• Alhborn Almemo 2390-1
  • Doser Hygro Meter BD 2
  • Exotec MC-60A
  • Gann Hydromette UNI 1
  • Gann Hydromette Compact B
  • Trotec T650

Kosteutta metsästämässä

pintakosteusmittari

KOSTEUSOSOITIN reagoi rakenteen sähköisiin ominaisuuksiin, lähinnän veden aiheuttamiin sähkönjohtavuuden muutoksiin. Märässä pinnassa lukemat voivat kohota korkealle – tai sitten rakenteen alla on metallia. Lukemia pitää vain oppia tul

Kylpyhuoneen seinän sisällä tai tiskikoneen takana hiljakseen tihkunut vesiputki saattaa tehdä tuhojaan vuosikausia ennen kuin laatoissa alkaa ilmetä ”kopoa” tai saumojen väri muuttua. Pahimmillaan seinän sisällä kasvanut home leviää hengitysilmaan ja ilmenee asukkaiden hengitysoireina.

Tällaista ei kukaan halua omalle kohdalleen ja sen takia kiinteistökaupoissa käytetään kuntotarkastusta, jossa rakenteiden kuntoa tutkitaan. Yksi tärkeimmistä ja varmasti myös kriittisimmistä tutkimuksista on selvittää kosteiden tilojen seinäja lattiarakenteiden kunto sekä paljastaa mahdolliset vesivahingot.

Jos talonmies käy pistämässä kaksipiikkisellä puunkosteusmittarilla saumalaastia kuin hemohessiä, tarkastus menee pieleen yhtä suurella varmuudella kuin lattiakaivon löytäminen varvulla, olipa käytössä sitten kuinka hienoja mittareita tahansa. Kosteustunnistimen käyttö vaatii harjaantumista mittalaitteen käyttöön sekä rakenteiden tuntemusta.

Tässä vertailussa käytimme Raksystems Anticimex Oy:n asiantuntemusta ja kokosimme heidän joukostaan viisihenkisen työryhmän arvioimaan yleisimmät markkinoilla olevat keskihintaluokan pintakosteusosoittimet, joista käytetään jäljempänä lyhyempää nimitystä tunnistin. Tulokset ovat jutun lopussa, mutta ennen niille sivuille siirtymistä kannattaa vielä kerrata, millaista salapoliisityötä kosteustunnistus oikein on.

Ei pureta vai puretaanko?

Kosteutta mitataan sekä vanhoista rakennuksista että uudiskohteista. Vanhoissa selvitetään yleensä vesivahinkoja ja niiden syitä, kuten tässä vertailussa, ja uusissa rakennuksissa yleensä betonin kosteutta ja kuivumisnopeutta, mikä taas vaikuttaa viime kädessä koko rakentamisketjun lopputulokseen.

Rakenteissa on aina kosteutta, sillä ne hakeutuvat tasapainotilaan ilmankosteuden kanssa. Lasin ja teräksen sisällä vettä on vähiten, mutta on kuitenkin. Sen takia rakennekosteutta tutkittaessa on aina otettava huomioon myös vallitseva ilmankosteus niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Samoin kuin lämpö, joka pyrkii tiivistymään rakenteiden sisällä mentäessä lämpimästä kohti kylmempää.

Käytännössä kosteusmittaajan pitää tuntea rakennustavat ja käytetyt rakennusmateriaalit, joita mitattavien pintojen alla on, aivan kuin läpivalaisuna. Röntgenkatsetta ei ole kenelläkään eikä välttämättä asukkaalla rakennuspiirustuksiakaan. Kylpyhuoneen laatoituksen alla voi olla kipsilevyä, kiveä, huokoista siporexia tai muuta materiaalia, minkä lisäksi eristeiden seassa voi risteillä vesi- ja viemäriputkia sekä sähköjohtoja. Mahdollinen vuoto voi olla aivan muualla kuin missä kosteutta esiintyy; se voi olla yläkerran vesijohdossa tai viemärin liitoksessa, josta se valuu rakenteita pitkin alas ja alkaa tehdä tuhojaan. Vesi voi etsiä tiensä myös vesieristeen ja laatan väliseen laastiin – vaihtoehtoja on varmaan yhtä paljon kuin seiniäkin.

pintakosteusosoittimet

KIERREJOHDON päässä olevan Gannin anturi ulottuu vaikeisiinkin paikkoihin samalla, kun lukemia voi seurata mittalaitteelta. Laite reagoi kosteuteen jopa 100 mm syvällä rakenteessa.                       PIENI Gann Compact -kosteusosoitin antaa vertailulukemat näytölle vain nappia painettaessa. Testiseinän vesivahinkoalueen laite selvitti luotettavasti.

Varmin tapa on tietysti purkaa rakenne ja tutkia, onko siellä kosteutta. Kosteustunnistimilla pyritään ensin tutkimaan, onko aiheellista tutkia syvemmältä. Jos tunnistin näyttää, että kuivaa on, tiedon pitää olla hyvin perusteltu.

