Raaseporilainen Eco Frame House on rakentanut Suomeen timber frame house -konseptilla ok-taloja, mökkejä ja kylmiä tiloja. Yrityksen toimitusjohtaja Torsten Rüger kertoo toiminnan lähteneen kiinnostuksesta perinteiseen, ekologiseen hirsirakentamiseen ja veistoon. Iso osa Frame Housen rakentamista onkin veistoa eli järeiden parrujen ja palkkien sovitusta toisiinsa, mikä tehdään yrityksen verstaassa Raaseporin Antskogissa. Muotoilun jälkeen kappaleiden istuvuus varmistetaan kokeilemalla; varman päälle pelaaminen verstaalla ottaa aikansa mutta säästää sitä rakennuspaikalla.

”Rakennuspaikalla rungon pystytys käy nopeasti, koska tämä on valmiiden osien yhteen liittämistä”, sanoo Rüger.

Rungon jäykkyys perustuu kokonaan liitoksiin, ei liimoihin, ruuveihin eikä naulauksiin.

Perustuksena kallioon upotetut terästangot

Esimerkin konseptista tarjoaa Figge Sjöbladin projekti Karjaan liepeillä. Kaksikerroksisen ok-talon pohjapinta-ala on 120 neliötä, asuinpinta-ala yhteensä 150 neliötä. Toinen pääty on jätetty lattiasta kattoon avoimeksi, avaraksi tilaksi. Jyrkän kattokulman takia tila on varsin korkea, matkaa lattiasta kattoon on kuutisen metriä.

Rügerin mukaan pilari-palkki -ratkaisu on luontevin perustus frame houselle -talolle. Tässä tapauksessa taloa kannattelee 28 kallioon porattuihin reikiin istutettua terästankoa. Teräkset kannattelevat palkkeja, joihin seinän puiset pystypilarit tukeutuvat. Jokaisen kantavan seinäpilarin kohdalla on vaakapalkkia kannatteleva teräs.

Seinäpilarit kannattelevat ylempää vaakapalkkia, johon kattopalkit tukeutuvat. Päädyn avaraa tilaa varten on tässä tapauksessa suunniteltu ilmeeltään omintakeiset ja toiminnaltaankin ei aivan tavanomaiset kantavat rakenteet. Vaakasuuntaisten voimien sidonta tavanomaisilla kattotuoleilla olisi peittänyt tilaa ja leikannut tuntuvasti tämän avaruutta. Ongelma on ratkaistu katkaistuilla sivukappaleilla, jotka siirtävät kuorman kattopalkkien kautta kantavaan vaakapalkkiin.

”Räätälöidyn suunnittelun ja toteutuksen ansiosta teemasta voidaan tehdä monenlaisia muunnelmia”, toteaa Rüger.

Vaikka sovitukset pyritään tekemän mahdollisimman tiiviiksi, järeiden kappaleitten väleihin syntyy ajan myötä muutaman millin rakoja puun eläessä iän ja kosteusvaihtelujen myötä. Raot eivät Rügerin mukaan vaikuta mitenkään rakenteen jäykkyyteen, raami ei ala notkua tai huojua liitosten löystymisen takia.

”Rakennuksen massan synnyttämät voimat kohdistuvat liitoksiin tietyssä suunnassa eikä puun eläminen vaikuta näiden hallintaan mitenkään.”

”Läpivienneissä puun mahdollinen kiertyminen lähinnä tiukentaa liitoksia”, toteaa Rüger.

Lattiavasat kantavat myös eristeen ja ulkoverhoilun

Kalliosta lähtevien terästolppien päällä lepäävät vaakapalkit kantavat pohjan vaakapalkkien ohella lattiavasoja, jotka ”lentävät” eli ylettyvät kolmisenkymmentä senttiä palkkien ulkopuolelle. Lattiavasat tarjoavat näin pinnan, joka kantaa myös lämmöneristekerroksen ja ulkoverhoilun.

