Sotien jälkeisen Suomen
Pisin hirsitalo

Hämeenlinnan Poltinaholla on tehty historiaa. Entiselle kasarmialueelle on pystytetty uudisrakennus, joka ulkonäöltään on lähes täydellinen kopio Venäjän vallan aikaan rakennetusta sotilassairaalasta.

Siinä se seisoo, keltainen hirsirakennus paraatikentän laidalla yhtä uudenkarheana ja ryhdikkäänä kuin yli sataviisikymmentä vuotta sitten. Näin ainakin kuvittelen. Sora rapisee jaloissani ja historian lehdet korvissani, kun ylitän tasaisen kentän.

Poltinaho on ollut sotaväen harjoituskenttänä jo Ruotsin vallan ajoista lähtien 1700-luvun loppupuolelta. Silloin siellä on toiminut myös tiiliruukki, mistä kuvaava nimi on juontanut juurensa.
Vallan vaihtuessa 1808 venäläiset ottivat maat haltuunsa. Krimin sodan riehuessa venäläisiä joukkoja lisättiin myös Suomessa. Sodankäynnin seurauksiin varauduttiin rakentamalla Poltinaholle kahdellesadalle miehelle varattu sairaalaparakki noin vuonna 1855.

Suomen itsenäistyttyä Poltinaho on toiminut kasarmialueena aina vuoteen 2001 asti. Lukemattomilla varusmiehillä on omakohtaisia muistoja tästäkin historiallisesta kentästä.
Poltinaholla on koulutettu muun muassa panssarijoukkoja sekä pioneeri- ja viestialan sotilaita. Koko alue rakennuksineen siirtyi puolustusvoimien autokomppanian käyttöön 1980-luvulla.

Autokomppania siirtyi Parolaan tämän vuosituhannen alussa. Puolustusvoimat myi tyhjäksi jääneen kasarmialueen Hämeenlinnan kaupungille. Historiallisesti arvokkaasta paikasta kaavailtiin monimuotoista asuntoaluetta. Ajatuksen tueksi kaupunki järjesti arkkitehtikilpailun vuonna 2005.
Poltinaho toimii EU-hankkeen pilottikohteena. Hankkeen tarkoitus on pyrkiä kehittämään ja toteuttamaan uusia asumismalleja kaupunkimaisessa pientalorakentamisessa.

Koko Poltinahon alueen vanha rakennuskanta oli arvotettu suojeltavaksi. Museovirasto edellytti sairaalarakennuksesta säilytettäviksi vähintäänkin julkisivun ja 140 neliön tilan talon keskeltä. Urakoitsijoiden mielestä se osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi. Purkutyöt paljastivat, ettei korjaaminen tullut kysymykseen.

Taloon valmistuu kymmenen erillistä asuntoa. Kerrosalaa on yhteensä 1 100 neliötä. Asuntojen koot vaihtelevat 68 neliön kaksiosta 158-neliöiseen huoneistoon. Näin puolivalmiinakin asunnoista näkee, että tulossa on valoisaa, viihtyisää ja varustetasoltaan varsin korkealuokkaista asumista ainutlaatuisessa rakennuksessa.
Kaikissa asunnoissa keittiö ja oleskelutilat on sijoitettu niin, että valo virtaa sisään rakennuksen molemmilta puolin. Koska huonekorkeuskin on vanhan ajan malliin kolme metriä kolmekymmentä senttiä, tuntuvat pienimmätkin asunnot hulppean tilavilta.

Rungon pystytysurakka alkoi syyskylmillä vuonna 2011. Koska rakennusta ei voitu pystyttää perinteisellä tyylillä, oli ennätyspitkien seinien linjaukset tehtävä äärimmäisen tarkasti. Liitoskohdissa mittamies joutui olemaan paljon vartijana.
Pystyttäjät tukivat ensimmäisen hirsikerran betoniperustuksiin ja vetivät linjalangan kuviteltuun päätepisteeseen sadan metrin päähän. Seinien noustessa lohko kerrallaan ne vinosidottiin eli reevattiin perustusten ontelolaattoihin tuettujen lankkujen avulla.
Yli kolme metriä korkea ja sata metriä pitkä runko oli tietenkin tavattoman altis syksyn tuulikuormille.

Elokuun lopussa työmaalla käy melkoinen huiske. Kymmenestä asunnosta seitsemän on jo myyty. Lasaretinkujan uusien asukkaiden pitäisi päästä muuttamaan syys-lokakuun taitteessa.
Poltinaholla kääntyy historian lehti. Vuosisatoja jatkunut sotaväen äkseeraus vaihtuu leikkivien lasten ääniin. Entisen lasaretin edustalla olevalle paraatikentälle on suunnitteilla puisto.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 8/12, joka ilmestyi 19.9.