Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori toteaa puutarhajätekompostin tarjoavan paremman ruokapöydän ukkoetanalle kuin espanjansiruetanalle. Edellinen syö maatuvia kasveja, jälkimmäinen eläviä kasveja sekä raatoja, kuolleet lajikumppanit mukaan lukien. Puutarhakompostista ei näin pitäisi löytyä lainkaan espanjansiruetanalle kelpaavaa ruokaa.

Komposti voi silti olla houkutteleva paikka myös tulokkaalle, jos siitä löytyy sopivan kosteita ja lämpimiä vyöhykkeitä sekä aikuisille etanoille että tämän munille. Suljettuun kompostoriin etanan ei kannata pesiytyä, sen lämpötila nousee otukselle kohtalokkaisiin lukemiin.

Puutarhajätteen avokomposti rakentuu yleensä alla olevasta tiiviistä maakerroksesta, jonka päälle on asetettu kerroksittain pehmeää kasvimassaa sekä karkeampaa materiaalia kuten oksia ja haketta.

Yksi ratkaisu etanan torjuntaan on Taulavuoren mukaan kompostin rakentaminen irti maasta. Alustana olisi tällöin jalkojen kantama levy.

Jalat eivät välttämättä pysäytä päättäväistä etanaa.

”Etanan vatsapuoli toimii imukupin tavoin, jonka takia eläin pystyy periaatteessa kiipeämään suoraa pintaa ylöspäin”, sanoo Taulavuori.

Pääsyä kompostiin voidaan kuitenkin vielä vaikeuttaa asentamalla läjitetyn aineksen alaosaan maksimissaan 20 cm:n korkuinen, tiivis helma.

Kompostin pomminvarma kotelointi ei kuitenkaan ole mahdollista.

”Jo 20 cm:ä korkeammat kylkilevyt leikkaisivat helposti liikaa kompostin hapensaantia”, sanoo Taulavuori.

Tasolle rakennetussa, tiiviillä helmalla varustetussa rakenteessa on syytä huomioida myös sadeveden poistuminen. Jos vesi jää makaamaan kompostin pohjalle, kompostoitava materiaali joutuu hapettomaan tilaan ja alkaa mädäntyä.

”Tiivis pohja ja matalat reunukset ovat mahdollisia, jos niihin porataan riittävästi reikiä sadeveden poistumisen varmistamiseksi”, sanoo Taulavuori.

Etanoiden torjumista kompostiin sekoitettavilla aineilla Taulavuori ei suosittele.

”Torjuntaan käytettävät aineet haittaavat helposti liikaa myös tarpeellisia mikrobeja ja muita eliöitä”, toteaa Taulavuori.

Valli kompostin suojaksi

Kompostin suojausta voi tehostaa myös rakentamalla sen ympärille etanat pysäyttävä este.

Taulavuoren mukaan etanat eivät pidä kuparista, joten kompostin ympäri kierretty paljas sähköjohto on niille hankala ylitettävä. Vaikutusta tehostaa, jos johdosta tekee pari kieppiä. Kehän ylle ei tällöin synny helposti siltaa, jota pitkin este olisi mahdollista ylitää.

Taulavuori kertoo vierailleensa myös puutarhassa, jossa maan pinnan alle asennetuissa johdoissa kulki heikko sähkövirta. Toisessa kohteessa heikk virta kulki lavakauluksen ympärille kiedotussa kuparikaapelissa. Etanat eivät kuuleman mukaan ”todellakaan” lähteneet ylittämään kenttiä.

Paikallaan on kuitenkin myös varoituksen sana.

”Vesi ja sähkö ovat lähtökohtaisesti vaarallinen yhdistelmä, jonka kanssa ei kannata lähteä urheilemaan ilman vankkaa tietotaitoa asiasta”, huomauttaa Taulavuori.

Limapedillä liukuva etana ei pidä kuivasta ja emäksisestä alustasta, jollainen syntyy esimerkiksi tuhkasta tai kalkista. Tässä tapauksessa käytössä oli molempia: tuhka saatiin saunan kiukaasta, puutarhakalkki rautakaupasta. Sekoitusta tarvittiin pienehkön kompostikasan ympäröimiseen melkein täysi ämpärillinen.

