Paula ja Ville ovat nuoria paluumuuttajia, jotka palasivat koronakeväänä maailmalta Suomeen. Arkitodellisuus vaihtui suurkaupungin humusta täydelliseen maaseudun rauhaan.

Kontrasti Lontoon keskustan ja Pornaisten laitamilla sijaitsevan, metsäisen piilopirttitontin välillä voisi tuskin olla suurempi. Lokakuisen päivän hiljaisuus on rikkumaton, kunnes yksi naapurin fasaaneista saapuu omistajan elkein tutkimaan vieraiden aikeita ja rääkäisee lajilleen tunnusomaiseen tapaan.

Tontin sekä sillä seisovan remontti- ja laajennuskohteen ostaneet Paula Ruohoranta ja Ville Vahvelainen ovat onneksi eläinrakkaita. Naapurin lukuisat fasaanit nimittäin yöpyvät lähimetsässä. Erityisesti varhaisin aamulla niillä tuppaa olemaan paljon mielensä päällä.

Paulan, Villen ja Onni-kissan itäuusmaalainen pala paratiisia on vihreä, vehreä, rauhallinen ja sijainniltaan erinomainen. Tosin se on kaikkea muuta kuin mitä pariskunta alun perin lähti etsimään. Hakusessa oli vain pientä remppaa vaativa talo, mutta sitten iski rak­kaus ensi silmäyksellä ja kaikkihan tietävät, miten siinä käy.

Siksi seisomme nyt seitsemän metriä syvän rapulammen rannalla, katsellen punaista hirsimökkiä, josta Paula ja Ville kunnostavat ja laajentavat itselleen omakotitaloa.

Takaisin kotiin

Paula ja Ville edustavat nykyajan maallemuuttajia, niitä, joiden on hiljalleen jo jonkin aikaa ennustettu kaipaavan pois kaupunkien ahtaista neliöistä maaseudun rauhaan ja tilaviin omakotitaloihin.

He ovat myös nuoria, urakeskeisiä paluumuuttajia, joiden osuus korona­kevään jälkeen on kaikista maahanmuuttajista hienoisesti kohonnut.

Tilastokeskuksen mukaan valtaosa paluumuuttajista asettuu pääkaupunki­seudulle, mutta etätyö mahdollistaa toki työn tekemisen monille mistä tahansa. Sama koskee tietysti jo valmiiksi Suomessa asuvia. Niin muuttotappiokunnissa kuin kaupunkien kehyskunnissakin on kesän aikana odoteltu toiveikkaana asunto- ja talokauppojen piristymistä ahtaisiin keskusta-asuntoihin kyllästyneiden etätyöntekijöiden etsiessä parempaa elämisen laatua.

Vallan hirmuista kansanvaellusta varsinkaan muuttotappiokuntiin ei kuitenkaan ole ollut näkyvissä, vaikka jokunen somesta tai muuten julkisuudesta tuttu perhe onkin näyttävästi downshiftannut kuvaukselliseen ympäristöön tai jopa Lappiin saakka.

Yleensä maaseudun rauhan on kuitenkin pitänyt löytyä hyvien liikenneyhteyksien varresta, sillä työmahdollisuudet ovat edelleen suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla.

Paulalla ja Villellä seinät alkoivat lähes Lontoon keskustassa sijaitsevassa asunnossa kaatua päälle ensimmäisen lockdownin aikana.

”Saimme 11 viikon aikana mennä kerran päivässä ulos. Vain ruokakaupat olivat auki”, Ville kertoo.

”Kun Suomi laittoi rajat kiinni, minulle tuli vahva tunne, että nyt olen väärällä puolella rajaa”, Paula muistaa.

Seuraavaa kriisiä pariskunta ei halunnut elää läpi samalla tavoin. ”Meidän turvaverkkomme, sukulaiset ja kaverit ovat täällä Suomessa. Maalla omakotitalossa asuessa voi kriisinkin aikana varautua, vaikka laittaa hyötypuutarhan. Lontoon keskustassa se on mahdotonta.”

Paula asui toista viisivuotiskauttaan Lontoossa. Hän kertoo halunneensa jo nuorena työskentelemään ulkomaille. Ensimmäisen jakson jälkeen hän tapasi Villen ja pariskunta asettui – viideksi vuodeksi – Suomeen. Lontoon houkutusta oli kuitenkin mahdotonta vastustaa ja pariskunta pakkasi muuttokuormansa. Jossain vaiheessa oli ajatuksena vielä palata takaisin kotimaahan.
Finanssialalla työskentelevä Paula suorittaa Executive MBA:ta ja luonteva vaihe kotiinpaluulle olisi ollut sen jälkeen. Kummankin koti-ikävä kasvoi kuitenkin odotettua nopeammin. Sitten iski koronakevät.

Paula ja Ville nopeuttivat kotiinpaluuta. Opiskelun voi hoitaa etänä tai reissaamalla ja Paulan työ Fintech Finlandin hallituksen jäsenenä hoituu luonnollisesti täältä käsin erinomaisesti. Myös Ville on jo työllistynyt autoteollisuuteen liittyvään startupiin.

Routa siis ajoi porsaat kotiin. Paulasta, Villestä ja Onnista tuli koronapakolaisia ja paluumuuttajia.

Keittiö/olohuoneesta purettiin vanha tulisija. Sen tilalle tulee tehokas moderni pönttöuuni.

Omakotitaloa etsimässä

Suomeen pääsyn jälkeen kolmikolla oli edessä kahden viikon karanteeni, jonka jälkeen – tai tietenkin mieluusti jo sen aikana – piti selvittää, missä ne jatkossa asuisivat.