Lämmöneriste on tässä tapauksessa Huntonin puhallettavaa puukuitua, joka pakataan eräänlaisiin elementteihin. Niiden seinät ovat rimasta ja vanerista koottuja I-palkkeja ulkopinnan ollessa tuulensuojalevynä toimiva Huntonin puukuitulevy.

”C30-lujuusluokituksen saaneet I-palkit ovat keveitä mutta rakenteensa takia riittävän lujia kantamaan levytyksen, koolauksen ja ulkoverhoilun”, sanoo Rüger.

Diffuusioavoimessa seinässä eristekerroksen eteen asennetaan ilmansulkupaperi, ei höyrynsulkumuovia. Sisäpintoina on panelointi sekä paikoin kipsilevyn päälle tehtävä savirappaus.

Rungon hinta lievä heikkous?

Konseptin ilmeisinä vahvuuksia ovat talon kantavan rakenteen selkeä näkyminen sekä mahdollisuus toteuttaa tapauskohtaisesti haluttuja ratkaisuja.

Esimerkiksi katto voidaan toteuttaa myös aivan tavallisilla, teollisilla kattotuoleilla. Valinnanvaraa on myös veistetystä puusta tehdyissä rakenteissa, kantavien pilareiden jaosta alkaen. Pilareiden väli on tyypillisesti 2–4 metriä, joissain kohteissa on ollut viisikin metriä.

”Välimatkoja on mahdollista pidentää jos se huomioidaan kappaleiden järeydessä.”

”Käsityönä tehtävään runkoon voidaan toteuttaa myös kaarevia muotoja”, sanoo Rüger.

Kuun pimeä puoli on hinta.

Frame house -rungon tekeminen edellyttää yleensä uniikkia suunnittelua, paljon käsityötä, sovituksia ja erityistä veiston osaamista. Rügerin mukaan itse runko on suuntaa-antavasti arvioituna noin 20 % perinteistä tolpparunkoa kalliimpi. Hinta riippuu tietysti myös tapauskohtaisista valinnoista.

Hintaa on mietitty yrityksessä paljonkin. Rüger kertoo yhden keskeisen tavoitteen olevan luonnonmukaisen ja ekologisen rakentamisen toteuttaminen ”järkevällä” hinnalla, joka olisi mahdollinen myös vähemmän varakkaalle asiakaskunnalle.

”Emme nimenomaan halua konseptille elitistististä leimaa, tavoite on päinvastoin tuoda luonnonmukainen perinnerakentaminen mahdollisimman monien ulottuville”, sanoo Rüger.

Toinen tavoite on pitää projekti mahdollisimman selkeänä tekemällä asiat mahdollisimman pitkälti yrityksen omalla väellä. Kahdeksan työntekijän firmasta löytyykin paitsi hirsiveiston, myös sähkö- ja lvi -alan osaajia.

”Projekti pysyy yleensä selkeämpänä jos asioista vastaa mahdollisimman pitkälle yksi ja sama yritys”, toteaa Rüger.

Silta uuden ja vanhan välillä

Taloa rakennuttava Figge Sjöblad on itsekin saanut perinnerakentajan koulutuksen. Helsingistä lähtenyt maallemuuttaja haluaa yhdistää projektissaan perinteisen rakentamisen materiaaleja ja rakenteita moderniin arkkitehtuuriin. Viimeksimainittuun pyritään esimerkiksi ikkunoissa.

”Toivon rakennuksen toimivan osaltaan siltana, joka yhdistää entisaikojen ratkaisuja tämän päivän ilmeeseen ja mahdollisuuksiin”, sanoo Sjöblad.

Ajatuksesta voisi ottaa koppia myös isompi rakennusteollisuus. Vaikka moni asia on tehtävä isossa kaupunkirakentamisessa toisin kuin entisaikoina, selkeisiin rakenteisiin ja hallittavissa olevaan materiaalimaailmaan voitaneen pyrkiä myös pilvenpiirtäjissä.