Sateet, kosteus ja myrskyt uhkaavat lisääntyä tulevaisuudessa. Kannattaako puurakennuksia rakentaa enää vuosisadan lopulla?

Suomen ilmaston odotetaan muuttuvan lämpimämmäksi, sateisemmaksi ja myrskyisämmäksi. Muutos on haaste myös rakennuksille. Materiaaleja ajatellen kovaan testiin on joutumassa etenkin puu. Sen kyky sietää kosteusrasitusta on rajallinen.

Valtava suhteellinen ja absoluuttinen kosteus ei ole ongelma tropiikin puille, jotka ovat sopeutuneet ympäristöönsä esimerkiksi kyllästämällä itse itsensä öljyllä. Suomen kylmään ja kuivaan luontoon sopeutuneilla puulajeilla tällaisia keinoja ei ole. Ympäristömuutos onkin herättänyt kysymyksen siitä, onko puu ylipäätään käyttökelpoinen rakennusmateriaali vuosisadan lopulle tultaessa.

VTT:n erikoistutkijan Tuomo Ojasen mielestä on.

Ojanenkin tosin toteaa, että edessä häämöttävät olosuhteet tarjoavat entistä paremmat kasvuolot rakennusten ulkopinnoilla kasvaville homeille. Puun ohella homeet voivat viihtyä mainiosti myös teräs-, lasi- ja betonipinnoilla.

”Lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa homeet löytävät ravintonsa myös epäorgaanisilla pinnoilla niille kertyneestä liasta sekä ilman epäpuhtauksista”, sanoo Ojanen.

Ulkopintojen homehtumisriskin jonkinasteisesta kasvusta huolimatta Ojanen ei näe mitään aihetta paniikkiin. Homeita voidaan torjua monenlaisilla pinnoitteilla, ja homeen kasvu rakenteen ulkopinnalla on toteutuessaankin vain esteettinen haitta. Rakennuksen ulkopinnan homehtuminen ei merkitse sisäilmaongelmaa eikä rakennevauriota.

”Homeita on nytkin kaikkialla ja altistumme niille myös ulkoilmassa”, sanoo Ojanen.

Kosteus ei riitä lahottajille

Huoleen olisi enemmän syytä, jos ulkoilman lämpö ja kosteus riittäisi tulevaisuudessa myös lahottajamikrobeille. Tällaisia olosuhteita ei onneksi ole luvassa, lahottajat tarvitsevat kosteutta paljon enemmän kuin homeet. Homehtuminen on ensimmäisiä merkkejä liiasta kosteudesta materiaalin pinnalla. Se ei kuitenkaan aiheuta rakenteellista heikentymistä eikä ole merkki lahoamisen mahdollistavista olosuhteista.

”Lahottajamikrobit vaativat kosteustasoa, jossa kosteus on pitkään lähellä materiaalin kyllästystilaa ja voi ajoittain esiintyä nestemäisenä vetenä.”

”Tällaiset olosuhteet voivat toteutua materiaalin altistuessa esimerkiksi maakosteudelle tai sateelle. Ulkoilman suhteellinen kosteus ei ilmaston muuttuessakaan riitä ylläpitämään pitkäkestoisesti lahottajamikrobien tarvitsemaa hyvin korkeaa kosteustasoa”, sanoo Ojanen.

Lahottajille suotuisa ympäristö voi tietysti syntyä nykyisissäkin olosuhteissa rakenteiden sisään, jos rakennuksen suunnittelussa tai toteutuksessa tehdään kardinaalivirheitä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin ilmastosta johtuva ongelma.

”Osaavasti suunnitellut ja toteutetut puurakennukset eivät ole lahoamassa ilmastomuutoksen takia tulevaisuudessakaan”, toteaa Ojanen.

Tulevien vuosikymmenten kosteusolosuhteet eivät Ojasen mukaan uhkaa myöskään liimattujen puulevyjen rakenteellista lujuutta.

”Rakenteellisen lujuuden heikkeneminen edellyttäisi puun lahoamista liiman ympäriltä. Homeet eivät saa puussa tällaista muutosta aikaan”, sanoo Ojanen.

Lue koko artikkeli:

Lämmin ja kostea ilmasto haastaa puurakennukset