Suomessa on menneinä vuosina syntynyt tulisijoista ja savupiipuista merkittävästi tulipaloja, selviää Perttu Leppäsen tuoreesta väitöstutkimuksesta. Väitöksen mukaan tulipaloja on syntynyt vuosina 2004-2009 noin 500 kpl. Tilastoinneista ei käy ilmi, onko kyseessä ollut nokipalo, tulipalo, piipusta vai tulisijasta johtuva palo, metallisesta savupiipusta, harkkopiipusta vai tiilipiipusta johtuva tulipalo.

Pronto-tietokannan mukaan 2011-2016 välisenä aikana tulisija- ja hormipaloja (ei pelkästään savupiippupaloja) on kirjattu enää alle 100 kpl vuosittain. Tilastoissa on mukana myös nokipalot, jotka eivät ole aiheuttaneet varsinaista rakennukseen kohdistuvaa vauriota.

Kaikista savupiipuista syttyneissä asuinrakennusten tulipaloista vuonna 2012 jopa 70 prosenttia oli tapauksia, jossa savupiippuna oli metallisavupiippu. Metallisavupiippujen osuus kaikista Suomen savupiipuista on vain noin 10 prosenttia.

Riskikohteita ovat ennen muuta tee-se-itse-valmistetut metallisavupiiput ja vanhojen käytäntöjen mukaan rakennetut tuotteet. Uudet T600-vaatimustason mukaan CE-merkityt tuotteet ovat tutkitusti turvallisia ja Euroopan korkeimman lämpöluokkavaatimuksen mukaisia.

CE-merkinnän lämpötila ei riitä valintaperusteeksi

Tulisija- ja savupiippuyhdistys TSY muistuttaa, että metallisavupiipun paloturvallisuuteen vaikuttaa oleellisesti tulisijan savukaasujen lämpötila ja savupiipun asennustapa. Tulisijojen CE-merkinnässä ilmoitettua keskimääräistä savukaasujen lämpötilaa ei voi käyttää savupiipun valintaan.

”Tulisijan ja savupiipun tulee olla lämpöluokkavaatimuksiltaan yhteensopivia toistensa kanssa. Yli 500°C lämpöä luovuttavaan tulisijaan ei saa kytkeä T350-lämpöluokan savupiippua. Savupiipun
lämpöluokan tulee olla sama tai korkeampi kuin tulisijan vaatimustaso on. Vuoden 2008 jälkeen yleistyneiden CE-merkittyjen järjestelmäsavupiippujen myötä turvallisuus on parantunut merkittävästi”, sanoo TSY:n varapuheenjohtaja Jari Hautala.

Suomessa yläpohjien lämmöneristekerrokset monesti paksumpia kuin lämpimämmissä maissa. Näiden seurauksena lämpötilat savupiippujen läpivienneissä nousevat korkeammiksi. Vaarana on, että lämpötilaluokaltaan väärin valitun savupiipun läpivienti ylikuumenee. Rakennuksissa on vielä valitettavan paljon vanhoja metallisavupiippuja, joiden turvallisuus on kyseenalaista. TSY kehottaakin kääntymään nuohoojan tai savupiippu-/tulisija-asiantuntijan puoleen, joilta saa tietoa vanhan tulisijan uusimisesta tai korjaustarpeesta.

Savupiippujen kansalliset säädökset, eli SFS-standardit ja ympäristöministeriön asetus on säädetty Suomea koskeviksi. Näissä otetaan kantaa siihen, soveltuuko järjestelmäsavupiippu ko.
rakennuksen läpivientiin. Kohteista tehdään aina ammattitaitoisen suunnittelijan toimesta kohdekohtaiset suunnitelmat. Uudiskohteissa paloriskit ovat vähäisempiä, sillä valtaosa teräspiippujen valmistajista on siirtynyt käyttämään osittain tuulettuvia yläpohjan läpiviennin lisäpaloeristerakenteita, Hautala kertoo.

Ympäristöministeriön pieniä savupiippuja koskevat E3-ohjeet, jotka tulivat voimaan 1.1.1988, korvattiin 1.12.2007 voimaan tulleilla E3-ohjeilla. Vanhan E3-ohjeiden mukaan valmistettu
savupiippu vastaa lämpöluokitukseltaan n. T350- ja T450-lämpöluokkien savupiippua.

Virheellinen asennus yleisin palon syy

Suomessa tulisijoista tai savupiipuista syntyneiden vahinkojen suurin syttymissyy on virheellisesti asennettu tulisija tai savupiippu tai toistensa kanssa yhteen sopimattomat tuotteet. Savupiipun
asennuksessa onkin syytä käyttää ammattitaitoista asentajaa, ja savupiiput asennetaan yleensä tulisijan kanssa yhtäaikaisesti.

Ammattitaitoisella asentajalla on tuorein tieto savupiippujen määräyksistä ja rakenteiden läpivienneistä, höyrysulkujen, aluskatteen sekä vesikaton tiivistämisestä. Ammattitaitoinen asentaja tuntee yleisesti myös tulisijatuotteet ja tunnistaa niiden yhteensopivuuden.

Asentajalla on myös oikeus reklamoida, mikäli havaitsee kohteessa olevan puutteita esimerkiksi perustuksien, tuentojen, puutteellisten tai yhteensopimattomien tuotekokonaisuuksien osalta, tai mikäli asennusolosuhteet haittaavat turvallisen, toimivan ja tiiviin järjestelmän asennusta.

Muita savupiippujen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä:

  •  Savupiippuun johdetaan ainoastaan tuotteen CE-tunnuksessa / käyttöohjeissa mainitun lämpötilan kestävyysluokan (esim. T600) alittavia savukaasulämpötiloja.
  •  Tulisijassa ei saa polttaa sinne kuulumatonta jätettä, kuten vaneria, maalattuja lautoja, roskia tms., jotka saattavat vapauttaa kaasua ja esim. fluoria, joka saattaa vaurioittaa savupiipun rakenteita.
  • Nokipalon sattuessa, savupiippu on aina tarkastettava ja arvioitava savupiipun kunto sekä vaihdettava tai korjattava tarvittaessa. Savupiiput tulee nuohota vakituisesti asutuissa kiinteistöissä lakisääteisesti vähintään vuosittain ja vapaa-ajan asunnoissa vähintään 3 vuoden välein.
  • Savupiipun käyttöikää lyhentää siihen kohdistuvat mekaaniset rasitukset, esim. toistuvat tulisijan vaihdot (erityisesti jatkuvatoimisten kiukaiden kohdalla) ja kemialliset rasitukset: jätteiden polttaminen ja korroosiota edistävä meri-ilmasto.
  • Savupiippu on varustettu asianmukaisella sääsuojalla.

Oikein käytettynä ja huollettuna savupiippujen käyttöikä on normaaliolosuhteissa useita kymmeniä vuosia.