Talon ulkonäkö ei ole pinnallinen asia. Se kertoo maan ilmastosta, kulttuurihistoriasta, rakennusperinteestä ja luonnonvaroista. Koristeellisuutta on kaikki laudoituksen suunnasta runsaaseen nikkariperinteeseen. 

Moni kotikulmiltaan reittinsä kauemmas ulottanut kulkija katselee silmiensä eteen avautuvaa rakennuskantaa kiinnostuneena. Silmä rekisteröi rakennusmassan joukosta oman maun mukaista arkkitehtuuria ja toisaalta sellaista rakentamista, mikä ei miellytä yhtä paljon. Kyse on rakennusten ulkonäöstä.

Rakennuksia kuulee usein ruodittavan kahdesta leiristä: Toisessa todetaan, että ennen oli aikaa rakentaa huolellisesti ja kauniita yksityiskohtia. Toisessa kuitataan, että nykyaika on tuonut paljon edistystä rakentamiseen ja puhdaslinjainen julkisivu on koristelematta esteettinen elämys. Ulkonäkö onkin makuasia, joka on osaltaan tuottanut kerrostumia ja vaihtelua suomalaiseen rakennuskantaan.

Nykyään talojen ulkonäkö ei ole pelkkä yksityisasia. Sitä säädellään alueittain erilaisilla rakennusmääräyksillä ja asemakaavalla. Laki suojaa rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä julkisivuja. Näin vahva viranomaissäätely kertoo siitä, että rakennusten ulkonäkö vaikuttaa asumisympäristöihin ja niiden viihtyisyyteen olennaisesti.

Koristehistoriaa tehdään joka päivä

”Uusissa puutaloissa on usein yhdistetty monia elementtejä suomalaisesta puutalorakentamisen perinteestä. Rakennuksen yleisilme saattaa olla hyvinkin yksinkertainen, mutta koristeita on lisätty listoituksiin ja ikkunoiden puitejakoihin. Tämä saattaa näyttäytyä perinteen näkökulmasta ristiriitaiselta, mutta samalla luodaan huomisen rakennusperinteen historiaa”, sanoo Domus Classicaa ja Metsänkylän Navettaa luotsaava rakennushistorioitsija Pia Kuurma.

Kuurman mukaan perinnetietoiset taloaan korjaavat asiakkaat haluavat yleensä palauttaa talon alkuperäisen ulkonäön ja rakennusajan mukaisen hengen. Koristeet voivat olla myös luovan isäntäväen omaperäisiä koristeaiheita.

”Monesti runsaasti koristellut talot edustavat nikkariperinnettä ja ovat rakentajan itsensä suunnittelemia. Paikkakunta ja naapurien tekemät vastaavat aiheet ovat saattaneet antaa innoitusta. Toisaalta tällä hetkellä kunnostetaan vanhoja rintamamiestaloja ja niihin palautetaan usein yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa ulkonäköä.”

Omakotitaloaan juuri nyt rakentava saattaa haluta taloonsa koristeellisuutta. Miten hän osaisi valita koristeaiheet niin, ettei lopputulos ole outo fantasiapitsikermakakku?

”Me kaikki rakennamme omaa kotiamme oman mieltymyksemme mukaisesti. Näin on ollut aina. Sotien jälkeen rakennettiin yksinkertaisia taloja osin olosuhteiden pakosta ja kuvittelemme, että se edustaa suomalaista makua ja perinnettä. Ehkä näin onkin, mutta nyt saamme toteuttaa itseämme vapaammin. Makuja on niin monia ja elävimmät asuinympäristöt syntyvät eri-ikäisistä ja vaihtelevan tyylisistä rakennuksista.”

Moni pohtii sitäkin, voisiko vanhaan peruskorjattavaan taloon lisätä millaisia tahansa koristeaiheita ilman yhtymäkohtaa aikansa rakennustapoihin tai joskus käytettyihin koristeaiheisiin?

”Historia kirjoitetaan aina jälkeenpäin. Rakennushistorioitsijat määrittelevät tietylle ajalle ominaisen rakennustyylin aikakauden yhteisistä nimittäjistä. Toiset haluavat olla uskollisia rakennusajankohdalle, toiset toteuttavat omia mieltymyksiään. Kumpikaan ei mielestäni ole väärin.”

Kuurma kannustaa ennakkoluulottomuuteen ja haastamaan vallalla olevia tottumuksia. Esimerkiksi vuorilautojen ei aina tarvitse olla valkoisia. Eri värisävyillä yksinkertaisistakin malleista saa mielenkiintoisen kokonaisuuden. Myös ikkunanpuitteissa voi käyttää vaihtelevampaa väripalettia.

