Uuden omakotitalon sisä-ääniympäristössä on valitettavan usein ongelmia. Harmia aiheuttavat niin tiloista toiseen hallitsematta kantautuvat äänet kuin kiusallinen kaikuisuus.

Moni uuden omakotitalon rakentaja haaveilee avarasta ratkaisusta, jossa tila avautuu suoraan seuraavaan. Talon toisesta päästä näkee suoraan toiseen eikä ovia tarvita näkymää katkaisemaan.

Elämä koululaisten ja teinien kanssa ei uudessa omakotitalossa ehkä sitten kuitenkaan osoittaudu aivan odotetun kaltaiseksi auvoksi. Viestintä hoidetaan perheen sisäisen WhatsApp-ryhmän kautta, koska huutaminen huoneesta toiseen ei toimi.

Meluntorjunnan dosentti, akustiikkaa sekä Aalto-yliopistossa että Turun ammattikorkeakoulussa opettava ja tutkiva Valtteri Hongisto arvelee esimerkkitilanteesta, ettei talossa ole yksinkertaisesti kiinnitetty akustiseen suunnitteluun ja huoneiden väliseen äänieristykseen riittävästi huomiota. Siksi asukkaiden hermoja kiristävät huoneesta toiseen kuuluvat äänet.

Hän pahoittelee, että suomalaisissa omakotitaloissa sisätilojen akustinen suunnittelu on nykyisellään täysin olematonta.

”Jos jotakin ylipäätään tehdään, sen joutuu omistaja kyllä itse miettimään”, hän sanoo.

Kaiku tekee puheesta puuroa

Suunnittelija Olli Salmensaari akustiikkasuunnitteluun erikoistuneesta Akukon Oy:stä tunnistaa myös ongelman.

Moderni, pelkistetty arkkitehtuuri minimalistiseen sisustukseen yhdistettynä on akustisesti haastava yhtälö. Paljaat, kovat ja korkeat pinnat heijastavat ääntä.

”Yksikerroksisissa taloissa tilanne on harvoin kovin huono. Jälkikaiunta-aika on kuitenkin suoraan verrannollinen tilan tilavuuteen. Kaksikerroksisissa taloissa, joissa on ylös asti avonaista tilaa, katosta lattiaan asti ulottuvia ikkunoita, minimalistinen sisustus ja iso telkkariruutu kolmen metrin päässä nojatuolista, ei ole kovinkaan harvinaista, ettei uutistenlukijan äänestä saada selvää”, hän jatkaa.

Huomio ääniympäristöön jo uuden talon suunnitteluvaiheessa

Omakotitalojen sisäiseen ääniympäristöön ei useinkaan kiinnitetä huomiota sen enempää suunnittelu- kuin rakennusvaiheessakaan. Työympäristön akustiikkaan osataan yleensä jo panostaa, mutta kotiakustiikka ei tunnu yhtä tärkeältä asialta.

Olli Salmensaaren mukaan omakotitalojen huoneiden väliselle ääneneristävyydelle ei ole olemassa vaatimuksia. Jokainen voi siis toteuttaa ne niin hyvin tai huonosti kuin haluaa.

”Valveutuneet ihmiset miettivät akustiikkaa jo ennen kuin talo rakennetaan. Usein heillä on musiikkitaustaa tai he harrastavat elokuvia”, Olli Salmensaari sanoo.

Valtteri Hongiston mukaan käytännöllisiä ohjeita hyvän ääniympäristön luomiseksi ei ole riittävästi tarjolla.

”Kaavamääräyksissä asetetaan vaatimuksia julkisivun ääneneristävyydelle, kun talo rakennetaan ympäristömelualueelle. Sekään ei tietysti vielä vaikuta mitenkään talon sisäisiin ääniolosuhteisiin.”

Omakotitalon ääniolosuhteet ovat tietenkin hallittavissa. Se ei ole edes vai­keaa, kunhan ymmärtää, mistä ongelmat alun perin johtuvat.

Ääneneristystä tilojen välille

Valtteri Hongisto muistuttaa, että tyypillisessä suomalaisessa omakotitalossa tilat jakautuvat toimintojen mukaan.

”Meillä on olohuone, keittiö ja eteinen, jotka kuitenkin nykyisin mielellään toteutetaan yhtenä suurena, avarana yhteisenä tilana. Talossa on myös makuuhuoneita, joista osaa käytetään myös leikkimiseen, opiskeluun ja televisionkatseluun tai harrastuksiin, kuten esimerkiksi musiikin soittamiseen.”

”Yhtenäiset avarat tilat näyttävät hienoilta, mutta kun samaan aikaan katsotaan telkkaria, leikitään ja musisoidaan, tuloksena on helposti sietämätön kakofonia.”

