Aalto-yliopiston tutkimus vahvistaa, että lämpöpumppu on hyvin kannattava ilman investointitukeakin. Se maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa.

Suomalaisen päästöistä jopa viidennes syntyy kodin lämmittämisestä. Syy on pitkälti fossiilisissa polttoaineissa: tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin kaukolämmöstä yli puolet tuotetaan kivihiiltä polttamalla.

”Lämmitys pitää sähköistää, koska sähköä voidaan tuottaa puhtaasti. Sähköistämisessä lämpöpumpuilla on puolestaan merkittävä rooli; esimerkiksi kansainvälinen energiajärjestö IEA:n esittää, että vuonna 2045 puolet lämmityksestä pitäisi tuottaa lämpöpumpuilla”, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Jussi Vimpari.

Vimpari selvitti tuoreessa, Environmental Research Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, kannattaako energiatehokkuuteen ja hiilineutraaliuteen pyrkivien kaupunkien myöntää investointitukia lämpöpumppujen hankkimiseen. Hän vertaili kahdeksan suuren suomalaiskaupungin – Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Oulun, Turun, Kuopion ja Lahden – kaikkien asuinrakennusten hintoja, vuokria ja lämmitysjärjestelmiä sekä lämmityksen aiheuttamia päästöjä ja lämmityskulujen osuutta asukkaiden tuloista.

Lämmitykseen kului tuloista keskimäärin noin 9 prosenttia ja lämpöpumpun asentamisen jälkeen noin 4 prosenttia. Pumpun vaatima investointi asukasta kohden oli keskimäärin 3 800 euroa ja takaisinmaksuaika lämmityskuluissa saavutetuilla säästöillä reilu kymmenen vuotta.

Monella tavalla houkutteleva investointi

Ympäristöministeriö on budjetoinut 100 miljoonaa euroa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen vuosina 2020–2022.

”Lämpöpumppu voi tuottaa yhtä sähköyksikköä kohden jopa neljä yksikköä lämpöä. Se on siis todella energiatehokas – ja selvästi kustannustehokkain lämmitysmuoto. Siksi pitää kysyä, kannattaako niiden hankkimiseen todella myöntää investointitukea, kun investointi on niin kannattava muutenkin. Esimerkiksi lämpöpumpun vuotuinen prosentuaalinen tuotto suhteessa asunnon vuokratuottoihin voi olla moninkertainen. Todennäköisesti olisi järkevämpää kohdistaa resurssit tiedottamiseen ja ilmaiseen neuvontaan esimerkiksi taloyhtiöille”, Vimpari sanoo.

Vimpari näkee lämpöpumpun myös houkuttelevana investointina sellaisilla paikkakunnilla, joissa asuntoa voi olla vaikea saada kaupaksi.

”Kalliimmilla alueilla lämpöpumpun hinta voi olla alle prosentin asunnon arvosta, mutta halvimmalla yli 10 prosenttia. Jälkimmäisessä tapauksessa motivaatio ja mahdollisuudet investoida eivät ehkä ole kovin korkealla – erityisesti kun asukkaiden tulot myös korreloivat asuntojen hintojen kanssa. Siksi mahdolliset investointituet kannattaisi suunnata näille alueille, koska päästöjen vähentäminen on kuitenkin meidän kaikkien kannalta välttämätöntä”, Vimpari sanoo.

Vimparin analyysin mukaan lämpöpumppu voi vähentää lämmityksen hiilidioksidipäästöjä yli 80 prosenttia.

”Koska lämmitys muodostaa suomalaisen päästöistä viidenneksen, kyseessä on ehkä suurin teko, jonka voi omien päästöjensä vähentämiseksi tehdä.”

”Suomalaisen lämmityspäästöt ovat yli kaksinkertaiset ruotsalaiseen verrattuna. Ruotsissa alettiin jo 90-luvulla verottaa polttoöljyn käyttöä lämmityksessä, mikä vauhditti lämpöpumppujen hankintaa. Hiilineutraaliustavoite tarkoittaa, että myös Suomen kaupunkien on pakko ratkaista lämmityskysymys kestävällä tavalla”, sanoo Vimpari.

Lue lisää:

Lämpöpumppujen suosio näkyy asumisen energiankulutuksessa

Kaukolämpö on jäämässä suosiossa maalämmön ja ilmalämpöpumppujen taakse