Kun satavuotiaan hirsitalon kylmä pääty remontoidaan asumiskäyttöön, voivat niin asukkaat kuin rakentajat odottaa yllätyksiä. 

Marianne Rajala asuu perheineen yhdeksättä vuotta Kangasalla hirsitalossa, joka on rakennettu noin vuonna 1900. Talon elinkaarta varmistaa vuonna 2018 tehty kattoremontti., mutta vanhassa talossa riittää remonttitarpeita.

Rajalat asuvat 20-metrisen talon toisessa päädyssä, joka lämpiää sähköllä, leivinuunilla ja puuhellalla. Lastenhuoneessa on pönttöuuni. Rajalat ovat jo vuosia suunnitelleet remontoivansa talon toisen, kylmillään olevan päädyn.

He harkitsivat remontoivansa itse, mutta perinnerakentaminen vaatisi paneutumista, johon lapsiperheellä ei ole aikaa. Remontoijaksi valikoitui Rakennus Osk Ponsi & Hamara. Se on Tampereelle 2019 perustettu, nyt kymmenhenkinen korjausrakentamiseen erikoistunut osuuskunta.

Toukokuussa osuuskuntalaiset käynnistivät remontin, jossa koko talosta tehdään asuttava. Tämä tarkoittaa muun muassa kylmän päädyn ala- ja yläpohjaeristeiden vaihtamista, sähköjen ja pintojen uusimista sekä uusia lämpöpattereita. Ilmeisesti hankitaan myös ilmalämpöpumppu.

”Alku näyttää hyvältä, vaikkakin jännittää, tuleeko kalliita yllätyksiä myöhemmin”, Marianne Rajala kommentoi remontin alkuviikoilla.

Ei vaateriin, mutta linjaan

Kun talon asuttuun päätyyn kiinnitetään toukokuussa linjalangan nollapiste, toinen pää jää 25 senttiä alemmaksi. Välissä on enimmillään liki 40 sentin painuma, väliseinän kohdalla. Remontoitavan päädyn salissa näkee, kuinka lattia viettää rajusti.

Maaperä on herkästi routivaa hiesu-savea, eikä rakennusta ole perustettu jämptisti. Katon pinta-ala on iso, ja vettä on valunut ohi räystäiden, joten vesi on sekä kastellut seiniä että pehmentänyt maata.

Osuuskunnan rakentajat ehdottivat aluksi alapohjaremonttia ja talon oikaisua, kun koko talo on pahasti mutkalla. Itseoppinut talonrakentaja Teppo Mielityinen sanoo, että väliseinän kohdalta taloa pitäisi nostaa noin 20 senttiä, jos halutaan edes yhtenäinen linja. Sekään ei ole helppo työ.

Häntä miellyttäisi, jos saisi laittaa talon vaateriin eli vaakasuoraksi. Se vie kuitenkin selvästi enemmän aikaa ja rahaa kuin yhtenäinen linja. Työn tilaaja luonnollisesti päättää, mitä tehdään.

”Teemme asiakaspalvelutyötä”, Mielityinen kiteyttää.

Mielityinen on tehnyt monia vastaavia oikaisuja, ja hän tietää, että vastaavia ongelmia on monissa vanhoissa taloissa. Töitä siis riittää perinnerakentajalle.

Kesäkuussa selvisi, että taloa ei saa kovin suoraksi. Tunkkaus piti lopettaa, jotta kattolinjat eivät mene vinksalleen. Talo kuitenkin kohosi ainakin kuusi senttiä.

”Hirsitaloa ei voi tunkata rajusti, koska puulla on muisti. Puun syyt ovat hakeutuneet tiettyyn asentoon, joten tunkkauksen jälkeen puu usein paukahtelee jonkin aikaa”, Mielityinen kuvailee.

hirsitalo

Satavuotiaan ehdoilla

Syyskuussa palaamme hirsitalolle. Mielityinen kertoo olleensa noin neljästä kuukaudesta kolmisen viikkoa toisella työmaalla, pari viikkoa lomalla ja viikon sairaana. Hirsitalosta pääosan hän on remontoinut yksin. Kun hän sai apulaisen, työ selvästi eteni.

