Sähkö tulee olemaan kallista ainakin kevääseen asti, ennustavat markkinat. Suomi on mukana sähkön yleiseurooppalaisessa pörssikaupassa, mikä yhdistää Euroopan eri sähköpörssien tarjoukset huomioiden samalla siirtoyhteyksien asettamat rajoitukset.

Sähkön ja lämmön hintaa joudutaan tänä talvena pähkäilemään myös suomalaisissa kotitalouksissa. Johtaja Pekka Salomaa Energiateollisuudesta kertoo markkinoiden ennakoivan sähkön hinnan pysyvän totuttua olennaisesti kalliimpana ainakin kevääseen asti.

Hintaa nostavina tekijöinä on nähty päästöoikeuksien kallistuminen, energian kysynnän lisääntyminen sekä maakaasun hinnan nousu.

Koko EU:n tasolla jopa 80 % sähkön hinnan noususta johtuu analyytikkojen mukaan kaasun kallistumisesta. Taustalla on kysynnän kasvun ohella koronan takia lykättyjen huoltojen tekeminen nyt, vajaaksi jääneet varastot sekä kaasun virtaaminen LNG:n muodossa Aasiaan, missä hinta on vielä kovempi kuin Euroopassa.

Kaasun hinta onkin jo johtanut muualla Euroopassa teollisuuslaitosten sulkemisiin.

Salomaa ei usko sähköstä tulevan Suomessa sellaista pulaa, että tämä pakottaisi teollisuuslaitosten alasajoon.

”Hinnan ohjaava vaikutus voi näkyä monissa toiminnoissa, mutta Suomessa tuskin joudutaan sulkemaan teollisuutta sähköpulan takia”, arvioi Salomaa.

Suuret sähkönkäyttäjät ovat monessa tapauksessa suojautuneet hintavaihteluilta pitkäaikaisilla hintasopimuksilla, mikä voi tarjota mahdollisuuden myös keinotteluun. Hinnan noustessa yritykselle voi olla kannattavampaa myydä ostamansa sähkö takaisin markkinoille kuin käyttää se itse.

Täyttä varmuutta sähkön kysynnän ja tarjonnan kehityksestä talven ku­lues­sa ei tietenkään ole. Paljon riippuu myös säiden oikuista ja muista ennakoimattomista tekijöistä.

Lämmön hinta paikallisempaa

Lämmön hintakehitys riippuu enemmän paikallisista tekijöistä. Esimerkiksi Helsingin seudulla tilanne on erityisen vaikea koska sikäläistä kaukolämpöä tuottavaa Heleniä kurittaa yhtäaikaisesti hiilestä luopuminen, päästöoikeuksien kallistuminen sekä kaasun hinnannousu.

Salomaa itse asuu Salossa, missä kaukolämmön hinta on laskenut. Paikallinen lämpöyhtiö on alkanut tuottaa lämpöä jätevoimalaitoksessa turpeen polttamisen sijasta.

”Muutoksen myötä päästöoikeuksista johtuneet kustannukset putosivat pois lämmön hinnasta”, kertoo Salomaa.

Energiavirasto julkaisee sivullaan tilastoa päästöoikeuksien hintakehityksestä. Huutokaupassa määräytyvä hinta on suunnilleen tuplaantunut vuoden alusta.

Ydinvoima ei ehdi avuksi

Vaikka tuulivoimaa rakennetaan nyt vauhdilla, sähkön kotimaisen tuotannon lisääminen ei ehdi purkamaan tämän talven hintapaineita.

Olkiluoto 3:n valmistuminen toisi kotimaiseen tuotantoon 1600 MW lisää tehoa. Lisäys ei tekisi Suomesta omavaraista sähkön suhteen mutta helpottaisi tilannetta. Suomi on ollut usein muuta Pohjolaa kalliimpi hinta-alue riittämättömän kotimaisen tuotannon ja niukkojen verkkoyhteyksien takia.

Tämän talven tilannetta OL 3 ei tule helpottamaan.

”Tämänhetkisen aikataulun mukaan laitos ollaan saamassa koekäyttöön helmikuussa 2022, säännölliseen kaupalliseen tuotantoon kesäkuussa”, kertoo Salomaa.

Suomalaisenkin ydinvoiman tulevaisuutta hämärtää parhaillaan EU:n ”taksonomia” eli se, luokitellaanko ydinvoima puhtaaksi energiaksi. Luokittelu vaikuttaa ydinvoimayhtiöille tarjottavan rahoituksen hintaan, mikä voi vaikuttaa yhtiöitten motivaatioon investoida laitosten ylläpitoon. Luokittelua seurattaneen tarkasti ainakin Fortumissa, jonka on tehtävä pian päätöksiä Loviisan ikääntyvien ydinvoimaloiden tulevaisuudesta. Laitosten nykyiset luvat ovat voimassa vuoteen 2027 ja 2030 asti.

”Luokituspäätöksellä on iso merkitys, koska tämä voi vaikuttaa rahoituksen hinnan ohella moniin muihinkin arviointeihin lainsäädännössä”, toteaa Salomaa.

EU:ssa käydään asiasta nyt tiukkaa kamppailua, jossa vastakkain ovat ydinvoimasta luopuvan Saksan ja ydinvoimaan tiukasti tukeutuvan Ranskan ympärille kerääntyneet leirit. Saksa on sulkemassa omat ydinvoimalansa vuoteen 2023 mennessä, mikä ei tule ainakaan helpottamaan Keski-Euroopan sähköhuoltoa.

Asialla on merkitystä myös suomalaisille, koska Pohjola on nyt osa käytännössä koko Euroopan laajuista sähköjärjestelmää. Sähkön tukkuhinta määräytyy tässä kysyntään ja tarjontaan perustuvassa huutokaupassa.

