Satunnainen ohikulkija ei näyttävää Helsingin Käpylässä sijaitsevaa taloa ihaillessaan osaisi arvata, minkälainen tragedia sen rapattujen seinien sisällä on kehittynyt. Ammattitaitoiset rakennusmiehet tekevät työtä ripeään tahtiin ja omistajapariskunnan esittelee talokaupassa mukana tulleita kuriositeetteja vieraille. Mistäpä sen huomaisi, että monin paikoin lahovaurioiseksi osoittautunut talo on jouduttu remontoimaan ajateltua perusteellisemmin. Projekti on siksi kuukausia myöhässä.

Talon uudet omistajat eivät suinkaan ostaneet sikaa säkissä. Talossa oli tehty kuntotutkimus, mutta vaurioiden laajuus paljastui vasta rakenteita remonttia varten purettaessa. Viitteet talon huonosta ylläpidosta johtivat luonnollisesti tarkkoihin tutkimuksiin ja paljastivat surullisen lopputuloksen. Pelkän sisätilojen uudistamisen sijaan edessä olikin laaja peruskorjaus.

Haussa tilava koti ja työtilat

Käpylästä voi hyvällä tuurilla löytää hengästyttävän hienoja, suurella rahalla oikeaoppisesti kunnostettuja vanhoja kohteita tunnelmallisilla perinnepuutarhatonteilla. Ne tuppaavat olemaan erittäin kalliita.

Tulee sieltä silloin tällöin myyntiin myös taloja, joissa vanhat pinnat ovat vielä alkuperäisessä kunnossaan. Sellaisen saattaa vielä saada ihan helsinkiläisittäin ajatellen kohtuulliseen hintaan. Taloa remontoitaessa pitää kuitenkin olla paksu lompakko, hyvät hermot ja sitä nykyisin niin paljon vaadittua resilienssiä. Joskus yllätyksiä tulee vanhoja rakenteita purettaessa vastaan, vaikka talon kuntoa olisi ennen kauppakirjan allekirjoittamista kuinka pyritty selvittämään.

Janne Käpylehto ja Maria Klemetz löysivät oman remonttikohteensa sitkeän kolmen vuoden hakemisen jälkeen. He etsivät sopivaa taloa Käpylän, Toukolan ja Kumpulan alueilta. Ihan minkälainen vanha talo tahansa ei ollut hakusessa, vaan sillä piti olla ilmettä – Jannen sanojen mukaan se ei saanut olla persoonaton kuutio.

Talon piti olla myös riittävän suuri. Siitä piti saada sisätilat remontoimalla kalustettua toiminallista tilaa paitsi kolmihenkisen perheen asumiseen, myös Marian toimistolle ja Jannen keksijän pajalle.

Maria on ammatiltaan arkkitehti, jonka kaupunkisuunnitteluun ja ekologiseen asumiseen erikoistunut arkkitehtitoimisto Minitalo Oy tunnetaan myös täysin valmiina kokonaispalveluna tontille toimitettavien Minitalojen konseptistaan.

Tietokirjailija ja energia-asiantuntijana esimerkiksi aurinkovoiman ja sähköautojen latausjärjestelmien parissa työskentelevän Jannen puolestaan monet maailmallakin tunnistavat parhaiten jättimäisistä jääkaruselleistaan.

Sopivan talon löytäminen vei aikaa. ”Yllättävän vähän niin monipuolisia remonttikohteita kuitenkin on myytävänä”, Janne huomauttaa.

Sitten se oikea kuitenkin löytyi Käpylästä. Asuinneliöitä talossa on noin 140 eikä vuonna 1939 rakennettua, rapattua hirsirakenteista taloa todellakaan voi persoonallisuuden puutteesta moittia. Kellarikerroksen ja autotallin lisäksi talossa on kaksi asuinkerrosta, joista ensimmäisessä huonekorkeus on hulppeat 6,5 metriä. Talossa on myös erikoisuuksia, joista moderneimmissa omakotitaloissa voi vain haaveilla: suuret vanhanaikaiset ruutuikkunat, kellariin vievässä portaikossa rakenteisiin upotettu puinen apteekkarin miljoonalaatikosto ja hillokellari, jota ei Jannen mukaan ollut avattu 25 vuoteen.

Kaupan mukana tuli myös talossa joskus asuneen geologin valtava kivikokoelma.

