Turpeen energiakäytön päättyminen näkyy myös pihoilla ja puutarhoissa. Korvaavaksi materiaaliksi kasvatusalustoihin voi nousta ruoko, joka sisältää monia kasvien tarvitsemia ravinteita.

Kasvatusalustana ja kuivikkeena käytetty pintaturve on otettu talteen energiaturpeen tuotannon sivutuotteena. Syvemmältä kaivettavan energiaturpeen korjuun päättymisen uskotaan lopettavan myös pintaturpeen tuotannon.

Turpeen poistumisen jättämää aukkoa haluttaisiin peittää rannoilta niitettävällä ruo’olla. Metsähallituksen Luontopalvelut niittää Hankoniemellä noin 80 hehtaarin alalta ruokomassaa, josta Kiteen Mato ja Multa tuottaa kasvualustaa.

Ruo’osta halutaan kehittää myös muita tuotteita. Taloudellisesti riittävän arvokkaiden lopputuotteiden myötä ruokojen korjuusta voisi tulla kannattavaa liiketoimintaa, mikä takaisi toiminnan pitkäjänteisyyden.

Projektin taustalla on pyrkimys kohentaa Itämeren tilaa. Ruo’on korjuun myötä merestä saataisiin poistettua biomassaan sitoutuneita ravinteita.

Ruoko maatuu hitaasti

Kiteen Matoa ja Multaa vetävä Aimo Turunen arvioi, että turpeesta tai kivivillasta valmistettua kasvualustaa käytetään Suomessa vuosittain noin kaksi miljoonaa kuutiota. Turpeen pudotessa pelistä kysyntäpotentiaalia ruo’olle olisi periaatteessa reilusti.

Yritys murskaa ruo’on myllyssä pieniksi jakeiksi, joita maadutetaan alle vuosi. Maadutuksen myötä ruoko pehmenee ja sen väri muuttuu ruskeaksi. ”Kypsytyksen” jälkeen materiaali pakataan pusseihin ja myydään kuluttajille.

Materiaali sopii Turusen mukaan kasvualustaksi hyvin, koska se maatuu turvetta hitaammin.

”Turpeesta poiketen kasvualustaa ei tarvitse uusia joka vuosi. Joissain kokeiluissa ruokoalusta on kestänyt jopa viisi vuotta.”

Harrastajapuutarhurin näkökulmasta ruokoalustan käyttö ei juuri eroa perinteisen kasvatusturpeen käytöstä. Ravinteiden tarpeessa on kuitenkin eroa. Ruo’ossa itsessään on fosforia ja kaliumia toisin kuin turpeessa. Typpeä ja vettä alusta kuitenkin kaipaa samaan tapaan kuin turve.

Kuivuneen ruokoalustan kastelu käynnistyy Turusen mukaan helpommin kuin turpeen.

”Kuivunutkin ruokomulta alkaa imeä heti vettä, toisin kuin turve.”

Ruokomulta sisältää myös enemmän mikrobeja kuin turve, joka on lähes hygieenistä materiaalia.

Viljely tukemaan raaka-aineen saantoa

Ruo’on hyödyntämisessä on lähdettävä liikkeelle melkein nollasta. Aiemmin hankkeet ovat tyrehtyneet pitkälti siihen, ettei materiaalille ole keksitty hyötykäyttöä eikä toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi. Turpeen käytön alasajon toivotaan muuttavan nyt tilannetta.

Syksyllä kuoleva ruokomassa painuu suurelta osin pinnan alle mätänemään ja tuottamaan metaania. Turusen laskelmien mukaan saaristomeren syvänteet nielevät näin vuosittain 300 000 kuutiota tuhlaantuvaa raaka-ainetta.

