eriste1

Pyrkimys energiatehokkaisiin rakennuksiin alkaa vähitellen näkyä eristeteollisuuden uusina innovaatioina. Esimerkkejä näistä ovat Suomenkin markkinoille levittäytyvät tyhjiö- ja grafiittieristeet. Kehitystyötä tehdään kuitenkin myös perinteisten kuitueristeiden piirissä.

Eristävyyden ennätykset saavutetaan tyhjiöeristeillä, jotka katkaisevat ohuenakin kerroksena lähes kokonaan lämmön kulkeutumisen, johtumisen sekä säteilyn.

Tyhjiöeristeitä on kehitelty jo pitkään, ja moni on epäillyt niiden käyttökelpoisuutta rakentamisessa. Alan edelläkävijämaa tuntuu tälläkin alalla olevan Saksa, missä tyhjiöeristeitä on kokeiltu käytännön tasolla yli kymmenen vuoden ajan. Rakennuskäyttöön tarkoitetut tyhjiöeristeet ovat Keski-Euroopassa jo kaupallisilla markkinoilla, ja nyt niitä ollaan tuomassa Suomenkin.

Tyhjiöeristeen sisällä on silikonioksidista eli höyrystetystä piistä valmistettuja nanomittakaavan partikkeleita. Levy sisältää samalla myös erityisiä, lämpösäteilyä katkaisevia hiukkasia.

Eristelevyn valmistusprosessissa partikkelit puristetaan tiukasti yhteen alipaineistamalla ja kääritään monikerrosrakenteena toteutetun kelmun sisään.

Sisäilmassa oleva lämpö on perimmältään ilmamolekyylien värisevää liikettä. Lämmön johtuminen aineessa perustuu siihen, että lähekkäin olevat molekyylit pääsevät siirtämään tätä liikettä toinen toisiinsa. Tyhjiöeristeen sisällä tätä ei tapahdu, koska nanopartikkelien väliin jääneet kaasumolekyylit eivät pääse koskettamaan toisiaan. Syynä tähän on piirakenteiden erittäin pieni koko.

Tyhjiöeristeiden käyttökelpoisuus edellyttää kuitenkin sitä, että alipaineistettu paketti myös pysyy tällaisena vuosikymmenten ajan esimerkiksi rakennuksen seinässä.

Tyhjiöeristeen käyttöä kuitenkin hankaloittaa se, ettei levyjä voi sahata eikä puhkoa nauloilla. Kiinnitys tapahtuu liimaamalla, vaahdoilla tai erityisillä kiinnikkeillä.

Rakentamisen yhteydessä eristepakettien mitoitus on mietittävä etukäteen ja levyt tilattava valmiiksi oikean kokoisina. Läpivientien ympärillä on käytettävä muuta eristeratkaisua.

Eristelevyn peruskoko on Kokkosen mukaan normaali 1,2 x 1 metriä. Pienempiä levykokoja tehdään halkaisemalla ”peruslevyä”.

Levykoon kasvattaminen lisää kuitenkin rakentajan riskiä; eristeen vaurioituessa vaipan eristävyys heikkenee tietysti sitä enemmän, mitä suurempi levy putoaa pelistä pois. Tältä kannalta rakentajan kannattaisikin käyttää mahdollisimman pieniä levyjä.

Käyttöä uskotaan löytyvän etenkin remonttikohteissa, joissa energiatehokkuutta on parannettava eristekerroksen paksuutta lisäämättä.

Mielenkiintoinen tulokas eristevalikoimaan on myös ”aerogeeli”, jota valmistaa usalainen Aspen Aerogel. Suomeen eristettä tuo Thermisol.

Ulkomuodoltaan vähän valkovillaa muistuttavaa supereristettä myydään rullatavarana melkoisen kovaan hintaan. Neliö 10 mm:n paksuista aerogeeliä maksaa 30-40 euroa, joten harva valinnee sen tavalliseksi seinäeristeeksi.

Ohuelle ja taipuisalle materiaalille voi silti löytyä käyttöä esim. hankalan muotoisten erkkerien, ovien, pyöreitten ikkunoitten ja epätasaisten pintojen eristeenä sekä kylmäsiltojen katkaisussa ahtaissa paikoissa. Kiinnitys voi tapahtua naulattujen kiinnikkeiden avulla tai liimaamalla.
Aerogelin eristävyys on suunnilleen kolminkertainen perinteiseen mineraalivillaan verrattuna valmistajan nettisivulta saadun tiedon mukaan.

Hiiltä lämmöneristeeksi

Grafiitin muodossa olevalle hiilelle löytyy käyttöä myös lämmöneristeissä. Saksassa ja muuallakin Keski-Euroopassa grafiittieristeitä on käytetty jo pitkään, nyt nämä ovat rantautumassa Suomeenkin. Grafiittipohjaisia eristeitä on jo tarjolla rakennusten seinien, kattojen ja lattioiden eristämiseen sekä routaeristeeksi.

Eristeen sisällä oleva ilma estää tehokkaasti lämmön karkaamisen johtumalla, mutta etenkin kevyemmissä eristeissä lämpöä voi livahtaa levyn läpi säteilynä. Grafiitin tehtävänä onkin säteilykatkon muodostaminen. Tämä tehdään jakamalla grafiitti pieninä, erillisinä partikkeleina eristeen sisään. Pienestä koostaan huolimatta kappaleet muodostavat yhdessä tehokkaan säteilykilven.

Grafiittieriste on noin neljänneksen perinteistä polystyreenilevyä kalliimpaa, mutta vastaavasti lähes samassa suhteessa tehokkaampaa. Eristystä kannattanee silti usein tehostaa perinteisiä eristekerroksia paksuntamalla siellä, missä tämä on mahdollista.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 2/10, joka ilmestyi 24.2.