Ajat muuttuvat ja rakennusmääräykset niiden mukana. Vedeneristyksen puuttuminen yllätti rivitalon remontoijat.

Nuoripari osti vuonna 1987 rakennetusta rivitaloyhtiöstä oman kodin, joka oli tuolloin alkuperäisessä kunnossaan. Asunnossa tai sen märkätiloissa ei ollut sinänsä mitään vikaa. Perheenlisäyksen ilmoiteltua tulostaan he kuitenkin ajattelivat, että ennen vauvan syntymää olisi vielä hyvää aikaa ajanmukaistaa asunnon sauna- ja pesutilat. Tämän ikäisessä talossa remontti olisi ennen pitkää kuitenkin edessä. Yhtiön muut asukkaat olivat tehneet vastaavat uudistukset jo aiemmin.

Purkutyön teki asunnon omistaja kaverinsa kanssa. Pihalle oli tilattu jätelava – pienistäkin tiloista tulee valtava määrä purkutavaraa – kun alun perin ajatuksena oli putsata kaikki vanhat rakenteet pois.

”Laattojen irrottaminen kipsilevyseinistä oli työn takana. Yritimme monia eri konsteja. Vasara ja taltta osoittautuivat liian tehottomiksi, monitoimikoneen terä tylsyi ja timanttilaikalla varustettu rälläkkä pöllysi ihan järjettömästi. Lopulta keksimme, että laatat irtoavat paine-
ilmataltalla kaikkein näppärimmin. Paikallistimme koolaukset rakenneilmaisimella ja katkaisimme laatoituksen aina juoksujen kohdalta. Sen jälkeen repäisimme koko seinän kappaleen kerralla irti”, kertoo remontin tekijä.

Rakenteet priimakunnossa

Seinälaatoituksen purkamisen yhteydessä selvisi, ettei sen alla ollut minkäänlaista vedeneristystä. Rivitaloyhtiön rakennusvuonna oli voimassa vielä Suomen ensimmäisen rakennusmääräyskokoelman ohjeistus vuodelta 1976. Määräykset on ajantasaistettu vuonna 1999 ja uusin versio ilmestyy tämän vuoden aikana.
Märkätilojen vedeneristys on remontointia koskevien nettikeskusteluiden vakioaihe: mitä eri ikäisissä taloissa on ja mitä niissä pitäisi olla. Toinen vanhaa taloa myyvien huolenaihe on se, joutuuko myyjä vastuuseen, jos vedeneristeet puuttuvat.

”Ei joudu, jos talo on tehty oman rakennusaikansa määräysten mukaan. Meidän tapauksessamme taloyhtiö maksoi vedeneristyksen kulutkin, koska se puuttui alkuperäisestä rakenteesta kokonaan”, asukas kertoo.

Rivitalon rakennusaikaan normaali pesutilan seinärakenne koostui pystytukien varaan kiinnitetyistä kipsi- tai lastulevyistä sekä niiden päälle laitetuista laatoista tai muovitapetista.

Varsinainen yllätys oli, että märkätilojen rakenteet olivat kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin priimakunnossa. Ei jälkeäkään kosteudesta tai muista ongelmista. Puu oli tervettä ja villat kuivia. Betonilattialla näkyi jäänteitä ” mustasta aineesta”, joka oli luultavimmin bitumia, jota tuohon aikaan käytettiin.

”Kosteusmittausta emme tehneet, koska kaikki näytti niin hyvältä. Ilmeisesti tämä talo on rakennettu huolella ja pesutiloja on hoidettu oikein. Ainoa outo juttu oli se, että yhdessä villapalassa oli iso määrä muumioituneita kärpäsiä! Ne olivat ilmeisesti saunoneet villan sisällä noin kolmisenkymmentä vuotta”, arvelee tekijä.

Lisää pystytukia

Koska seinärakenteet olivat hyvässä kunnossa villoja myöten, ei niitä ollutkaan mitään syytä uusia. Kärpästen pitkä saunareissu tosin päättyi jätelavalle.

Pystykoolaukset oli tehty alun perin kuudenkymmenen sentin välein. Levytyksen ja laatoituksen helpottamiseksi seinätolppia lisättiin kolmenkymmenen sentin välein. Näin levyt pysyvät varmemmin suorina ja laatoitusalusta on tasaisempi. Vanhat seinät olivat tavallista kipsilevyä. Nyt tekijäporukka levytti ne Gyprocin EK-levyillä. Ulkoseinässä ollut höyrynsulkumuovi poistettiin lisäkoolausten takia. Sen jälkeen tilalle kiinnitettiin uusi muovi.

Lattialaattojen irrotuksen yhteydessä suurin osa bitumi­jäänteistä lähti irti. Ammattilai­skaksikko hioi betoni­pinnan tasaiseksi ja valoi sen päälle uuden pintakerroksen. Lattiakaivo uusittiin ja samalla sitä korotettiin uuden pinnan tasolle. Lattian ja seinien vedeneristeenä käytettiin Kiillon nopeasti kuivuvaa, oranssinväristä eristettä. Koska kyseessä on asunto-osakeyhtiö, on vedeneristyksestä nyt laadittu myös asianmukainen pöytäkirja.

Saunaan tervaleppää

Pesutilojen päivityksen tarkoituksena oli kirkastaa ilmettä mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa asunnon myyntiä varten. Siksi materiaalivalinnossa ei kikkailtu, vaan pesutilasta haluttiin sopivan neutraali.

”Minusta on turha satsata ylimääräisiin hienouksiin, jotka eivät sitten miellyttäisikään seuraavan asukkaan silmää. Ainoa päähänpinttymäni oli saunan paneelit ja lauteet, joiden materiaaliksi halusin tervaleppää ihan vaan ulkonäkösyistä ja myös siksi, ettei siitä valu pihkaa. Sitä ei vaan ollut kovin helppo löytää.”

Remontintekijä vietti yhden viikonlopun ajellen purkutöissä auttaneen kaverinsa kanssa lähes kaikki pääkaupunkiseudun rautakaupat läpi – laihoin tuloksin.

”Minä olisin jo lyönyt hanskat tiskiin, mutta onneksi kaverini ei antanut periksi. Ongelma oli lähinnä se, että rautakaupoissa varastokokojen paneelit ovat tiedoissa metrimääräisesti eikä yksittäisten paneelien pituuksia ole erikseen määritelty. Hyllyissä on sekaisin monen mittaista pätkää. Halusin löytää saunan seiniin sopivan mittaista puuta siten, ettei paneelia tarvitsisi jatkaa eikä hukkapaloja syntyisi ylettömästi.”

Lopulta virolaisen HaServ-yrityksen toimittamaa, juuri tämän saunan mittoihin sopivaa paneelia löytyi Espoon perukoilta. Varastossa olleen paneelilaudan pituus oli 1,6 metriä, jolloin jokaisesta jäi hukkapalaa vain viiden sentin pätkä. Kaupat syntyivät teräväponttisesta, 125 mm leveästä paneelista sekä elementeistä koottavista lauteista.

”Lattia- ja laattatyöt tehneen kaksikon urakkatarjous saunan paneloinnista ja lauteiden teosta oli sen verran suolainen, että säästösyistä päätin nikkaroida ne lopulta itse. Lauteiden kokoaminen ja seinien panelointi oli minulta yhden viikonlopun urakka. Koko projektiin kului kaikkiaan noin kolme ja puoli viikkoa”, kertoo asukas.

Juttu on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 2/18.