Paula ja Ville halusivat maaseudun rauhaan kontrastina Lontoon hulinalle, mutta myös siksi, että he olivat sitä pari vuotta sitten vihtiläisessä järvenrantamökissä lomalla parin viikon aikana kokeilleet ja siihen tykästyneet.

Samaiselta lomalta mukaan tarttui toive vedestä. Talon tulisi sijaita veden äärellä.

Paula ja Ville eivät halunneet ryhtyä omakotirakentajiksi.

”Emme uskoneet, että parisuhteemme sitä kestäisi”, Paula nauraa.

Ei haittaisi, vaikka taloa pitäisi hieman rempata. Ei kuitenkaan kovin paljon.

Sijainti oli myös tärkeä. Lentokentälle piti Paulan työn vuoksi päästä nopeasti. Sijainti Helsinki–Vantaasta länteen ei käynyt päinsä, sillä sukulaiset ja kaverit asuvat idässä.

Ihan sopivia taloja ei tahtonut löytyä, mutta sitten tärppäsi. Tori.fi:n neljänneltä sivulta löytyi huono kuva punaisesta hirsimökistä, jonka pihalla oli lampi. Paulan mukaan neljäs sivu on kuin googlen toinen sivu, jossa kukaan ei koskaan käy. Sieltä ei odota löytävänsä mitään todella houkuttelevaa.

Lammen takia mökkiä oli pakko käydä katsomassa ja loppu on arvattavissa.

Edellinen omistaja kertoi istuttaneensa lampeen 150 rapua. Todistettavasti ainakin yksi niistä on vielä elossakin.

”Alkujaan piti siis ostaa joku pientä remppaa kaipaava talo. Se eskaloitui lähes täydellistä uudisrakentamista ja laajennusta edellyttäväksi hankkeeksi”, Paula huokaa ja nauraa.

Rakennetta kunnioittaen

Paula ja Ville ostivat mökin heinäkuun lopussa ja elokuun alussa he ryhtyivät sitä jo sisältä purkamaan.

Paula kertoo, että kahdesta osasta yhdistetty mökki on siirretty tontille 1980-luvulla. Hirsirungot voivat olla paljon vanhempiakin – yhden hirren railosta löytyi sinne asetettu kuparikolikko vuodelta 1917 – mutta nykyiseksi mökiksi ne on rakennettu höyrynsulkumuoveineen ja lasivillaeristeineen 1980-luvun rakennustavan mukaan. Kaikeksi onneksi rakennus on kuitenkin säästynyt kosteusvaurioilta. Tämänkertaisen peruskorjauksen Paula ja Ville haluavat toteuttaa vanhaa hirsirakennetta kunnioittaen, mutta modernilla twistillä.

”Emme me puristeja ole, mutta rakennamme niin muovittomasti kuin mahdollista. Käytämme tilkkeenä rivettä, seinäeristeenä Ekovillaa, levyrakenteissa puukuitulevyä ja asennamme lankkulattiat. Esimerkiksi liimattavia tapetteja emme rakenteen hengittävyyden takia hanki. Toisaalta yläpohjan lämmöneristeeksi tulee yhdistelmä XPS-eristettä ja Ekovillaa. Näin eristekerros on energiatehokas ja riittävän ohut. Ekovilla tarvitaan ääneneristävyyden parantamiseksi”, Paula selittää.

Kaikkiaan yläpohjan eristekerros tulee olemaan 250 mm:n paksuinen. Ulkoseiniin Ekovillaa tulee 50 mm ja alapohjaan 300-350 mm.

”Nykyisellään mökin alapohjan eristekerros on 220-250 mm paksu”, Ville kertoo.

Taloteknisiin järjestelmiin ja ratkaisuihin liittyvillä päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Paulalla ja Villellä oli onneksi lämmityksen suhteen jo jotain, mistä aloittaa. Mökissä oli ostohetkellä toimiva lämminvesivaraaja, pari vuotta sitten hankittu Panasonic-ilmalämpöpumppu sekä purettavaksi valmis takka, jota tosin ei enää saa lämpimäksi.

”Lämminvesivaraajan ja ilmalämpöpumpun käytämme varmaankin loppuun. Takka puretaan ja sen tilalle tulee Tiilerin moderni pönttöuuni, jonka hyötysuhde on 91 %”, Ville kertoo.

Kunhan akkuteknologia vielä hieman kehittyy, taloon tulee myös aurinko­paneeleita energiaomavaraisuutta kasvattamaan.

Oikealla näkyvän laajennuksen toimitti Finn­lamelli. Myös kuisti piti vuoden loppupuolella rakentaa kokonaan uusiksi ennen kuin katto voitiin vaihtaa.

Pohja uusiksi

Mökin kerrosala on nykyisellään 85 m2 ja tilaa siinä on kahdessa kerroksessa. Laajennuksen kanssa omakotitalossa tulee olemaan asuinneliöitä 163 m2.

Paula kertoo, että pariskunnalla oli hyvin vahva idea siitä, minkälainen talo peruskorjauksen ja laajennuksen jälkeen tulisi olemaan. Huonejärjestys säilyisi jotakuinkin ennallaan. Olohuoneessa yläpohja avattaisiin kattoon saakka.

Suunnittelemaan palkattu arkkitehti tiesi kuitenkin paremmin. Nykyisen mökin puolelle alakertaan tulee keittiö/olohuone ja keittiön taakse pieni makuuhuone, yläkertaan työhuone. Laajennukseen sijoittuvat sauna, pesutilat ja päämakuuhuone.

”Tilajärjestys meni uusiksi, mutta oleskelutilat ovat sentään ylös asti avoimet”, Paula huomauttaa.

Laajennuksen toimitti ja pystytti Finnlamelli aivan viime vuoden lopussa.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 3/21. Lue koko artikkeli: Suurkaupunki vaihtui maaseudun rauhaan