Paineilmatoiminen soodapuhallin puhdistaa pinnat hienovaraisesti ja ympäristöystävällisesti. Pieni harjoittelu tekee soodapuhaltajasta taitajan, joka käyttelee laitetta moneen tarkoitukseen painetta ja työtapaa sopivasti säädellen.

Perustilanne: pinnalla on materiaalia, joka ei siihen kuulu. Se voi olla esimerkiksi maalia, nokea, kalkkia, irtoruostetta tai kattopeltiin tarrannutta levää. Hiekkapaperi, kemikaalit, kuumailmapuhallus, raapiminen tai hiekkapuhallus ovat tehokkaita puhdistustapoja, mutta tehoa voi olla liikaakin. Ei-toivottu kerros kyllä lähtee, mutta lisäksi tärveltyy sen alla oleva pinta.

Rautakaupan mainoksesta silmiin osui monin mainesanoin kehuttu soodapuhallin, jonka luvattiin sopivan jokapojan ja -tytön käteen. Ympäristökin kiittäisi, sillä tavallista soodaa voi turvallisesti suihkutella ympäriinsä. Sooda eli natriumkarbonaatti on sitä samaa keittiöstä tuttua ainetta, jota syödään esimerkiksi piimäkakun mukana. Veteen liuo­tetun soodan kyky poistaa hajuja on testattu monen kaalilaatikon jälkeisessä jääkaapissa.

Kuivana sooda toimii kuin kevyt ja hienojakoinen valkoinen hiekka. Sitä pystyy paineilman avustuksella suuntaamaan helposti ja pienilläkin paineilla, ja määrän säätely on helppoa. Pihamaalle leviävän soodan poistamisesta ei ole vaivaa, riittää kun odottaa seuraavaa sadetta.

Paineilmaa tuottavan laitteen eli kompressorin saa halvimmillaan noin sadalla eurolla. Soodapuhallus vaatii minimissään 180 litraa minuutissa -kompressorin, puhalluspaine 6–8 baria.

Laatuun kannattaa kuitenkin satsata, sillä samalla hankinnalla hoituu moni muukin askare kotona ja mökillä.

Kompressorilla voi käyttää paineilmanaulainta ja muita paineilmatyökaluja, täyttää auton renkaat tai vaikkapa korjata ilmaa haukanneen painevesijärjestelmän.

Soodapuhallin tutuksi

Soodapuhalluksen periaate ja laitteisto ovat yksinkertaisia. Laitteisto on edullinen. Kokeilimme Norblastin laitetta, jota saa alkaen 35 eurolla esimerkiksi K-raudasta, Bauhausista ja Puu­ilosta. Kun kukkasuihkutuspulloa tai maaliruiskua muistuttavan 1,3 litran soodakannun perään liitetään paineilmaletku liittimineen sekä kompressori, syntyy paineilmalla toimiva soodapuhallin. Kahvasta painamalla suutin syöksee soodasuihkun, jolla pintoja käsitellään.

Soodaa voi ostaa esimerkiksi viiden litran kanistereissa, hinta esimerkiksi Motonetissa on tällä hetkellä 12,90 euroa. Aine on kuivaa, mutta hienojakoisuutensa takia se saattaa paakkuuntua, joten kanistereita ja puhaltimen säiliö­tä voi joutua ravistelemaan. Sooda reagoi herkästi veden kanssa, joten kompressorista lähtevän ilman pitää olla varmasti rutikuivaa. Paineilmaletkuun liitettävä vedenerotin onkin välttämätön.

Alku aina hankalaa. Jos puhallin sylkee pelkkää ilmaa eikä lainkaan soodaa, kannua kannattaa heilutella reippaasti ylös alas. Alipaineen vuoksi soodapuhaltimen imutorven alapäähän voi syntyä kuoppa, joka tasoittuu yksinkertaisesti ravistamalla.

Kokemattoman paineilman käyttäjän kannattaa huomioida paineilmaletkun mahdolliset äkkiliikkeet, sillä kymmenmetrinen letku kerää sisuksiinsa jo melkoisen paineen. Jos ote letkusta on höllä tai yhden käden varassa, liittimestä irtoava letku voi heilahtaa kaaressa, jolloin metalliliitin saattaa iskeä laitteen puoleen kumartunutta kasvoihin, pahimmillaan silmään. On tärkeää avata liitos aina vakaasti kaksin käsin ja pitää kasvot kaukana liittimestä. Ja myös suojalasien käyttö on paikallaan liittimiä käsitellessä.

Kaikenlaisiin pintoihin

Kokeilussa oli erilaisia puisia maalipintoja sekä ruosteisia metallipintoja. Lisäksi puhallusta kokeilumielessä testattiin levän peittämään kattopeltiin, kumiin ja slammattun muurin nokeen.