Vaatii todella hyvää ammattitaitoa selvittää rakenteet ja mitata mahdolliset kosteudet paineen alla. Virallisessa mittauksessa kosteusmittaajilla saattaa olla kiire, eikä sitä helpota työn tilaajan tarkkaavainen katse mittarin alati vaihtuvilla lukemilla saati, että laite piippaa silloin tällöin.

Mittaavan yrityksen maineen kannalta on vahingollista, että kuiva ja terve seinä on purettu virhearvioinnintakia. Pahinta on tietysti pohtia päinvastoin; kuinka monta seinää on jätetty purkamatta, vaikka siellä on piilevää kosteutta.

Kosteusosoittimien käyttö vaatii erittäin hyvää perehtymistä laitteisiinsekä erilaisiin rakenteisiin. Sen takia on hyvä toistaa, että nämä tunnistimet ovat päteviä vasta harjaantuneiden käyttäjien ja alan ammattilaisten käsissä. Asiaa tuntematon maallikko löytää vettä joka paikasta, paitsi polvesta!

Kosteus piilee

Kosteusmittaajat tekevät aina ensin aistivaraisen tarkastuksen. Silmämääräinen tutkimus ei voi paljastaa piileviä virheitä. Pinnasta ei erota, onko rakenteissa kosteutta, ellei seinä ole aivan kupruilla ja pintamateriaali irronnut. Kehittyvä vesivaurio voi paljastua esimerkiksi laatan saumoihin tulleista värimuutoksista – täytyy vain osata erottaa, ovatko ne aiheutuneet esimerkiksi hiusväreistä. Tuoretta vesivahinkoa ei erota homekoirakaan, jos vahinkokohdassa ei ole vielä homeitiöitä tai mikrobikasvustoa. Sisätiloihin leviävä homeenhaju saa kellot soimaan muiltakin kuin koiralta. Monet käyttävät lämpökameraa tunnistimena, sillä se voi paljastaa muutoksia rakenteissa. Voihan alla olla kuivalahoakin, jossa vesi on tehnyt tehtävänsä ja haihtunut pois!

Kosteusmittaus aloitetaan hakemalla ensin vertailuarvo oletetusta kuivasta kohdasta. Hyvä konsti on lähteä liikkeelle seinän ylärakenteista, joissa voidaan parhaiten arvioida olevan kuivaa, ja siitä edetään rasteroimalla pintaa eli yleensä hakemalla mittaustuloksia pisteistä, joiden sivu on 15–20 cm, ja muodostaa niistä ruutuja. Rasterointia ei aloiteta koskaan nurkista, koska siellä on luonnollista kosteutta.

mittari1

DOSER BD2:n näytössä vertailulukeman perässä on aina prosenttimerkki, millä ei ole mitään tekemistä rakenteen suhteellisen kosteuden kanssa. Lukema on aina vertailuarvo. PIKAKÄYTTÖOHJE ei todellakaan tarkoita, että tämän perusteella oppisi mittaamaan kosteutta, vaan se toimii lähinnä muistilappuna.

Pintakosteusosoittimella kerätään vertailuarvoja – mittari ei näytä vallitsevaa kosteutta, vaan se reagoi pinnan sähkönjohtavuuteen tavallisesti 20–50 mm syvältä rakenteissa. Osoitin ei siis missään tapauksessa näytä kosteutta, vaan korkeintaan sen muutoksen.

Tämän takia on tärkeää, että kosteusmittaaja tuntee käyttämänsä mittarin ”sielunelämän” ja toisaalta saa käyttöönsä mahdollisimman tarkat rakenneselvitykset tai -piirustukset ja osaa suhteuttaa nämä tiedot toisiinsa.

Tunnistimet reagoivat yleensä herkästi metalleihin, joten sähköjohdot, vesiputket, ruuvit ja metalliset runkotolpat on opittava paikantamaan
nopeasti. Jos haetaan aivan pinnassa olevaa kosteutta, voidaan laatan ja anturin välissä käyttää levyä tai puupalasta, jonka päällä anturi liukuu kevyesti. Solumuovi tai sileä muovikappale estää anturia jättämästä viiruja pintoihin.

Mittausvirheitä ja häiriöitä voivatmaiheuttaa metallien lisäksi myös muut tekijät. Tutkittava kohde ei saa olla märkä ennen mittausta, sillä suihkussa käynti tai pyykin kuivaus vielä edellisenäkin päivänä voivat aiheuttaa virhelukemia. Pelkästään märillä kengillä kävely, vaikkei siitä ole näkyviä jälkiä, voi muuttaa mittaustuloksia.Vessanpöntön ympärillä oleva suolainen urea voi myös nostattaa tunnistimen lukemia.

Mittauksessa ei sormia saa tuoda lähelle anturia eikä nurkasta saa mitata 100 mm lähempää, sillä toinen pinta saattaa äkkiä tuplata vertailuarvon. Lattialämmityskaapelit, saneerausmatot ja seinissä joskus käytetyt alumiinifoliot saattavat tunnistimen luulemaan märkää olevan joka paikassa, vaikka todellisuudessa seinä on kuiva kuin näkkileipä. Mittarit näyttävät vertailuarvoja yleensä asteikolla 0–100 tai siitäkin ylemmäksi aina 300:n skaalalla. Usein arvot vaihtelevat valittavilla puupinnoilla, joissakin laitteissa
on lueteltu kymmeniä erilaisia betoni, puu- ja levypintoja. Koskettamalla anturia kädellä näkee skaalauksen toimivuuden maksimilukemiin saakka.

