Pientaloalueilla käytetään paljon polttopuuta, mutta harvalla tontilla on puuvaja. Märän puun poltto lisää päästöjä ja heikentää ilmanlaatua. Vain kuiva puu palaa ja lämmittää tehokkaasti. Puuvaja on verraten helppo ja nopea rakentaa itse.

Pientaloalueilla kaivattaisiin kunnollisia puuvajoja. Asukkaat polttavat puuta niin lämmitys- kuin tunnelmasyistä, mutta vain harvalla on puuvaja. Useimmat säilyttävät polttopuunsa räystäiden tai pressujen alla, tai liian umpinaisissa vajoissa. Pahimmissa tapauksissa halot seisovat ulkona ilman mitään varsinaista suojaa.

Paloturvallisuussyistä halkoja ei pidä latoa seinää vasten räystään alle, ja samasta syystä niitä ei myöskään saa pinota esimerkiksi autokatoksen perälle. Talven polttopuuvarasto edustaa niin suurta ylimääräistä palokuormaa, ettei sitä pitäisikään varastoida muualle kuin omaan, ilmavaan vajaansa, joka on sijoitettu riittävän kauas muista rakennuksista.

Puuvaja pystyyn muutamassa päivässä

Kaupunkipihalle pystytettiin noin 2 x 4 -metrinen, mahdollisimman ilmava puuvaja. Perustuksina käytettiin kaupallisia kuumagalvanoituja aidantolppajalkoja.

Kovaan sorapihaan tehtiin ensin rautakangella aloitusreikä, ja sitten junttattin lekalla tolppajalka maahan. Ettei ohut rauta menisi lekaniskuista solmuun, käytettiin jalkaan sovitettua koivuhalkoa lyöntialustana.

Kulmatolppana voisi käyttää sopivan kokoista pyöreää puunrunkoa suoraan metsästä, jotka lovetaan ala- ja yläpohjarungon vaakalankkujen kohdista.

Alapohjarunko koostuu 150 mm korkeista lankuista, joskin 200 mm olisi kantanut halkojen painoa paremmin. Lattiana käytettiin varastoista löytyneitä puuritilöitä, joista saatiin ilmava lattia, joka sallii hyvän ilmankierron alapuolelta. Lattian voisi myös tehdä vaikka betonikivien varaan ladotuista kuormalavoista, niin muun rungon ei tarvitsisi kantaa polttopuiden paino. On kuitenkin hyvä, että puut pääsevät tuulettumaan myös alta.

Sisäkorkeutta liiteriin laitettiin sen verran, että siinä on helppo liikkua: takaseinän kohdalla sisäkorkeus on 170 cm. Kun runko on näin kapea, voi katon toteuttaa yhtenä pulpettilappeena ilman, että se näyttää liian korkealta. Vesikatteena käytettiin valokatetta.

Hyvin tuulettuvat seinät

Seinät on tehty käytetystä nelituumaisesta laudasta. Yhdellä ja samalla pöytäsirkkelin teräasetuksella leikkattiin lautoja ensin viistosti keskeltä halki, ja niin syntyneitä rimoja kääntelemällä ajettiin molempiin reunaviiste. Tuloksena on jopa tyylikäs, mutta ennen kaikkea erittäin ilmava julkisivu.

Rimojen väliin jätettiin suurehko, noin kolmen sentin ilmatilan varmistamaan tehokasta ilmanvaihtoa. Luotame siihen, että rimojen viistetyt ylä- ja alapinnat kuljettavat viiston sateen rimojen ulkopintaa pitkin maahan, niin ettei raoista sada sisään. Seinä tuulettuisi hyvin, vaikka välin tekisi pienemmäksi.

Tällaisessa liiterissä puu kuivuu aina, kun aurinko paistaa tai tuuli puhaltaa, mutta sade ei silti pääse kastelemaan. Viistosti satava lumi on toki tehokkaampi tunkeutumaan sisälle asti, mutta sekin haihtuu yleensä saman tien, kun kevätaurinko alkaa paistaa. On toki riski, että pikkulinnut huomaavat liiterin hyväksi pesäpaikaksi. Sehän on vain mukavaa, mutta sen voisi tietenkin estää sisäpuolen verkolla.

Puuliiterissä jää helposti kuivimmat halot taaimmaisiksi. Siksi myös takaseinään tehtiin avattavat ovet, jotta puihin pääsisi käsiksi kaikista suunnista.

Puuvaja on paremman näköinen kuin pressulla peitetty puukasa. Jos joku viranomainen tai naapuri silti vetäisee liiteristä herneen liian syvälle nenään, niin vajan voi jälkiä jättämättä siirtää muualle vaikka kokonaisena.

Seinien vinosuunnikkaanmalliset vaakarimat voi tuottaa yhdellä sirkkelipöydän asetuksella. Ensiksi halkaistaan lauta, sitten käännetään syntyneet rimat siten, että toiseen syrjään leikkaantuu sama kulma. Viisto pinta tuo veden ulospäin, ja alapinta toimii tippanokkana.

Kun yläpohjan keskivälille laitetaan kantava palkki, jää kattotuolien jänneväli niin pieneksi että 50 x 50 mm:n rima eli kakkoskakkonen kestää. Takaseinäänkin tehtiin avattavat ovet, jotta kuivimpaan puuhun pääsee aina käsiksi.

Perusrunko pystyssä ja katto päällä. Tuulettuvana lattiana käytettiin vanhoja, rimoista koottuja kasettikattoelementtejä. Ellei niitä olisi ollut, olisi rimoja sahannut 38 mm lankuista. Kuten katossa, alapohjassa on keskipalkki, joka kannattelee lattiaa, joten jänneväli on vain metrin.

Tolpat tahtovat kivien välissä kiertyä väärään kulmaan. Sen ratkaisin käyttämällä astetta tukevampia tolppia, joka sovitetaan tolppajalkaan siten vinosti, että pystytolppien kulmat asettuivat keskenään kohtisuoraan.

Toinen, pienempi versio samalla perusrakenteella. Ulkonäössä tavoiteltiin maitolaiturimaista olemusta, siksi tehtiin harjakatto ja alapohjaa kiertävä laskutaso.