Kompressorin paine oli puulla yleisesti seitsemän baria ja metallipinnoilla 10 baria. Mistä sitten tietää, mikä paine toimii parhaiten? Parasta aloittaa pienellä paineella ja lisätä varovasti.

Kokemus opetti nopeasti, että liian suuri paine suhautti kaikkien maalikerroksien läpi menevän ja osin puunkin pintaan porautuvan reiän. Samasta syystä suutinta ei saa osoittaa samaan kohtaan pitkään, vaan sitä pitää liikutella tasaisilla ”maalaavilla” vedoilla pinnan päällä.

Testaus tehtiin aurinkoisina ja tuulisina päivinä ulkoilmassa, jolloin sooda ei jäänyt makaamaan käsiteltäville pinnoille eikä häirinnyt näkyvyyttä. Käyttäjän ohjeistamassa suojavarustuksessa mainittiin pakolliseksi välineeksi suojalasit, kuulonsuojaimet ja hengityssuojain.

Maali irtosi helposti 50-luvun vanhasta puutarhatuolista, mutta vanha puu asetti omat rajoituksensa lopputulokselle. Jos puhalluksen suuntasi liian voimakkaasti yhteen kohtaan, vanhan puun syyt jäivät selvästi koholle. Suutinta pitääkin liikuttaa taiten ja koko ajan.

Seuraava kohde oli kauan silmää haitannut yksityiskohta. Kauniin valkoinen ikkunanpieli pääoven vieressä, keskellä pieltä maalarin painama muhkeankokoinen punamultainen peukalonjälki. Oikein annosteltu ja suunnattu soodapuhallus poisti jäljen täydellisesti jättämättä valkoiseen pokamaaliin minkäänlaista virhettä.

Maalin laadulla on osansa siinä, miten hyvä lopputuloksesta tulee. Punamultamaali irtoaa helpommin kuin valkoinen pielimaali. Myös oksanrei’istä maalin pinnalle pursunneet pihkat saivat äkkilähdön soodan siivittäminä.

Hyvästi ruosteinen metalli

Ruosteen poistoa kokeiltiin aluksi pintaruostuneeseen kottikärryn akseliin ja alustaan. Puhallus oli helppoa ja kohde puhdistui käytännössä kokonaan. Tähän työhön soodapuhallin suorastaan innosti ja yllytti.

Seuraavaksi kohteeksi otettiin vanhan maitokärryn runko. Siitä pintaruoste lähti kokonaan, mutta itse runkoputkien ruskea väri ei muuttunut. Toisaalta, mikäli runko olisi viety hiekkapuhallukseen, siitä ei olisi jäänyt mitään jäljelle.

Soodapuhaltimen puhtaaksi puhkuman rungon voi hyvin käsitellä vaikkapa ruostesuojamaalilla. Soodapuhalluksen paras piirre ovat sen tarkkuus ja säädeltävyys.

Lue lisää:

Kuivajääpuhallus on nopea tapa puhdistaa hirsipintaa

Näin käytät soodapuhallinta

Soodapuhallin on hiekkapuhallukseen verrattuna hellävarainen laite, mutta sen höyhenenpehmeäksi kehuttuun kosketukseen ei pidä tuudittautua sokeasti. Ennen isojen ja merkittävien pintojen soodapuhallusta on hyvä tarkistaa, miten materiaali kestää käsittelyä. Valmistajilta voi kysellä materiaalitietoja, myös pienen testialueen käsittely voi olla hyvä idea.

Kokeilimme soodapuhallusta myös hyvin hauraan kumisen kärrynrenkaan puhdistamiseen. Menetelmä toimi mainiosti, rengas puhdistui eikä puhallus aiheuttanut mitään jälkiä eikä vaurioita kumiin.

Sattumalta huomattiin myös, että vanhasta tummentuneesta ja käsittelemättömästä puusta syntyy vaaleaa ja puhdasta puuta soodapuhalluksella. Alustana toimineet puupöllit muuttuivat miltei huonekalun oloisiksi pinnoiltaan.

Viimeisenä kohteena testattiin nokisen puuhellan kyljen puhdistamista. Noki lähti melko hyvin, mutta kyse on tässä tapauksessa enemmän kuorinnasta kuin varsinaisesta puhdistamisesta. Puhallus vie aina osan rappausta mukanaan, ja tällä materiaalilla suutinta pitää heilutella erityisen keveästi ja kerkeästi edestakaisin. Pienikin pysähdys tekee slammauksen yliherkkään pintaan kolon.

Lisäksi viimeisen kokeilun tuloksena todettiin, että soodapuhallus kannattaa tehdä pääsääntöisesti ulkoilmassa. Hienon hienolla soodalla on taipumus levitä tehokkaasti ympäri huonetta joka rakoseen. Remontin keskellä pieni soodakuorrutus menee muun rakennuspölyn mukana, mutta asuttu asunto kannattaa teipata suojaan hyvin ennen soodapuhallusta.