koiraneneka

Tapani Koiranen on perinnerakennusmestari, joka neuvoo pirkanmaalaisia ilmaiseksi. Kohteina ovat rintamamiestalot ja sitä vanhemmat rakennukset, joiden omistajat haluavat varmistaa, että remontit tehdään oikein.

Koiranen käyttää pehmeitä keinoja. Toisin sanoen hän pyrkii neuvomalla turvaamaan kulttuuriympäristöä ja vanhoja rakennuksia. Hän toivoo asukkaan huomaavan, että rakennus kannattaa korjata.
”Työtäni helpottaa se, että yhteyttä ottava on jo valmistautunut korjaamaan rakennuksensa. Neuvon konsteja, joilla rakennuksen saa kuntoon, ja teen osittaisen kuntoarvion.”

Koiranen yrittää opettaa, että ei tehdä unelmakotia, vaan rakennusta käsitellään kuin museoesinettä. Toisaalta museossa ei voi asua, joten rakennusta palautetaan kohti alkuperäistä.

Koiranen pitää suojelu-sanaa turhan rankkana ja puhuu mieluummin säilyttävästä korjauksesta.
”Ei pidä luulla, että kun maakuntamuseon ihmisenä tulen tontille, heti menee ympäriltä lukkoon kaksi hehtaaria. Perinnerakennusmestarin ei ole tarkoitus suojella ainuttakaan rakennusta, vaan asukkaan itse pitäisi asua vanhassa rakennuksessa. Käyttö säilyttää rakennusta parhaimmin.”

Pääongelmatyyppeihin kuuluu myös rakennuksen asumattomuus, johon yhdistyy huolimattomuus.
”Perikunnan talo jää usein kesämökiksi. Kun sen katto alkaa vuotaa, satunnaiset asukkaat katoavat ja vauriot kasvavat, jolloin korjaus maksaisi liikaa. Kun rakennuksen arvo laskee tarpeeksi, joku ulkopuolinen voi sen pelastaa.”

Tapani Koiranen jäsentää, että rakentamisvirheiden välttämisessä ykkösasia on estää kosteusvauriot. Hän selventää, että seinien sisäpuolen saa vuorata muovisululla, vaan ulkopuolta ei missään nimessä. Ulkona ilman pitää päästä kiertämään.
”Harva tekeminen on niin kansantaloudellista kuin väärin tehty kylpyhuoneremontti. Jos talon juuri ostanut huomaa kosteussulkujen ja vesieristeiden vuotavan, mennään oikeuteen, jolloin maksetaan tuomareille, tavarantarkastajille, timpureille, jätteenkuljettajille ja metsureille. Noin 70 ihmistä saa ainakin hetkellisesti leipänsä syteen menneestä remontista”, Koiranen tarinoi.

Kosteusmittari ja infrapunalämpömittari ovat miehen tärkeimmät tekniset työvarusteet. Valikoima täydentyi vuonna 2010 lämpökameralla.
”Mitä kylmempi ulkolämpötila, sitä helpompi on osoittaa lämpövuotoalueet. Vika selviää vain vuotokohta avaamalla.”

Huonosti tuuletettu rossipohjalattiakin voi säilyä. Vaan kauhun tasapaino järkkyy lattiarakenteessa, jos sisällä lattia pinnoitetaan muovimatolla. Rakennevirhe tuo tuhoa, kun muovimatto estää ylöspäin kuivumisen, jolloin homehtuminen ja lahoaminen alkavat.

Kokeneilta rakentajilta kuulee yleensä, kuinka nykyrakentajat osaavat rakentaa teoriassa, vaan eivät käytännössä. Koiranen vähän yllättää.
”Huomasin 1970- ja 1980-luvuilla, että kirvesmies osaa tehdä listoitukset ja muut työt kirveellä, höylällä ja sahalla. Vaan kirvesmies ei yleensä tiennyt, miksi muovi laitetaan rakennuksessa sisä- eikä ulkopuolelle. Sellainen siistin jäljen tekijä voi olla hyvinkin vaarallinen kaveri. Rakentamisen teoria on tunnettava – kädenjäljen kyllä oppii.”

Koiranen arvostaa vanhaa rakennusalan ammattikoulutusta.
”Ei tarvitse olla superammattilainen, kunhan on riittävä tietopohja.”

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 1/2012, joka ilmestyi 25.1.