Maria ja Janne tiesivät, että edessä olisi työläs projekti, sillä talon sisätilat oli remontoitava täysin uuteen uskoon. Käytännössä huonejärjestys muuttuisi täydellisesti. Keittiö ja märkätilat rakennettaisiin uudestaan.

Tilasuunnitelma uuteen uskoon

Uusien sisätilojen suunnittelu lankesi suurimmalta osalta luontevasti perheen arkkitehdin tehtäväksi. Maria kertoo, että kun vanhan talon kerroksiin sorvattiin koti, toimisto ja pajatilat, suunnitteluun ja piirtämiseen kului aikaa hyvinkin sata tuntia.

Talon ylin kerros varattiin perheen yksityisiksi tiloiksi. Siellä sijaitsee paitsi perheen pojan, Karhun oma valtakunta, myös päämakuuhuone, jonka vierestä on kulku parvekkeelle. Näkymät parvekkeelta ovat huikeat ja käynti matalasta hauska. Normaalikorkuista ovea ei kattorakenteiden korjaamisen vuoksi saatu, mutta sellaisen tekeminen olisi toisaalta ollut myös sääli.

Talon ensimmäinen kerros on jaettu perheen oleskeluun sekä Marian työskentelyyn. Myös Jannelle on oma toimistonurkkauksensa. Tila on väliseinien poistamisen jälkeen hyvin avara suurine ikkunoineen. Olohuone ja keittiö ovat yhtenäistä tilaa, joka jatkuu kesällä terassille ja pihamaalle. Kylpyhuone on yläkerrassa, sinne tulee erikoisuutena tutun keramiikkataiteilijan uniikit, taloa varten suunnitellut valaisimet.

Tilavassa kellarikerroksessa sijaitsevassa saunassa on puulämmitteinen kiuas ja sen lauteille mahtuu suurempikin joukko. Pesuhuone remontoidaan syksyllä. Jannen pajatila kalustetaan kellarikerrokseen.

Taloon kuuluva autotalli on ollut remontin kuluessa hyvässä käytössä rakennusmateriaalien varastotilana.

Perheen energia-asiantuntija halusi tehdä talon energiaratkaisuista mahdollisimman kestävät ja energiakustannuksiltaan edulliset pidemmällä aikavälillä. Kaukolämpö vaihtuu siis maalämpöön.

”Katolle tulee noin 10 kW aurinkosähköä ja pilotoimme myös kausivarastointia maalämpökaivoon – eli miten hyvin loppukesästä kaivoon ladattu energia vaikuttaa alkutalven suorituskertoimeen vai kannattaako sitä myydä energiayhtiölle. Kaukolämpö heivattiin pois saman tien: kallista, liian suuret päästöt, kohtuuttomat irtisanomiskustannukset”, Janne kertoo.

Ammattilaiset asialle

Remonttisuunnitelma ei pelkästään kuulosta työläältä vaan sitä se toden teolla onkin. Talo oli läpikäymässä täydellisen sisätilojen peruskorjaukset sähköistyksineen ja putkituksineen. Sähköistyksen uusimisessa varauduttaisiin myös sähköauton lataukseen.

Myös julkisivua piti kunnostaa.

”Olimme varautuneet kunnostamaan ikkunat, sillä ne olivat käyttöikänsä lopussa, samoin peltikatto, joten se pitäisi vaihtaa. Sen sijaan talon kolmikerrosrappauksen piti olla kohtuullisessa kunnossa, vaikka paikkarappauksenkin tarvetta oli nähtävissä”, Maria luettelee.

Työtä perusteellisessä sisätilaremontissa purkuineen oli niin paljon, että Maria ja Janne eivät edes kuvitelleet haluavansa ryhtyä sitä itse tekemään, vaan päätyivät palkkaamaan urakoitsijan.

Alkuperäisen aikataulun mukaan keväällä 2020 remontin piti alkaa olla valmis ja viimeistään kesäksi muutettaisiin sisään, sillä Kampin asunnon ulosmuuttopäivä häämötti kesäkuun alussa.

Silkkoa sisältä

Purkutöitä tehtäessä alkoi kuitenkin paljastua toinen toistaan ikävämpiä yllätyksiä. Yläpohja ei ollutkaan tuulettuva ja alapohjasta löytyi sädesientä.

”Alakerrassa oven kohdalla seinää purettaessa löytyi sienikasvustoa. Se näytti ihan hirveältä”, Janne muistelee puistattavaa näkyä, täysin mustunutta, lahonnutta mustaa puuta. Voi vain kuvitella, kuinka sydäntä kylmää, kun lahonnutta puuta purettaessa löytyikin aina vain enemmän ja enemmän.