Maahan laitettiin raakalaudasta kaukalo, johon jauhe levitettiin. Kaukalo tehtiin siksi, että vallista saatiin näin suora linja, joka voidaan suojata sateelta päälle asetettavilla lankuilla.

Emäksinen muuri

Kompostit kuitenkin sijaitsevat usein epätasaisessa maastossa, jonne on vaikea virittää tiukasti maata pitkin kulkevaa kuparilankakieppiä. Avuksi voi tällöin tulla vanha kunnon muuri.

Etanasodassa tämä tarkoittaa noin 10 cm:n levyistä vyöhykettä, joka on täytetty tuhkan ja kalkin sekoituksella. Molemmat aineet ovat emäksisiä, mistä etanat eivät pidä. Myös kuivuus on myrkkyä limapedillä liukuvalle otukselle.

”Mahallaan liukuva etana ei lähde mielellään ylittämään kuivaa ja emäksistä kenttää”, sanoo Taulavuori.

Vallihautaa on kuitenkin muistettava myös ylläpitää.

”Sade pyrkii huuhtomaan maahan asennetun tuhkan ja kalkin pois, minkä takia ainetta on lisättävä kenttään noin parin viikon välein”, sanoo Taulavuori.

200 mm:n lauta riittää suojaamaan alla olevan vallin sateelta. Laudat saa ladottua kätevästi tiiliskivien päälle.

Torjuntaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä

Luomuksen digitointipäällikkö Anne Koivunen ei usko espanjansiruetanasta päästävän Suomessa enää eroon. Paikallisesti tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Alueelliset massaesiintymiset voidaan torjua pitkäjänteisellä, käsityönä tehtävällä poiminnalla. Keräilyn jälkeen etanat tapetaan esimerkiksi leikkaamalla tai kiehuvalla vedellä, jonka jälkeen raadot hävitetään sekajätteen mukana. Kuolleita etanoita ei pidä jättää maastoon lajikumppaniensa ravinnoksi.

Espanjansiruetana tuottaa kesän kuluessa kolmisensataa munaa, joista kuoriutuu uusia tulokkaita tasaiseen tahtiin. Torjunta edellyttää näin pitkäjänteisyyttä, yhdestä innostuksen puuskasta ei ole suurta hyötyä.

”Torjunta on syytä aloittaa heti keväällä ennen uuden lisääntymiskauden alkamista”, sanoo Koivunen.

Lisääntymiskumppanin löytäminen ei ole etanalle ongelma. Laji on hermafrodiittinen eli sama yksilö on sekä koiras että naaras. Eläin pystyy näin hedelmöittämään tarpeen vaatiessa itse itsensä.

Yksi syy espanjansiruetanan rajuun leviämiseen on Koivusen mukaan tämän lisääntymisteho, tulokas tuottaa jälkeläisiä selvästi suomalaista ukkoetanaa rivakammin. Menestystä tukee samalla se, että etanat eivät yleensäkään ole luonnossa suosittuja saaliseläimiä. Vaikka mitkään etanat eivät ole myrkyllisiä, niitä käyttävät ravinnokseen vain hyvin harvat eläimet – Suomessa Koivusen mukaan harvakseltaan siilit ja muutamat linnut.

”Etana puolustautuu erittämällä ympärilleen paksua limaa, jota muut eläimetkin pitävät ilmeisesti vastenmielisenä”, kertoo Koivunen.

Liman valmistukseen tarvitaan paljon vettä, minkä takia kuivuus rajoittaa lajin elämänpiiriä. Tämän takia Koivunen suositteleekin, että espanjansiruetanan esiintymisalueilla pihoilla ei pidettäisi kesäisinkään puutarhajätekasoja eikä pitkää, suojaisaa heinikkoa.

”Tällaiset kosteat tukikohdat auttavat etanoita selviämään myös heinäkuun kuumista, kuivista jaksoista”, sanoo Koivunen.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 10/20.