Tilasta toiseen kulkeutuvan melun tien voi katkaista helposti esteillä, mutta silloin tietysti menetetään se toivottu avaruus.

”Yhtenäiset avoimet tilat ovat hyvä ratkaisu silloin, kun ei ole lapsia eikä melua. Ne toimivat myyntiesittelyssä, kun paikalla on vain yksi ihminen. Silloin kakofonia ei paljastu”, Valtteri Hongisto huomauttaa.

Hän neuvoo, että vaikutelma voidaan säilyttää kuitenkin helposti käyttämällä esimerkiksi korkeita lasipariovia, jotka voidaan tarpeen vaatiessa sulkea.

”Välioviksi makuuhuoneisiin ja vessaan ei kannata hankkia sitä kaikkein halvinta laakaovea. Rautakaupasta saa vain 50 € lisää panostamalla jo 25 dB:n välioven, jolla on todella suuri vaikutus ääneneristävyyteen.”

Pelkillä desibeliovilla ei tietenkään saa huonetilasta todella hiljaista. Monelle tulee mieleen ryhtyä asentamaan kattoon tai seiniin ääntä vaimentamaa materiaalia, mutta Valtteri Hongiston mukaan se ei tässä tapauksessa ole toimivin ratkaisu. Kysymyksessähän ei ole tässä esimerkissä kaikuminen, vaan äänen kulkeutuminen tilasta toiseen.

”Harva haluaa huoneisiin sellaista määrää akustoivaa materiaalia, että sillä olisi todellista vaikutusta. On parempi alun perinkin estää äänen kulkeutumista avoimessa tilassa”, hän huomauttaa.

Seinien eristys kannattaa

Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy:ssä rakennuseristeiden suunnittelupalvelun päällikkönä työskentelevän Kimmo Huttusen mukaan omakotitalojen huoneiden väliseiniin ei kovinkaan usein asenneta eristystä.

”Huoneiden välistä ääneneristystä on helppo parantaa edullisesti pehmeällä villalla. Rakennusvaiheessa eristeen aiheuttama kustannus on mitätön, mutta normaalissa kipsilevyseinässä äänieristyksen vaikutus 5–9 dB on selkeä parannus”, hän huomauttaa.

”Tärkeintä on estää onton seinän kumina.”

kaiku

Gyptone BIG Quattro-levyt ovat Gyptone-alakattojen myyntipäällikkö Markku Itäsen mukaan hyvä ratkaisu tilaan, johon tarvitaan kohtalaista, noin 0,6-0,9 sekunnin jälkikaiunta-aikaa. Kipsilevypinnan reiät hajottavat ääntä ja takana oleva huopa estää ääntä palaamasta takaisin tilaan. Gyptone-levyjä voi käyttää myös akustisen seinärakenteen toteuttamiseen. Kuten katossa, akustoiva seinärakennekin toteutetaan tavallisen seinän päälle, ei siis tilalle. Taakse voidaan asentaa pehmeää akustista villaa.

Myös vanhassa talossa ontot seinät on mahdollista jälkikäteen hoitaa kuntoon täyttämällä runkotila. Seinätila puretaan toiselta puolelta, eriste asennetaan runkotolppien väliin ja seinä levytetään uudestaan.

Olli Salmensaari painottaa, että äänen kulkeutuminen huoneesta toiseen pitäisi estää myös ilmanvaihdon kautta. Se puolestaan edellyttää taloon huonekohtaista tulo- ja poistoilmanvaihtoa. Ilman sitä huoneesta ei tietenkään voi saada äänenkään kulkeutumisen suhteen riittävän tiivistä.

Lapsiperheissä kannattaa kiinnittää huomiota myös lattiapäällysteisiin.

”Jos tilassa kulkee vain aikuisia sukkasillaan, lattiamateriaalin kovuudella ei ole merkitystä. Lasten leikki lattiatasolla saa kovapintaisen lattiamateriaalin kuten laminaatin tai parketin soimaan kuin kitara. Lattia toimii kaikupohjana”, Valtteri Hongisto huomauttaa.

Akustisilta ominaisuuksiltaan hyvä korkkilaatta lattiassa parantaa osaltaan ääniolosuhteita ja paksu matto on mukava leikkialusta.

Vaikka teinienkään huoneista ei ehkä rummutuksen kestävää bunkkeria saa, siitä voi hyvällä suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella toteuttaa sellaisen, että lempimusiikkia voi kuunnella, sähkökitaraa soittaa kohtuullisella tasolla ja elokuvaa katsella myöhemminkin illalla ilman, että naapurihuoneessa tarvitsee turvautua kuulosuojaimiin.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 7/17. Lue koko artikkeli digilehdestä.