”Vedenohjauksessa oli varmaankin ollut alkujaan jonkinlainen idea: betonikouru johtamassa vettä pois, mutta sitten se oli pilattu kahdella tavalla. Oven kohdalle oli laitettu betoniportaat, joiden vuoksi keskelle muodostui vettä varten allas. Se oli vielä täytetty lattian rajaan saakka kivi- ja maamateriaalilla.”

Kohteeseen rakennuttajakonsultiksi palkattu Kai Kärki sanoi, ettei tällainen tilanne ei ole vanhoissa taloissa ollenkaan harvinainen. Vedenohjauksen tekeminen ei betonilattiaa tehtäessä ole sisäänkäyntien kohdalla oikein onnistunut.

Näin muutama alin palkki oli ollut jatkuvasti märkä. Kosteus oli noussut vähitellen puurakenteessa seinää ylös. Lattia ja koko seinä jouduttiin uusimaan.

Olisi ollut hyvää tuuria, mutta myös aika yllättävää, jos ongelmat olisivat rajoittuneet yhden sisäänkäynnin ympärille. Maria kertoo, että oli ryhdyttävä miettimään, mistä kaikkialta huonosti huolletusta talosta vaurioita voisi vielä löytyä.

”Missä näkyy, jos tuuletusraot eivät toimi tai jos vesi pääsee esteettä nousemaan tai valumaan rakenteisiin? Missä kaikkialla voi olla märkää? ”

Ei auttanut kuin ryhtyä tutkimaan. Vaikka Maria arkkitehtina on ollutkin mukana lukuisissa korjausrakentamishankkeissa, kartoitusta tekemään ja näytteitä ottamaan värvättiin sisäilmatutkimuksiin erikoistunut Anticimex. Rakennuttajakonsultti Kärki kävi kaikkiaan yhdeksän kertaa ja rakennesuunnittelija laati kattavan raportin vaurioista.

Valitettavasti ongelmia paljastui myös kattorakenteista. Peltikattoa oli jossakin vaiheessa uusittu, mutta sen alla olevat rakenteet jätetty korjaamatta. Alta paljastui täysin lahoja aluslautoja. Jos uusitun peltikaton päällä olisi kävellyt, jalka olisi mennyt läpi. ”Hölmösti korjattu ja huonosti huollettu”, Maria summaa.

Talon aikaisempien korjausten tasosta on hyvä esimerkki laajasti yläkertaa kannattelevan palkin noin kymmenen vuotta sitten tehty korjaus.

”Laho palkki oli korjattu viereen asennetulla toisella palkilla, mutta lahon kohdan vierestä. Korjaus oli siis täysin hyödytön”, Janne kertoo.

”Nyt korjaamisessa oli hirveä duuni. Sisäkatto oli jonkin aikaa auki kokonaan ulkoilmaan.”

Makuuhuone ennen pahvin ja lattialankkujen asennusta.

 

Rakenteet kuntoon

Maria ja Janne ovat joutuneet työstämään epäonnista remonttiaan moneen otteeseen, mutta ovat jo jollain tavalla päässeet sen kanssa henkisesti tasapainoon. Loppuun se on kuitenkin tehtävä ja talossa on kaikesta huolimatta potentiaalia.

”Lohdullista tässä on, että kyseessä on puutalo, joten kaiken voi korjata. Puurakenne on hallittavissa, ja tiedämme, mitä teemme. Huonokuntoinen, laho materiaali poistetaan ja uutta asennetaan tilalle”, Maria sanoo.

”Talo ei ole toivoton tapaus. Se ei ole laho siksi, että se on vanha, vaan siksi, että sitä oli ylläpidetty väärin.”

Kevään aikana – sen sijaan, että alkuperäinen sisäpuolinen pintaremontti olisi edistynyt – talossa purettiin ja uusittiin huonokuntoisia rakenteita kattopinnoista yläpohjarakenteisiin. Alapohjia ja välipohjia sekä ulkoseinät korjattiin. Vääränlaisesta ylläpidosta tai aiemmasta vääränlaisesta korjauksesta johtuvat vauriot korjattiin talon alkuperäinen hengittävä rakennejärjestelmä säilyttäen.

Puuikkunat kunnostettiin restauroimalla. Myös talon hormi ja piippu kunnostettiin ja märkätilat korjattiin.