”Palanen kerrallaan on edetty. Monta kuukautta on häärätty, mutta valmista ei ole”, Mielityinen naurahtaa.

Remontti alkoi loppukeväänä lupaavasti. Kun Mielityinen poisti huokolevyn eteisen ja salin lankkujen päältä, hän tunsi löytäneensä aarteen. Lankuista leveimmät olivat yli 30-senttisiä ja monet olivat viiden sentin paksuisia. Sellaisia kelpaa käyttää uudestaan.

”Isot talot on tehty isosta puusta, kun on ollut paljon metsää, mistä valita puut”, Mielityinen lohkaisee.

Lankuista osa oli sahattuja, osa kirveellä veistettyjä. Pääosin lankut olivat hyväkuntoisia, mutta joissakin lankuissa oli naulanreikiä. Rakentajat kertovat, että lankut oli kiinnitetty jopa 175-millisillä nauloilla. Lankkujen välisiä rakoja oli tiivistetty lattiakitillä.

Lankut vietiin numeroituina tallin vintille, jossa ne odottavat paikalleen palautusta. Osa lankuista on kuusta, osa mäntyä.

”Tällainen vanha puutavara on monen mielestä roskaa, mutta sehän on arvokasta erikoispuutavaraa”, Mielityinen kommentoi.

Maali lähtee lankuista esimerkiksi kuumailmapuhaltimella ja raaputtamalla. Sitten pintaa voi tasoittaa asiakkaan toiveen mukaan vähän tai paljon.

Lankkuja on veistetty lattiavasojen eli lattian kannatinpuiden kohdilta. Kun alapohja tehdään uudestaan, kantavuutta parannetaan laittamalla vasoja tiheämpään kuin puretussa lattiassa oli.

Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Nicklas Svensson sanoo, että entisaikaan lankut veistettiin paikan päällä vasoihin sopiviksi. Osuuskunta toimii nyt samoin.

Syyskuun lopussa alapohjan laudoitukset oli tehty. Nurkkahuoneen alapohja oli tehty ponttilaudasta. Muiden huoneiden alapohja oli rakennettu 32-millisestä ponttaamattomasta laudasta, kun sitä oli talon asukkailla runsaasti.

Rossipohjan päälle tulevat lattiarungot, eristeet ja lankut.

Hirsitaloremontissa on otettava vakavasti rotat ja muut jyrsijät. Ne aiheuttavat ilmavuotoja, jos ne syövät itselleen väylän kohti lämpimiä sisätiloja. Niinpä Mielityinen naputteli lattianrajoihin ja uuninjalustan ympärille teräsverkon, joka kiinnitetään listapuulla.

Vessan läpilyöntiputki oli aiheuttanut ison vesivahingon. Hirttä piti poistaa runsaasti. Valopilkkuna on se, että näin isosta aukosta pystyy kätevästi tyhjentämään yläkertaa.

Eristeissä mielikuvitusta

Epätasaisen rossipohjan eli alapohjan ryömintätilan alimpana oli halkaistua puuta eli perinnerakentamiskielellä haljaspuolikkaita. Niiden päällä oli turvetta ja sammalta sekä niiden päällä olkea ja pellavanloukutuksen ylijäämiä sekä ylimpänä painoksi savea. Eristeitä oli epätasaisesti, keskimäärin 25 senttiä.

Rajalat purkivat asatavuotiaan talon lapohjasta eristeitä kaksi täyttä viikonloppua ja monia arki-iltoja, jotta saisivat pienennettyä kustannuksia. Remontoitavasta päädystä kertyi 30 kuutiota sammalta ja purua. Lisäksi salissa ja yläpohjassa on tyhjennettävää.

Asukkaat kysyivät tarjousta imuautosta, mutta se oli liian kallis.

Yleisesti Svensson suosittaa isojen talojen vanhojen eristeiden purkamiseen imuauton vuokraamista. Mielityinen toisaalta tietää tapauksia, joissa imuauton käyttö on tullut paljon kalliimmaksi kuin oli sovittu.

Loput alapohjan eristeet purettiin laittamalla pressu päädystä alkaen lattiahirsien alle. Sitten pressu käännettiin, jotta eristeet saatiin pois siististi.