Kauneus kättelee käytäntöä

Koristeellisuus ja käytäntö eivät ole kääntöpuolia vaan kulkevat käsi kädessä. Hirsitaloja on Suomessa tehty kautta aikojen eikä kaikissa ole hirsirunkoa suojaavaa ulkolaudoitusta. Ulkovuorauksen suosio kasvoi, koska sillä tavoiteltiin kauneutta ja vaurasta vaikutelmaa, joka korosti alue- ja säätyjakoa. Samasta syystä taloja alettiin maalata ja maalauskoristella.

”Pohjoissuomalainen maaseututalo oli hirsipintainen ja maalaamaton vielä 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta eteläisellä ja läntisellä rannikolla komeita virkataloja oli jo 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälistä eteenpäin ruukinpatruunoiden ja muiden mahtiporvareiden rakennukset olivat jopa kermakakkumaisen koristeltuja puuleikkauksineen ja voimakkaine väreineen”, kertoo vanhojen rakennusten korjaamiseen tähtäävä Perinnemestari-hanke verkkosivuillaan.

Talon koristeellisuus onkin laaja käsite. Jo pelkkä laudoituksen suunta vaikuttaa oleellisesti talon ulkonäköön: esimerkiksi puolivooninkisen laudoitus ladotaan tyypillisesti ylhäällä vaakaan ja alempi täyskerros pystyyn. Näin syntyy rytmiä ja ryhtiä tuova jakolinja julkisivuun.

Mittasuhteiltaan silmää miellyttävä ratkaisu osataan suojata käytännöllisesti. Vaakasuuntaisten listalautojen alapinnassa on tippaura. Yläreunan vaakapanelointi asetellaan alareunastaan muutaman sentin pystypaneelin päälle, joka suojaa päät ja estää lumen ja sateen pääsyn rakenteeseen myös navakan vaakatuulen puhaltaessa.

Pia Kuurma kaipaa myös kauniita ja käytännöllisiä ikkunaluukkuja ja ihmettelee, miksi ne eivät ole yleistyneet Suomessa.

”Meillä on paljon kesämökkejä, jotka jätetään talveksi kylmilleen. Ikkunaluukut olisivat turvallisuustekijä ja auttaisivat talon lämmityskustannuksissa talvisaikana. Ehkä niiden aika on tulevaisuudessa”, Kuurma uskoo.

Kaunis julkisivu on monen tekijän summa

”Kaunis rakennus voi olla monenlainen, mutta kaikkialla maailmassa siinä yhdistyy parhaimmillaan kolme tekijää: se huomioi paikallisen kulttuurihistorian, ilmaston ja luonnonvarat. Tämän huomaa, missä sitten maailmalla kulkeekin. Meillä Suomessa on oma kulttuurihistoriamme, ankaran ilmaston rakennuksille asettamat käytännön vaatimukset ja hieno puurakentamisen perinne”, sanoo Trähusin perustaja ja toimitusjohtaja Thomas Noreila. Yritys vaalii ja elvyttää suomalaisia rakennus- ja käsityöperinteitä.

”Kaunis talo henkii rakentajansa intohimoa ja käden taitojen osaamista, jonka lopputuloksesta sopii olla ylpeä. Sana ’snickarglädje’ kiteyttää kaikki edellä mainitut asiat. Meidän puoleemme kääntyvät asiakkaat ovat hyvinkin tietoisia, mitä haluavat. He ovat ottaneet selvää esimerkiksi ikkunoiden oikeaoppisista ruutujaoista, jotka vaikuttavat oleellisesti talon julkisivun kauneuteen. Väärin tehdyt ikkunat voivatkin pilata talon ulkonäön täysin.”

Noreila muistuttaa, että käytäntö sanelee talon ulkonäköön vaikuttavia ratkaisuja monin tavoin. Suomen ilmasto määrittelee esimerkiksi räystäitä, kattolinjoja ja ulkoverhoilun laudoituksen ladontamalleja tai ainakin sen pitäisi tehdä niin.

Myös jokin rakennustekninen asia voi vaikuttaa ratkaisevasti oman aikakautensa talon ulkonäköön. Pikkuruutuiset ikkunat olivat aikoinaan käytännön sanelema juttu, koska isoja lasipintoja ei osattu tehdä. Nykyään osataan tehdä lasista vaikka koko talo, mutta pikkuruutuisia ikkunoita pidetään kauniina ja perinteisinä, tietynlaisten talojen tyyliin sopivimpina.

Lue koko artikkeli TM Rakennusmaailmasta 9/20.