Ruo’on korjuu rannoilta on kallista ja säistä riippuvaista toimintaa. Turunen toivookin, että kohtuuhintaisen raaka-aineen saantia tulisi tukemaan myös ruo’on viljely turvetuotannosta vapautuvilla aloilla. Ruokomateriaalia voitaisiin myös jatkaa ruokohelvellä, jonka viljelyä on jo tutkittukin.

”Peltoviljelyn omaisessa raaka-ainetuotannossa ruokomassaa saataisiin tuotettua teknisesti ja taloudellisesti paljon tehokkaammin, mikä helpottaisi kannattavan hyötykäytön kehittelyä”, sanoo Turunen.

Rinnekoneet avuksi

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Roland Vösa kertoo ruokokasvin tallettavan sokereita sekä valkuais- ja kivennäisaineita juuristoonsa talven lähestyessä. Maanpäällisistä kasvinosista poistuu samalla ravinteita ja vettä. Maan päälle jää kevyt ja luja putki, joka kantaa kasvin siemeniä ja nostaa nämä ylös tuulen vietäviksi.

Kasvatusalustaksi jalostettava materiaali kannattaisi teknisesti ajatellen kerätä juhannuksen tienoilla varren ollessa täynnä vettä ja ravinteita. Käytännössä näin ei pidä tehdä.

”Lintujen ja muidenkin ruovikossa elävien eläinten takia kesäkorjuu on syytä lykätä heinäkuun jälkipuoliskolle.”

”Ruovikoita ei raivata siksi, että ne olisivat köyhiä elinympäristöjä vaan siksi, että näin saadaan tilaa erittäin vähiin kutistuneille rantaniityille”, sanoo Vösa.

Kuivilla alustoilla kesäkorjuuta voidaan tehdä traktoriin kiinnitettävillä toimilaitteilla. Pehmeämmällä maalla ajokoneena voidaan käyttää telaketjuilla varustettuja rinnekoneita, jotka on kehitelty alunperin laskettelurinteiden hoitoon.Jos leikattu massa aiotaan jatkojalostaa, korjuu edellyttää tietysti myös kuormausta ja kuljetusta.

Korjuukalustossa olisi Vösan mukaan vielä paljon kehittelyn varaa.

”Toivommekin taloudellista kannustinta ruovikon korjuuseen sekä laitteiden kehittämiseen”, sanoo Vösa.

järviruoko

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 10/21. Lue koko artikkeli Ruoko voi korvata kasvualustana turpeen digilehdestä.

Lue lisää:

Luomurakentaja luottaa olkeen ja saveen

Ruokoa käytetään vain vähän rakennuskäytössä

Ruokoa voitaisiin hyödyntää myös rakennusmateriaalina, jolloin lopputuote voisi olla taloudellisesti hyvinkin arvokas. Virossa näin tehdäänkin. Ruo’osta valmistetaan siellä kattoja, mattoja ja monenlaisia pintoja.

Ruo’on hyödyntämistä mietitäänkin nyt projektissa mukana olevassa John Nurmisen Säätiössä, joka toimittaa ruokomassan jalostajille. Projektipäällikkö Eeva Tähtikarhun mukaan valtio ja maanomistajat ovat ennenkin niittäneet ruovikkoja omilla maillaan, mutta materiaali on jäänyt hyödyntämättä.

”Talteen saadulle ruokomassalle ei ole syntynyt meillä vielä markkinoita”, sanoo Tähtikarhu.

Suomessa ruokoa hyödynnetään rakennuskäytössä lähinnä viherkatoissa, joissa ruoko toimii ventiloivana ja salaojittavana kerroksena. Käyttö on kuitenkin marginaalista.

Rakennuskäyttöön kerättävä ruoko pitäisi niittää talvella sen ollessa kuivaa. Kasvia ei saa murskata korjuun yhteydessä. Näiden vaatimusten takia rakennusruo’on ja kasvatusalustoissa käytettävän ruo’on korjuu on tehtävä eri aikaan ja eri tavalla. Se lisää kannattavuuden haasteellisuutta.