Liuskat ja pallopäät

Pintakosteustunnistimissa käytetään kahta eri anturityyppiä. Perinteinentyyppi on liuska-anturi, jossa on kolme taipuisaa metalliliuskaa. Uusin anturityyppi on kuulamainen pallopää. Molemmat reagoivat veden aiheuttamaan sähkönjohtavuuden muutokseen muutaman senttimetrin syvyydellä pintamateriaalista.
Herkkyys asetetaan lähinnä sen perusteella, onko pinta puuta, kipsilevyä, betonia, muovimattoa, klinkkeriä tai poltettua laattaa.

mittari2

PALLOPÄÄANTURIT osoittautuivat vertailussa helppokäyttöisiksi ja suhteellisen luotettaviksi tunnistimiksi. Trotec on vertailun pienin, muttei suinkaan vähäisin, laite.                                               PERINTEISEN mallisen Exotec-kosteudenosoittimen metalliliuskat reagoivat rakenteen vesipitoisuuteen jopa 50 mm syvältä. Miinusmerkki lukeman edessä syttyy aina mittauksen merkiksi.

Tässä vertailussa pallopääanturit menestyivät yllättävän hyvin, ja niidenhuomattiin todellakin reagoivan  syvällä kipsilevypinnan alla olleisiin kosteuseroihin. Nämä olivat myös ainoat anturityypit, jotka reagoivat koeseinän sisälle piilotettuun muoviseen vesipulloon.

Erillinen mittapää on näytön luettavuuden kannalta hyvä, mutta se sitoo molemmat kädet työn ajaksi. Liuska-anturit ovat käteviä, mutta niissä työasento on hankalampi tutkittaessa ylhäällä olevia pintoja. Näissä on hyvä, jos hälytysrajat voi asettaa haluttuun lukemaan. Silloin näyttöä ei tarvitse katsoa, vaan alueita voi ”rasteroida” pinnoilla liikkuen. Doserin tunnistimessa viimeinen lukema jää aina muistiin, mikä on hyvä hankalista paikoista mitattaessa.

Liuskoja ja palloa ei saa painaa liian kovasti pintaa vasten, vaan laitetta liikutetaan aina samassa kulmassa pintaan nähden, kevyesti painamalla. Vanhemmissa tunnistimissa liuskat oli kytketty suoraan piirikortteihin, jotka saattoivat rikkoutua kovasta painalluksesta.

Kahdella terävällä piikillä varustettu ns. piikkianturi on tarkoitettu lähinnä sahatavaran ja polttopuun kosteuden määrittämiseen, mutta sillä voi mitata valumia esimerkiksi ikkunan alla olevista tapeteista. Piikkianturit näyttävät kosteuden suoraan painoprosentteina.

Kaikissa laitteissa käytetään pientä 9 V:n neppariparistoa. Pariston kunto saattaa vaikuttaa radikaalisti näytössä näkyvään tulokseen, joten varaustilaa kannattaa seurata. Yleensä laite hälyttää, jos virta laskee alle tietyn rajan.

Lue koko artikkeli ja kattava loppuarvostelu laitteista Rakennusmaailman numerosta 7/2008!

Näin me tutkimme

Käytimme tässä vertailussa yhtenä arviointikohteena testiseinää, jonka mineraalivillaeristeeseen valutettiin runkotolppaa pitkin hitaasti kolme litraa vettä kahden viikon aikana. ”Vahinko” vastasi löystynyttä putken liitosta hanan kiinnityksessä.

Vesi valui hiljakseen alajuoksun ja kipsilevyn väleistä pois, mutta kostutti runkotolpan toisen puolen ja osan eristeistä. Kipsilevyn pinta oli käsitelty kosteuseristeellä kahteen kertaan, eikä siinä havaittu käsin tunnustelemalla kosteutta tai kupruja.

Kaikki tunnistimet toimivat odotetusti ja reagoivat kostuneisiin kohtiinrakenteessa. Arvostelussa annoimme pääpainon mittareiden luotettavuudelle; kuinka nopeasti ja todentuntuisesti ne paikansivat kosteat kohdat, eivätkä harhautuneet metalliputkesta tai ruuveista. Tätä kuvataan arvostelussa tunnistimen näyttämän luotettavuutena.

Toiseksi eniten painoarvoa annoimme käyttöominaisuuksille. Muut arvosanat on jaettu anturin käytölle, näytön luettavuudelle ja näyttövalikoiden hallinnalle sekä vertailuarvoille eli kuinka hyvin näytöllä muuttuvia lukemia voi tulkita.

Vähiten pisteitä saanut kosteustunnistin ei suinkaan ole huonoin vaihtoehto, sen ominaisuudet häviävät vain hieman monelle muulle tunnistimelle ja vaatii käyttäjältään erityistä huolellisuutta.