Joissakin puretuissa lankuissa näkyy valkoista ainetta. Mielityinen selittää, että se ei ole hometta, vaan ureavaahtoa, niin sanottua hölynpölyä. Se on ikään kuin polyuretaanin esiaste 1960–1980-luvuilta. Kun ureavaahtoon koskee, se menee jauhoksi.

Kunnostettavan päädyn eteisen lattiassa näkyi reikä, joista oli laitettu ureavaahtoa. Sillä oli yritetty täydentää painuneita eristeitä. Kuitenkin ureavaahto leviää sattumanvaraisesti, joten alapohjassa oli pääosin ilmaa ja joitakin ureavaahtoklimppejä.

Loppuvuonna tullee puhallinauto, joka puhaltaa yläpohjaan ja lattioihin keskimäärin 30 senttiä eristettä, joko selluvillaa tai muuta puuperäistä lämmikettä.

 

Aina yksilö

Nicklas Svensson tähdentää, että vanhat talot ovat aina yksilöitä. Tämä vaikuttaa siihen, millaisen arvion työtunneista yritys rohkenee asiakkaalle antaa. Nuoressa yrityksessä vasta karttuu tieto aikatauluoletuksista.

Asiakkaan taas on mietittävä, paljonko remonttiin voi käyttää aikaa ja rahaa. Sitten yrityksen on päästävä samalle aaltopituudelle asiakkaan kanssa. Käsittääkö työn tilaaja remontin uudistamiseksi vai ennallistamiseksi?

”Tekijöiden ja tilaajien pitää hahmottaa yhtenäisesti työvaiheet sekä niiden vaatima raha ja aika. Meidän tekijöiden pitäisi pystyä sanomaan, milloin työ on valmis.”

Svensson konkretisoi, että jo vanhan talon alapohjaremontti on kuukausien työmaa. Hän muotoilee, että vanhat ratkaisut ovat monimuotoisia. Niiden päivittäminen toimiviksi versioiksi ei ole helppoa.
Yleensä perinnerakentajien pitää ratkoa etenkin märkätilojen ja perinteisen hirsirakentamisen yhdistäminen.

”Koetamme jalostaa terveellisistä, paikallisista ja ekologisista materiaaleista kustannustehokkaita rakenteita sekä esteettisiä ratkaisuja”, Svensson määrittelee.

Syyskuussa Mielityinen kehaisee talonväkeä, kun remontilla ei ole tiukkaa takarajaa. Kun alkusuunnitelmakin oli suuntaa antava, työ on vaatinut runsaasti harkintaa.

Lopulta tulos ratkaisee. Remontti ei tämän jutun seuranta-aikana valmistunut, mutta niin rakentaja kuin rakennuttaja arvioivat, että harkinta on lopputuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeä, sekä euroina että työtunteina laskien.

Syyskuussa Marianne Rajala sanoi, että alun perin oli tavoite päästä koko taloa asumaan jo syksyllä. Remontin laajuus kuitenkin yllätti.

Rajala kiittelee Mielityisen ja muiden remonttiin osallistuneiden työpanosta. Mielityinen päättelee, että hirsitaloremontissa on vielä paljon työtä edessä. Todella paljon.

”Jos saan maanantaina hirret, menee monta päivää, että saan ne paikalleen katonrajaan. Sitä ennen ehkä pitää tyhjentää yläkerta – siinäkin menee monta päivää. Lisäksi on tekemättä lattioiden ilmasulkupaperoinnit, jyrsijäverkkojen laittamiset, lattiarungot… Niissäkin menee viikkoja. Ja välillä pitäisi oikaista Ruovedellä hieno ja iso suuli (laudoista tehty lato), mutta sille pitää ensiksi tehdä perustat. Taitaa olla siinäkin viikkojen työmaa…”, rakentaja pähkäilee.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 9/21. Lue koko artikkeli hirsitalon korjauksesta digilehdestä.

Lue lisää:

Suurkaupungin syke vaihtui hirsitaloremonttiin: ”Maalla omakotitalossa asuessa voi kriisinkin aikana varautua”