Ryömintätilallisia alapohjarakenteita on käytetty rakennuksissa aina 1700-luvulta lähtien. Alapohjissa on runsaasti erilaisia ja eri ikäisiä ratkaisuja.

Ryömintätilalliset alapohjarakenteet voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin; puurakenteisiin sekä kiviainesrakenteisiin.

Puurakenteiset alapohjat ovat vaurioitumisen kannalta yleensä riskialttiimpia kuin kiviainesrakenteiset alapohjat. Ryömintätilallisissa alapohjissa ryömintätilan pohjan maa-aineksen kosteus sekä ryömintätilan tuulettumisen puutteet ovat, yhdessä tai erikseen, yleisimpiä rakenteiden vaurioiden aiheuttajia.

Ryömintätilallisen puurakenteisen alapohjan tekninen käyttöikä normaalissa rasituksessa on 50 vuotta. Mikäli ryömintätilan maapohja on kosteaa tai tilan tuulettuminen heikkoa, käyttöikä on 30 vuotta. Poikkeuksellisen kuivilla rakennuspaikoilla käyttöikä on 80 vuotta.

Kiviainesrakenteisissa alapohjissa yleisimmin vaurioita todetaan betonirakenteen yläpuolelle asennetuissa puukoolauksissa ja lämmöneristyksissä (sahanpuru tai mineraalivilla), joissa vauriot aiheutuvat kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen sekä ryömintätilan ilmankosteuden siirtymisestä rakenteessa.

Kivirakenteisissa alapohjissa betoni- tai kevytbetonilaatan yläpuolisien mineraalivillalla tai sahanpurulla lämmöneristettyjen rakenteiden tekninen käyttöikä on 20–40 vuotta ryömintätilan olosuhteiden mukaan.

Maapohjan kosteus vaikuttaa alapohjissa

Ryömintätilan pohjalla tulisi aina olla kapillaarisen kosteuden nousun estävä kerros, jotta ryömintätilan pohjalle ei lammikoidu vesiä eikä kosteasta maapohjan pinnasta haihtuva kosteus lisää ryömintätilan ilman kosteusrasitusta. Kapillaarikatkokerroksen lisäksi ryömintätilan pohjan kosteusrasitukseen vaikuttavat merkittävästi rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan, mm. maanpintojen kallistuksien, salaojituksen sekä kattovesien poisjohtamisen toimivuus.

Mikäli ulkopuolinen kosteudenhallinta toimii huonosti, voi esimerkiksi ryömintätilaan päästä valumaan vesiä rakennuksen ulkopuolelta.

Kalliopohjaisissa ryömintätiloissa kallion muodon ja rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan tulisi olla toteutettu niin, ettei kallion syvennyksiin ryömintätilassa kerry vesiä.

Ryömintätilan tuulettuminen on tärkeää

Ryömintätilojen tuulettumiseen vaikuttavat tuuletusaukkojen määrän ja koon lisäksi tuuletusaukkojen sijainti sekä ryömintätilan korkeus. Jos ryömintätila on matala, heikentää se myös ryömintätilan tuulettumista.

Tuuletusaukkojen sijainnilla on suuri vaikutus tuulettumisen toimivuuteen koko ryömintätilassa. Tyypillisimpiä heikosti tuulettuvia osia ovat esimerkiksi tulisijojen perustuksien vierelle jäävät ns. pussinperät sekä välisokkeleilla tai palkeilla ”lohkoihin” jakautuvissa ryömintätiloissa aukkojen pieni koko tai vähäinen määrä, jotka voivat haitata tilojen tuulettumista.

Lisäksi tuuletusaukkojen sijoittuminen sokkeleissa lähelle maan pintaa aiheuttaa niiden peittymisen talvisin lumeen ja kesäisin kasvillisuuteen, mikä heikentää niiden toimintaa.

Osassa ryömintätiloista ei ole tuuletusaukkoja, vaan tilaan on sijoitettu ilmankuivain. Tällöin tuuletusaukoille ei ole tarvetta, mutta tulee kiinnittää erityistä huomiota ilmankuivaimen toiminnan seuraamiseen. Ilmankuivaimen toimintaa voidaan seurata esimerkiksi mittaamalla ryömintätilan ilman suhteellista kosteutta jatkuvasti laitteella, joka hälyttää korkeista lukemista sisätiloissa ja antaa käyttäjälleen lukeman.

Miten korjata rakenteiden vauriot? Lue TM Rakennusmaailmassa 5/21 ilmestynyt artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

Rintamamiestalojen kellareiden kosteusongelmiin on monta syytä