savirappaus

Savirappaus tasaa kosteuden ja tiivistää ilmavuodot

Savirappaus voi olla monessa kohteessa toimiva sisäpintaratkaisu. Rappauksen takana oleva pinta pysyy kuivana, koska savi imee itseensä ympärillä olevan kosteuden ja luovuttaa sen ilmaan.

Savirappauksiin on vuosisatojen varrella kehitelty monenlaisia reseptejä. Saviyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Kylämarkula neuvoo kuitenkin aloittelijaa lähtemään liikkeelle yksinkertaisesta sekoituksesta, missä runkoaineina ovat hiekka ja sideaineena savi sekä massaa sitovana kuituna sanomalehtipaperin selluloosa.

Kylämarkulan mukaan ihanteellinen raekoko hiekalle on 0–2 mm. Saveksi kelpaa tavallinen sininen perussavi, jota löytyy melkein kaikesta savipitoisesta maasta. Jos savea ei kuitenkaan löydy rakennuspaikan läheisyydestä, rappauksessa voidaan käyttää tiilitehtaitten myymää kuivaa savijauhoa.

Massaa sitovaa kuitua saa helpoimmin heikkolaatuisesta sanomalehtipaperista, joka revitään kuitusuunnan mukaisesti noin parin sentin levyisiksi suikaleiksi ja liotetaan lämpimään veteen.
”Paperi hajoaa lämpimässä vedessä periaatteessa muutamassa tunnissa, omissa projekteissani olen kuitenkin liottanut paperia yli yön”, kertoo Kylämarkula.
”Liottamisen jälkeen paperi vatkataan poravispilällä harmaaksi velliksi, joka sekoitetaan rappausmassaan.”

Alan taitajat eivät mielellään anna reseptejä, koska paras sekoitussuhde riippuu aina käytettyjen ainesten laadusta. Kylämarkulan mukaan liikkeelle kannattaa lähteä sekoituksesta, missä on neljä osaa hiekkaa, yksi osaa kuitumassaa ja yksi osa savea. Vettä lisätään samoin kuin muissakin rappauksissa ”sopivasti”. Kun massa vaikuttaa sopivasti levittyvältä velliltä, vesipitoisuus on ok. Sekoituksen voi tehdä esimerkiksi poravispilällä ämpärissä tai laajempia pintoja rapattaessa betonimyllyllä.

Rappaus ei poikkea juurikaan esimerkiksi kalkkirappauksesta. Saven kanssa työskentely on tosin sikäli helpompaa, ettei massa pyri jämähtämään kesken työstön.

Rappausverkoksi kelpaa tavallinen kanaverkko, jonka ihanteellinen silmäkoko on noin kaksi senttimetriä. Verkko kiinnitetään tiukasti rapattavalle pinnalle esimerkiksi sinkilöillä tai isokantaisilla huopanauloilla. Nauloja Kylämarkula neuvoo lyömään noin kahdenkymmenen sentin välein eli varsin tiheästi.
”Verkon pingottaminen aloitetaan tapetoinnin tavoin ylhäältä jatkaen liikettä alaspäin niin, ettei mihinkään kohtaan jää pinnasta irti olevaa pussia. Jos verkko jää jostain kohtaa löysäksi, rappaus ei tartu tässä kohdassa kiinni pintaan.”

Rappauksessa massa painetaan kiinni verkkoon ja levitetään alhaalta ylöspäin kulkevalla liikkeellä esimerkiksi puisen lastan tai laudankappaleen avulla. Yksinkertaisimmillaan rappaus voidaan Kylämarkulan mukaan toteuttaa yhtenä noin 1,0–1,5 cm:n paksuisena kerroksena.

Kun massa on levitetty paikoilleen, pinnan annetaan kuivahtaa 15 minuutista kahteen tuntiin olosuhteista riippuen. Kuivahtamisen jälkeen pinta tasoitetaan hiertämällä sitä lastalla.

”Jos pinnasta halutaan erityisen sileää, viimeisen hiertämisen voi tehdä teräslastalla painelemalla.”

Rappauksen ainesten hankkiminen tuotti jonkin verran päänvaivaa. Puhdasta savea ei löytynyt pihalta eikä kuivasavea myyviä tiilitehtaitakaan ollut aivan nurkan takana. Ratkaisu löytyi läheiseltä työmaalta, missä kaivinkone oli juuri tehnyt ojaa savipitoiseen maahan. Ojan päältä löytyi periaatteessa hyviä savipaakkuja, joihin tosin oli paikoitellen sekoittunut myös hivenen multamaata. Multaa piti puhdistella pois, koska se ei kuulu savirappaukseen.

Hiekka saatiin läheisestä sorakuopasta, missä hienojakoisin myytävä maa-aines oli 0–4 mm. Tästä saatiin omatekoisella siivilällä tarpeellinen määrä 0–2 mm:n hiekkaa. Suurempia pintoja rapattaessa omatoimiseen seulomiseen ei kannata ryhtyä ellei rapparilla ole melkoisesti urheilumieltä. Näin hienojakeisen hiekan siivilöinti on huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin karkeamman aineksen.

Rappaukseen ei ilmestynyt kuivumisen yhteydessä halkeamia, minkä lisäksi pinta tuntuu olevan hyvin kiinni seinässä. Ennen suurisuuntaisempaa kehumista on kuitenkin katsottava, miltä rappaus vaikuttaa esimerkiksi vuoden kuluttua.

Lue savirappauksesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5E/10, joka ilmestyi 7.7.