron ja vain kaksi vuotta aikaisemmin pyydetty kustannusarvio pelkkien viemärien sisäpuolisesta saneerauksesta oli sekin ollut 220 000 euroa.
Saadut tarjoukset yllättivät iloisesti edullisuudellaan. Kahden urakoitsijan kesken käytiin varsinaiset urakkaneuvottelut. Tarjoukset olivat hinnoiltaan toisiaan lähellä: 101 400 ja 104 988 euroa.
Jälkimmäinen hinta herätti tosin hilpeyttä. Päätyikö se sattumalta euron tarkkuudella ”anttilamaiseen” summaan? Tuskinpa tämän kokoluokan urakkaa aivan noin tarkasti pystytään laskemaan. No, suurin ero tarjousten välillä oli kuitenkin viemärien haarakohtien käsittelytavassa.

Urakkasopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 2012. Töiden sovittiin käynnistyvän juhannuksen jälkeen ja päättyvän viimeistään 3.8.2012. Näin myös tapahtui. Työt alkoivat juhannuksen jälkeisenä maanantaina 25.6.2012 ja päättyivät pääurakan osalta 1.8.2012.
Tuona viiden ja puolen viikon aikana talon viemäreitä ei pystynyt käyttämään. Tämän jälkeen vielä runsaan viikon ajan tehtiin aina yhdessä asunnossa kerrallaan kalusteasennuksia ja korjattiin remontin aikana syntyneitä vaurioita. Kysymys oli melko vähäisistä töistä.

Töiden kuluessa ei törmätty suuriin vaikeuksiin. Vain yhdessä asunnossa – siinä, josta koko hanke sai alkunsa – viemärit olivat jostain syystä muita kuluneempia. Kyseisen asunnon vaakaviemärit olivat niin huonossa kunnossa, ettei niitä voitu märkäpuhdistaa. Vesi olisi kulkeutunut putkissa olevien reikien kautta talon rakenteisiin aiheuttaen vahinkoa. Nämä putket piti kuivajyrsiä, mikä oli sekä hidasta että kallista ja johti tietenkin lisäkustannuksiin.

Lue asiasta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 11/12, joka ilmestyi 19.12.