Salaojat ovat isossa roolissa rakennuksen ulkopuolisessa kosteudenhallinnassa. Niiden kunnolla on suuri vaikutus alapohjan ja perustuksien kosteusrasitukseen.

Kosteudenhallinnan puutteiden merkitys on suuri, jos rakennuksessa on kellari tai alapohjassa tai ulkoseinien alaosissa on käytetty riskialttiita rakenneratkaisuja. Ulkopuolisen kosteudenhallinnan puutteet korjaamalla rakenteiden kosteusvaurioiden riskiä voidaan pienentää.

Salaojat kuivattavat rakennuspohjaa ja siten vähentävät perustuksien ja alapohjan kosteusrasitusta. Toimiva salaojitus auttaa pienentämään perustuksien kosteusrasitusta, vaikka muissa rakennuksen ulkopuolisissa tekijöissä olisi puutteita.

Salaojien tarkastuskaivoista on tärkeää tarkastaa säännöllisesti, ettei vedenpinta tarkastuskaivossa nouse salaojaputkien alaosan yläpuolelle. Jos vedenpinta kaivossa on tätä korkeammalla, kertoo se puutteista järjestelmän toiminnassa, esimerkiksi putkien tai purkupään tukkeutumisesta tai puutteista putkien koroissa ja kallistuksissa. Tarkastuskaivon pohjalle kertyy vesiä ns. sakkapesään, eikä tämä tarkoita puutteita salaojajärjestelmän toiminnassa.

Salaojat ohjaavat vedet hallitusti

Jos salaojien vesiä johdetaan ojiin tai vastaaviin, on tärkeää selvittää vesien purkupään tai purkupäiden sijainnit. Purkupäissä tulee tarkastaa säännöllisesti, että ne eivät ole tukkeutuneet tai peittyneet, jotta vedet salaojajärjestelmästä pääsevä valumaan pois.

Mikäli rakennuksen pihalla on perusvesi- tai kokoojakaivo, on myös ne syytä tarkastaa säännöllisesti sekä erityisesti tarkastaa onko kaivossa padotusventtiili. Yleensä padotusventtiili tulisi olla ja sen tarkoituksena on estää vesien pääsy salaojissa väärään suuntaan, eli purkupaikasta tai hulevesiviemäröinnistä rakennuksen ympärille kastelemaan maaperää.

Tarkastuskaivon voi lisätä jälkikäteen

Jos salaojien tarkastuskaivoja ei ole näkyvissä maanpinnan yläpuolella, ei salaojajärjestelmän toimintaa voi tarkkailla tai järjestelmää huoltaa. Siksi on tärkeää, että maanpinnan tai pihan pinnoitteiden alapuolella sijaitsevat kaivot paikannetaan sekä jatketaan maanpinnan yläpuolelle. Mikäli tarkastuskaivoja ei ole, ja järjestelmä on todettu toimivaksi esimerkiksi salaojakuvauksella, voidaan tarkastuskaivoja lisätä järjestelmään myös jälkikäteen.

Salaojien toimintakunto on suositeltavaa tarkastaa säännöllisesti videokuvaamalla salaojaputket, esimerkiksi 5–10 vuoden välein riip­puen rakennuksen tyypistä ja sen iästä. Lisäksi kuvaaminen on syytä suorittaa aina, jos tarkastuskaivojen vedenpinta on salaojaputkien yläpuolella, eikä tämän syytä saada selvitettyä tai korjattua esimerkiksi purkupäitä tai kokoojakaivoja tarkastamalla. Salaojien toimintaa tarkastetaan usein myös laskemalla vettä tarkastuskaivoista salaojaputkiin, mutta veden laskemisessa on huonona puolena se, että putkien kunnosta ei voida tehdä näköhavaintoja.

Perusmuurin vedeneristys kuntoon

Kellarillisissa tai matalaperusteisissa rakennuksissa, joissa lattian yläpinnan korkeusero ympäröivään maanpintaan on alle 30 cm, perusmuurin vedeneristys on nykyisten ohjeiden mukaan välttämätön. Perusmuurin vedeneristyksen asentaminen on usein perusteltua myös muissa rakennuksissa salaojien uusimisen yhteydessä.

Vanhemmissa rakennuksissa perusmuurin vedeneristyksenä on usein käytetty bitumisivelyjä, jotka ikääntyessään menettävät tiiveytensä.
Muovisella perusmuurilevyllä (ns. patolevyllä) tehdyissä perusmuurin vedeneristyksissä on todettu yleisesti aina 1990-luvulle saakka puutteita perusmuuriin ja anturan liittymässä. Tällä kohdalla perusmuurilevy on päätetty anturan yläpintaan, eikä liittymään ole asennettu esimerkiksi bitumikermiä suojaksi. Tällöin kosteutta pääsee siirtymään maaperästä anturaan sekä myös anturan päälle voi kertyä vettä.

Nykyisin kyseinen kohta toteutetaan yleisimmin niin että anturan ja perusmuurin liittymään tehdään kallistusvalu ja perusmuurin alaosaan sekä anturan pintaan asennetaan bitumikermi.

Perusmuurin vedeneristyksen kunnon tai asentamisen laajuuden, ja usein myös vedeneristyksen olomassaolon, selvittäminen vaatii perustusten alapinnan tasolle ulottuvien koekuoppien kaivamista rakennuksen vierelle.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 5/22.

Lue lisää:

Salaojaremontti vaatii suunnittelua ja varautumista yllätyksiin

Salaojat säilyvät huollettuina pidempään

Vuosien 1950–2000 välillä rakennettujen kellarillisten ja rinnetalojen salaojituksen tekninen käyttöikä on normaalirasituksessa 30 vuotta ja matalaperusteisten rakennuksien 40 vuotta. Vuoden 2000 jälkeen rakennettujen kellarillisten ja rinnetalojen salaojituksen tekninen käyttöikä on normaalirasituksessa 40 vuotta ja matalaperusteisten rakennuksien 50 vuotta. Huoltamattomana salaojituksen käyttöikä on noin 25 % lyhyempi ja mikäli matalaperusteisessa talossa kattovedet johdetaan salaojiin, vastaa käyttöikä kellarillisen talon käyttöikää.

Perusmuurin vedeneristyksen tekninen käyttöikä normaalirasituksessa on bitumisivelyllä 20 vuotta, kumibitumikermillä 30 vuotta sekä muovisella perusmuurilevyllä 50 vuotta.