Pohjolan verkottumisen kartan nuolet kuvaavat keskeisiä siirtoyhteyksiä, niiden päissä olevat numerot siirtokapasiteettia megawatteina. Luku voi olla erilainen yhteyden eri päissä, koska kapasiteettiin vaikuttaa rajajohtojen siirtokyvyn ohella koko muu verkko.

Euphfemia yhdistää Euroopan sähköpörssit

Tehokkaan, paneurooppalaisen säh­köjärjestelmän rakentaminen on edennyt viime vuosina rivakasti. Mer­ki­tykseensä nähden asia on saanut osakseen hämmästyttävän vähän huomio­ta.

Fingridin sähkömarkkinajohtaja Asta Sihvonen-Punkka kertoo Pohjolan sähköpörssin Nord Poolin ja läntisen Keski-Euroopan markkinakytkennän syntyneen 2014. Sähköpörssien välinen kilpailu alkoi viime vuonna, nyt yhteiset sähkömarkkinat kattavat käytännössä koko Euroopan. Viimeisiä mukaan tulijoita oli Tsekin, Slovakian, Unkarin ja Romanian muodostama ryhmä sekä usean eri hinta-alueeseen jakaantunut Italia. Yhteinen markkina kattaa pitkälti yli 90 % eurooppalaisesta sähkönkulutuksesta.

Käytännössä yhteistyö tarkoittaa kytkeytymistä Euphfemia-nimiseen algoritmiin eli yhteiseen laskentaan, joka sulauttaa eri pörssit yhteisöksi. Tuntihinta määräytyy pörssien välittämien osto- ja myyntitarjousten perusteella.

”Tämän takia esimerkiksi saksalainen sähkön tuottaja voi käydä kauppaa myös suomalaisten ostajien kanssa.”

”Koko Eurooppa muodostaa nyt yhden sähköjärjestelmän ja markkina-alueen, jossa Suomikin on mukana”, toteaa Sihvonen-Punkka.

Laskenta huomioi siirtokapasiteetin

Näin laajassa kokonaisuudessa kaupankäynnissä on huomioitava myös sähkön siirron asettamat rajoitukset. Riittämätön verkkokapasiteetti aiheuttaa monin paikoin alueellista sähkön tarjonnan niukkuutta, mikä nostaa hintaa. Juuri tämän takia Euroopassa onkin edelleen useita eri hinta-alueita, joiden erot voivat olla hyvinkin rajuja. Jos siirtoverkko toimisi täydellisesti, sähkön hinta olisi kaikkialla sama.

Euphfemian yhdistäessä eri pörssien osto- ja myyntitarjoukset yhteiseen vertailuun laskenta huomioi samalla siirtoverkoston aiheuttamat rajoitukset. Eli sen, mikä osa tarjonnasta on todellisesti tietyllä alueella sijaitsevan ostajan käytössä. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa sijaitsevan vesivoimalan markkinoille tarjoamasta sähköstä on tarjolla kreikkalaiselle teollisuuslaitokselle vain siirtoyhteyksien mahdollistama osa.

Markkinoilla on tarjolla eri hintaista sähköä myös teknisistä syistä. Esimerkiksi vesivoimalan voi olla pakko juoksuttaa vettä ja tuottaa sähköä silloinkin kun tälle on niukasti kysyntää. Samoin ydinvoimalan on tuotettava sähköä myös niukan kysynnän tilanteissa koska reaktoria ei ole järkevää sulkea ja käynnistää nopeassa rytmissä. Monien tuottajien on tavallaan pakko tuottaa sähköä ja päästä siitä eroon myös hinnan ollessa pohjamudissa.

Markkinatilanteen toisessa ääripäässä ostajan voi olla pakko varmistaa sähkön saantinsa ja maksaa mitä tahansa siitä pyydetään.

Päivän sisäinen kauppa

Sähkökaupan kivijalka on vuorokausimarkkina, jossa pörssikauppaa käydään seuraavan vuorokauden tunneista. Tämä ”day ahead” -vuorokausimarkkina kattaa Sihvonen-Punkan mukaan noin 95 % Euroopan sähkökaupasta.

Kauppaa käydään myös vuorokauden sisäisillä markkinoilla, joilla reagoidaan nopeasti eteen tuleviin tapahtumiin.

Pienin segmentti sähkökaupassa on säätösähkömarkkina, jolla varmistetaan verkon taajuuden va­kaus eli sähkön tuotannon ja kulutuksen reaaliaikainen tasapaino.

”Säätösähkömarkkinoita varten on rakenteilla eurooppalaiset markkinapaikat, joille myös Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa liittyy lähivuosina”, kertoo Sihvonen-Punkka.

Hinnat ta­saan­­tu­vat?

Sihvonen-Punkan mukaan yhteiset markkinat tasaavat sähkön hintaeroja Euroopassa siirtoyhteyk­sien sallimissa rajoissa.

”Hinta-alueiden rajat tulevat loivenemaan samaa tahtia siirtoverkoston kehittymisen myötä”, ennustaa Sihvonen-Punkka.

Uutinen ei vaikuta hyvältä Pohjolalle, jossa sähkö on perinteisesti ollut varsin edullista. Meillä ei ole syytä hinkua samaan veneeseen esimerkiksi Saksan kanssa, jonka epäonninen energiapolitiikka näyttää johtaneen ainakin hetkellisesti sekä sähkön hinnan että hiilipäästöjen nousuun.

Yleiseurooppalainen verkottuminen ei kuitenkaan etene välttämättä kovinkaan nopeasti. Suurten siirto­yhteyksien rakentaminen on hidasta ja kallista eikä kaikkialla edes mahdollista.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 11/21. Lue artikkeli myös näköislehdestä.