Mies asentaa maalämpöjärjestelmää omakotitalon pihaan

Uusi lämmitysjärjestelmä parissa päivässä

Auringon säilömää lämpöä uitetaan maahan poratusta reiästä putkea pitkin rakennuksen lämmitysjärjestelmään. Maaperässä, kalliossa ja vesistössä on runsaasti ilmaista energiaa, kunhan tekniikka on hallussa.

Kaivonporaus Tom Allenin maalämpöasentajat Jari Kallio ja Kim Johansson parkkeerasivat kuorma-autonsa portinpieleen. Alkoi maalämpöjärjestelmän asennus Timo Ihajärven ja Eija Lepolan talon idyllisen kivimuurien suojaamassa puutarhassa.
Vanha öljykattila tykötarpeineen kärrättiin pois ja tilalle tuotiin jääkaappi/pakastimen kokoinen kaappi. Se sisälsi Thermia Diplomat 8 -maalämpöpumpun ja 180 litran lämminvesivaraajan. Pian kaksi mustaa putkea oli syötetty porakaivoon, ja putkien toiset päät porattu kivijalan läpi entiseen pannuhuoneeseen. Lämpöpumppu kytkettiin talon kiertovesijärjestelmään. Sähköasennukset hoituivat nopeasti.
Kaivoa poratessa meni yksi päivä ja nyt lämpöpumpun asentamisessa toinen. Ajoitus sopi sekä myyjälle että tilaajalle: porakaivo alkutalvesta ja laitteet kesän tullessa. Asiakas oli purkanut pannuhuoneen tiiliseinät valmiiksi. Myyjä kytki uudet laitteet, ja lämmin vesi juoksi taas heti virka-ajan jälkeen.
Timo Ihajärvi pitää jälkeenpäinkin valintaansa onnistuneena, sillä myyjän aikataulut pitivät. Erityisesti Ihajärvi – rakennusalan ammattilainen itsekin – kiittää asentajien ripeyttä ja monipuolista ammattitaitoa. Yhden asian hän tekisi kertomansa mukaan nyt toisin: hän antaisi myös tiilimuuratun pannuhuoneen purkamisen yrityksen tehtäväksi, vaikka se maksaakin.
Ihajärven ja Lepolan talo on rakennettu 1927/29, ja siihen oli asennettu 1960-luvulla öljykeskuslämmitys. Kaksikerroksisen talon lämpöeristeet ovat sahanpurua ja lasivillaa. Omistajat ovat korjailleet 1995 hankkimaansa taloa vähän joka puolelta. Lämmitysöljyä säästetään polttamalla klapeja uuneissa. Se on myös ”terapiaa”.
Öljyn hinta ja ympäristökysymykset huolettivat talon omistajia. Ne eivät kuitenkaan olleet kiireellisin syy muutokseen, sillä öljykattila oli mallia 1982 ja sen hyötysuhde kohtalaisen hyvä. Keskelle asuintiloja muurattu kattilahuone aiheutti väkisinkin hajuja. Sen purkaminen alkoi houkutella senkin takia, että keittiöön syntyisi lisää tilaa ja vapautuvaan hormiin voisi kytkeä aidon puuhellan. Samalla saisi hyvät perusteet uudistaa keittiön kalusteet.
Yksi suurimpia syitä öljystä luopumiselle oli pihalle rakennetussa varastossa oleva öljysäiliö. Rautasäiliöstä olisi voinut tulla vähitellen ympäristöuhka.
Myös kaukolämpö olisi ollut hyvä ekologinen vaihtoehto. Se ei päässyt laskelmissa kuitenkaan parhaalle sijalle. Kaukolämmön hintarakenne ei suosi puiden polttamista uuneissa lämmityskustannusten alentamiseksi. Ihajärven ja Lepolan mielestä kaukolämpöyritys ei myöskään osoittanut kiinnostusta pientaloihin. Muiden lämmitysmuotojen markkinointi oli ratkaisua tehtäessä selvästi vakuuttavampaa.
Tuttavien kokemukset maalämmöstä niin omakotitaloissa kuin maatilallakin alkoivat kiinnostaa. Ihajärvi keskusteli neljän maalämpöyrittäjän kanssa ja pyysi tarjouksen kahdelta. Hankkeessa päädyttiin lopulta avaimet käteen -toimitukseen, jossa yksi yrittäjä tekee koko paketin. Merkittävä syy Tom Allenin valintaan oli Ihajärvelle se, että tämä yritys imee porausjätteen konttiin, jolloin piha säilyy siistinä.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/08, joka ilmestyi 17.9.