Sahanpurun ja turpeen lisäksi taloa oli eristetty esimerkiksi vanhoilla matoilla. Lisäksi löytyi yksi kuutiometri erilaista tanssiorkesteri Dallapé -materiaalia, esitteitä ja nuotteja, joita oli käytetty välipohjassa eristeenä.

Koska varsinkin kostuneen purueristeen säkittäminen on varsin työlästä puuhaa, avuksi pyydettiin puhallusvillaurakointia, suurtehoimurointia ja -puhallusta sekä Leca-soraurakointia tekevän Anpe Oy:n suurtehoimurilla varustettu auto.

Remontissa etsittiin mahdollisimman ekologisia ja kestäviä ratkaisuja. Eristeinä ala- ja yläpohjissa sekä seinärakenteissa käytettiin aina kuin mahdollista kierrätyspaperista kuiduttamalla valmistettavaa Termex-selluvillaeristettä. Kaikkiaan Termex -selluvillaa taloon puhallettiin seiniin 100 mm, yläpohjan vino-onteloihin 300 mm, yläpohjaan 500 mm ja alapohjaan 300 mm.

Kipsilevyjen sijaan seinät levytettiin puukuitulevy Huokoleijonalla, jonka päälle tuli savirappaus. ”Huokoleijona – savirappaus -yhdistelmä on hengittävä, varastoi kosteutta ja lämpöä, lisäksi aivan mahtava look & feel -juttu. Taloon ei vesijohtoja ja sähköjohtoja lukuun ottamatta tule muovia”, Janne kertoo.

Termex-eristettä puhallettiin talon seiniin ja ala- ja yläpohjaan. Ilmansuluksi kiinnitetään Paavo-perinnepahvia.

Melkoisesti myöhässä

Maaliskuussa, kun alkuperäisen remonttiaikataulun mukaan olisi pitänyt alkaa olla jo valmista, talossa vasta aloiteltiin sisätöitä.

Janne oli kuitenkin vielä toiveikas remontin valmistumisajankohdan suhteen. Toukokuun aikana oli edessä kosteiden tilojen ja keittiöiden toteuttaminen.

”Keittiössä sähköt on jo vedetty ja putket uusittu. Kun vain savirappaus tehdään, keittiötä päästään asentamaan.”

Seiniin tulee alkuperäisen kaltaiset puolipaneelit. Alakerran kaunis massiivipuuparketti on osin kunnostettu, osin uusittu. Kiinteät kaapistot talossa on säilytetty ja kunnostetaan myöhemmin.

Keväällä juttua tehtäessä Janne uskoi, että sisään päästään muuttamaan – ainakin osaan taloa – vielä toukokuussa.

Mutta jollei se onnistu, sekään ei ole katastrofi.

”Sitten on varmaan pystytettävä teltta pihalle. Karhun mielestä se on hieno homma, mutta minä en kyllä ole ollenkaan yhtä innostunut”, Maria naurahtaa.

Vaikka telttailemaan ei ryhdyttykään, ei syyskuussakaan vielä sisälle päästy muuttamaan.

Rakennuslupaa Maria ja Janne ovat jo hakeneet myöhemmin toteutettaville muutoksille, joihin lukeutuu maalämmön toteutus, katosparvekkeen rakentaminen pääovelle sekä julkisivun värin ennallistaminen kalkkirappauksella. Vanhoista asiakirjoista on selvinnyt, että talon julkisivun väri on aikanaan ollut kaunis vanha roosa.

Onko kaikki ollut sen arvoista? Maria ja Janne painottavat, että aikataulun suhteen talon remontti on tietysti mennyt aivan metsään. Rahasta nyt puhumattakaan.

”Olimme varanneet remonttiin 150 000 euroa. Huhtikuun puoliväliin mennessä oli kulunut rahaa noin 330 000 euroa emmekä vielä siis olleet siihen sisätyövaiheeseen edes päässeet”, he sanovat.

Olisivatko he talon ostaneet, jos olisivat tietäneet, mitä on edessä?

”Emme ainakaan toteutuneella hinnalla.”

Mutta toisaalta sijainti on oivallinen ja perusteellisen peruskorjauksen jälkeen persoonallisesta talosta tulee taatusti erinomainen ja turvallinen, ekologinen koti. Naapurustossa perhe on otettu ystävällisesti vastaan ja Karhukin on saanut jo kavereita.

Lopussa varmasti kiitos seisoo.

Juttu on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 9/20.