Oltiinpa vaatimuksen järjellisyydestä mitä mieltä tahansa, EU edellyttää että kaikkien uudisrakennusten on oltava lähes nollaenergiatasoisia vuodesta 2020 alkaen. Toistaiseksi se, mitä tarkoitetaan lähes nollaenergiatasolla, on ollut kansallisesti määritettävissä. Koska vaatimus käytännössä tarkoittaa valmiita, ei vain lupavaiheessa olevia rakennuksia, määrittelyllä alkaa Suomessakin olla jo hoppu.

Niinpä Rakennusteollisuus RT, Talotekniikkateollisuus ja ympäristöministeriö laittoivat yhdessä pystyyn FInZEB-hankkeen, jonka tavoitteena on ollut löytää rakennusalan yhteinen näkemys siitä, millainen energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) lähes nollaenergiarakennus suomalaisittain on. Hankkeen tulokset julkistettiin helmikuun alussa, tulosraportti valmistuu maaliskuun aikana.
FInZEB-hankkeessa haettiin lähinnä laskennallisesti, osin myös simuloimalla riittävän haasteellisia, mutta teknisesti toimivia ja kustannustehokkaita ratkaisuja lähes nollaenergiarakennus (nZEB) -vaatimuksiin. Merkittävää oli hankkeen läpikotainen avoimuus ja laaja sidosryhmien välinen yhteistyö, jolla yhteistä näkemystä muodostettiin.

Nelivaiheinen tarkastelu

Hankkeen lopputulemana on ehdotus ominaisuuksista, jotka lähes nollaenergiarakennuksen tulee täyttää. Lähes nollaenergiatarkastelu tehdään vaiheittain. Joidenkin vaatimusten toteutuminen on osoitettava rakennuslupaa haettaessa ja loppujen vaatimusten on täytyttävä käyttöönottotarkastukseen mennessä.
Rakennuksen lämpöhäviötarkastelulla (tasauslaskennalla) varmistetaan, että rakenteet, tiiviys ja ilmanvaihdon lämmöntalteenotto ovat tarkoituksenmukaiset ja täyttävät vertailuarvot.
Rakennuksen sähköteho mukaan lukien lämmitykseen käytetty sähkö lasketaan ja esitetään rakennuslupavaiheessa. Tavoitteena on rajoittaa huipun käyttöaikaa teknologian ja automatiikan keinoin. Kokonaisenergiankulutus ja nZEB-E-luku lasketaan ja esitetään rakennuslupaa haettaessa.
Tällä tarkoitetaan nykyisestä käytännöstä kehitetyin E-lukulaskentasäännöin laskettua ja nykyisin energiamuotokertoimin painotettua ostoenergian kulutusta. On huomattava, että tämä laskennallinen tunnusluku ja rakennuksen toteutuva energiankulutus eivät ole sama asia. Toteutuvaan kulutukseen vaikuttavat rakennuksen käyttäjästä riippuva vaihteleva käyttö ja kuormat, jotka on E-lukutarkastelussa vakioitu.
Muut vaatimukset sisältävät rakennuslupavaiheessa esimerkiksi asuinrakennusten ylilämpenemistarkastelut, ilmanvaihtojärjestelmien sähkötehokkuuden tarkastelut, RER-luvun laskennan (huomioi uusiutuvan energian osuuden ostoenergiasta ja mahdollisen paikalla tuotetun uusiutuvan energian) ja alustavan energiatodistuksen. Käyttöönottovaiheessa tulee esittää rakennuksen tiiviysmittauksen tulokset, kohteen erityisominaisuudet huomioiva laskennallinen tavoite-energiankulutus ja rakentamisvaiheen tiedoin päivitetty energiatodistus.
Lisäksi voitaisiin vaatia mm. käytön ja ylläpidon energiatehokkuuden ohjeiden laadintaa, sekä järjestelmien suunnitelman mukaisuuden osoittamista.

Kustannustehokkaita parannuspaketteja

Eri rakennustyypeille tehtiin ehdotuksia nZEB-E-lukutasoista ja ratkaisuista, joilla näihin voidaan päästä. Hankkeessa tarkasteltiin seitsemää liike-, toimisto- ja palvelurakennustyyppiä, asuinkerrostaloja ja erikokoisia pientaloja. Lukua haarukoitiin kunkin rakennustyypin osalta kyseisen rakennustyypin todennäköisimmillä lämmitysenergiamuodoilla (kaukolämpö, lämpöpumppu, sähkö, pellettikattila, jne.).
Eri rakennustyypeille tulisi eritasoisia muutoksia nykyiseen rakentamismääräysten mukaiseen vaatimustasoon, esimerkiksi asuinkerrostaloissa kustannustehokkaat parannustoimenpiteet ovat hyvin maltillisia eikä nykymääräyksien tasosta ole pitkä matka ehdotettuun nZEB-rajaan. Sama koskee pientaloja. Muissa rakennustyypeissä kustannuksiltaan ja energiansäästövaikutuksiltaan perusteltavissa olevia toimenpiteitä on enemmän kuin asuintaloissa ja muutos ehdotettuun nZEB-rajaan on suurempi.
Energiansäästötoimissa pyrittiin huomioimaan esimerkiksi ilmanvaihdon lämmöntalteenoton, led-valaistuksen ja ikkunoiden tekninen kehittyminen.
Tarkastelu osoitti selvästi, että energiansäästössä toimenpiteiden kannattavuus vaihtelee paljon ja eri rakennustyypeissä eri toimet ovat kannattavia. Yleisimmin kannattavimpia toimenpiteitä ovat lämmön talteenoton, ilmanvaihdon ja valaistuksen ja niiden tarpeenmukaisen ohjauksen parantaminen sekä ikkunoiden ja rakennuksen tiiviyden parannukset. Mutta esimerkiksi rakenteiden parantaminen passiivienergiatasoon osoittautui kannattamattomaksi. Onko siis koko viime vuosien mylläkkä eristepaksuuksien kasvattamisineen ollut turhaa ja vain rakentajien kiusaamista?
Uusiutuvan energian paikallinen tuotanto on nykyisillä lähtökohdilla harvoin taloudellisesti kannattavaa, mutta sillä voidaan pienentää ostoenergian tarvetta ja parantaa E-lukuarvoa. Pidemmällä tähtäimellä on syytä jo nyt mahdollistaa tietyin rajoituksin ulossyötettävän energian huomiointi E-lukulaskennassa, mikä ei nykymääräysten mukaan onnistu. Tämä tehtäisiin esimerkiksi määrittelemällä hyväksi laskettavat kuukausitason rajat myynnille ja myös ”ulosmyynnin kerroin” varsinaisen energiamuotokertoimen lisäksi. Huonoa energiatehokkuutta ei kuitenkaan voisi kompensoida hillittömällä uusiutuvan tuotannolla.