Sähkön siirtohintojen nousun myötä moni on alkanut pohtia mahdollisuutta irrottautua kokonaan sähköverkosta. Risto Ponkala on ryhtynyt tuumasta toimeen.

Ponkala remontoi Salon lähistöllä sijaitsevaa, 1930-luvulla rakennettua hirsitaloa, jossa on noin 150 lämmintä neliötä. Rakennuksessakin on ollut ja on edelleen paljon remontoitavaa; 150 mm:n hirsiseinää on jouduttu paikoin korvaamaan rankarunkoisella osuudella, vanhaan runkoon on liitetty uusi kuisti, perustuksia on oikaistu ja ikkunoita tiivistetty. Tässä vaiheessa talossa asutaan muualla sijaitsevan työpaikan takia osa-aikaisesti, remonttia tehdään kuitenkin pysyvää asumista ajatellen.

Erityistä remontissa on se, että talo pidetään kokonaan irti sähköverkosta. Sähkön käyttöä ei silti ole tarkoitus minimoida. Tavoitteena on, että kaikki toimisi samoin kuin verkkoon liitetyssä kodissa. Lämmin talousvesi tehdään sähköllä ja käytössä on tavanomainen kodinkonevarustus. Koneet eivät Ponkalan mukaan ole edes erityisen energiatehokkaita.

”Esimerkiksi vanha jääkaappi on varsinainen sähkösyöppö”, toteaa Ponkala.

Puulämmitystä täydentää suora sähkölämmitys, jonka avulla puulämmityskautta on Ponkalan mukaan voitu lyhentää puolitoista kuukautta sekä syksystä että keväästä.

Lämmitystä ajatellen haastetta lisää talon ajoittainen kylmilleen jääminen sekä se, ettei vanha, osin vielä huonokuntoinen hirsitalo ole todellakaan mikään passiivitalo.

Kokemusta kolme ja puoli vuotta

Ponkalan sähköomavaraisuusprojekti alkoi vuonna 2016 eli kokemusta sähköverkon ulkopuolella asumisesta on jo useammalta vuodelta. Nykyisin hän asuu taloa yhdessä puolisonsa Walma Niemen kanssa.

Kahden aikuisen taloudessa sähkön vuosikulutus on ollut 4 000–5 000 kWh:n luokkaa. Ponkala selittää maltillisia lukemia pienellä perhekoolla ja pitkillä poissaoloilla. Talo ei kuitenkaan ole ollut mikään kesämökki, vaan sitä on asuttu myös talvella.

Sähkön tuotannon kivijalka on järeä aurinkopaneelipatteri, joka tuottaa noin 90 % sähköstä. Paneelit kattavat koko sähköntarpeen kahdeksan kuukautta vuodesta, minkä lisäksi niistä on Ponkalan mukaan apua myös talvikaudella.

Pihalle asennetun paneelipatterin pinta-ala on 66 neliötä. Paneelit on kytketty kahteen 5 kW:n invertteriin, jotka tarjoavat normiasumiseen riittävää yksivaihesähköä 10 kW:n nimellisteholla.

Energiaa varastoidaan lämminvesivaraajan ohella lyijyakustoon, jonka kokonaistilavuus on noin kuutio, paino 1 300 kg. Hintaa paneeleille, lataussäätimille, inverttereille ja akuille kertyi yhteensä noin 20 000 euroa.

”Rahaa on maksettu vain laitteista, kaikki asennustyö on tehty itse”, sanoo Ponkala.

Kaksi 5 kW:n invertteriä syöttävät 10 kW:n nimellisteholla.

Eläköitynyt venemoottori sähkön tuottajana

Neljän pimeän kuukauden aikana sähköä jauhaa suunnilleen puoli vuosisataa vanha, perinteistä dieseliä syövä venemoottori. Generaattorina toimii edesmenneestä kuorma-autosta pelastettu laturi.

Moottorin vuosikulutus on Ponkalan mukaan ollut noin 200 litraa. Moottoripolttoaineena ostettuun dieseliin on näin kulunut rahaa noin 200 €/v.

Ponkala toteaa, ettei puoli vuosisataa vanhan dieselmoottorin käyttäminen ole mikään varsinainen ekoteko, jos asiaa ajatellaan fossiilisten hiilipäästöjen ja hiukkaspäästöjen kannalta. Tuomiota kuitenkin loiventanee se että vanhalle moottorille ja laturille on saatu näin uutta hyötykäyttöä.

Ratkaisu antaa ajattelemisen aihetta laajemminkin. Veneistä ja autoista ”eläköityy” koko ajan melkoinen määrä moottoreita, joita ei kannata enää asentaa kulkuvälineisiin. Moni näistä voisi silti kelvata vielä mainiosti latureiden pyörittämiseen. Fossiilisten hiilipäästöjen leikkaaminenkin olisi periaatteessa mahdollista käyttämällä polttoaineena ei-fossiilisia dieseleitä.

Moottorin hukkalämpö otetaan tarkasti talteen. Kone on asennettu saunan lauteiden alle sisätiloihin, jolloin moottorissa syntyvää lämpöä pääsee kulkeutumaan myös asuintiloihin. Sijainti kiukaan vieressä helpottaa samalla kylmäkäynnistystä talon oltua tyhjillään.

”Kiukaan avulla tilaa saadaan lämmitettyä nopeasti sen verran, että käynnistys helpottuu.”

”Tällä on merkitystä, koska ikivanhassa moottorissa ei ole hehkutusta”, sanoo Ponkala.

Koska moottori on suunniteltu venekäyttöön, jäähdytys perustuu kokonaan kiertoveteen. Jäähdytysveteen kertynyt lämpö lauhdutetaan lattialämmityspiirissä, joka tosin kattaa tässä vaiheessa vasta pienen osan lattiapinta-alasta.

”Tästäkin alasta saadaan jo lisäpotkua itse talon lämmitykseen. Lattialämmityksen pinta-alaa on lisäksi tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa”, sanoo Ponkala.

Venemoottorissa myös pakosarjassa on vesijäähdytys. Tätäkin lämpöä siirretään lattialämmityksen kiertoveteen, minkä lisäksi pakokaasut johdetaan ulos talon alla olevan ryömintätilan kautta. Pakoputki kulkee ryömintätilassa 12 metrin matkan.

”Tällöin pakokaasuihin jäänyt viimeinen hukkalämpö lämmittää vielä hivenen talon alustaa”, kertoo Ponkala.

Eniten murhetta on ollut lyijyakuista. Viimeisten prosenttien lataaminen on hankalaa, koska akku ottaa tässä vaiheessa vastaan virtaa varsin nihkeästi.

Asuminen kuin purjehdusta

Irti verkosta -hankkeista haaveilevia Ponkala neuvoo suhtautumaan asumiseen samaan tapaan kuin purjeveneilyyn. Mitä enemmän ollaan kontrolloimattomien lähteiden armoilla, sitä enemmän tarvitaan myös valmiutta sopeuttaa toimintoja siihen, mitä luonto kulloinkin tarjoaa. Aggregaattisähkö on enemmän omassa hallinnassa, mutta sen hinta on ainakin toistaiseksi selvästi korkeampi kuin verkkosähkön.

”Iloinen yllätys kuitenkin oli, kuinka iso osa vuodesta tässäkin kohteessa on selvitty puhtaasti aurinkosähköllä”, sanoo Ponkala.

Juttu on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 1/20. Lue koko juttu Irti verkosta voi asua