Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professorin Juha Vinhan vetämän tutkimusryhmän tekemät kokeet paljastivat merkittävän eron puhallettujen lämmöneristeiden laskennallisen ja todellisen eristyskyvyn välillä. Mitattu, todellinen lämpövirta eristepatjan läpi oli pahimmillaan yli 50 % suurempi kuin laskennallisen arvon mukaan pitäisi. Kokeet tehtiin vaakasuorassa olevalle eristepatjalle olosuhteissa, jotka vertautuvat  tuulettuvaan vinttiin.

Suuri ero johtuu siitä, että eristeen lämpövuotoa kuvaavassa arvossa huomioidaan yleensä vain lämmön johtuminen, mutta ei konvektiosta johtuvaa lämmönhukkaa. Konvektiossa eristepatjan sisällä kulkeva ilmavirtaus siirtää lämpöä sisältä ulos.

Tutkimus paljasti konvektion olevan ongelma etenkin puhaltamalla asennettaville mineraalivillaeristeille. Tiheämmissä levyeristeissä ja umpisoluisissa muovieristeissä lämpöä kuljettavaa ilmavirtausta ei juuri esiinny.

Tutkimuksen aiemmassa vaiheessa todettiin, että voimakasta sisäistä konvektiota esiintyy myös käsin asennetussa selluvillaeristeessä.  Puhaltamalla asennetussa selluvillassa konvektion vaikutus jäi kuitenkin olennaisesti pienemmäksi, koska sellukuidut asettuvat puhalluksessa eristeeseen eri tavalla.

Mineraalivillalla puhalluksella ei ollut vastaavaa merkitystä käsin sullontaan verrattuna, Konvektion osuus oli suuri kummassakin tapauksessa.

Perusfysiikkaa edustava konvektio ei ole uutinen eristeteollisuudelle eikä laskennan asiantuntijoille.

Vinhan mukaan ilmiö huomioitiinkin Suomen kansallisessa U-arvojen laskentaohjeissa vielä 15 vuotta sitten lisäämällä sen vaikutus lämmönjohtavuuden arvoon. Myöhemmin laskennassa siirryttiin EU:n standardien mukaiseen malliin, jossa konvektiota ei huomioida lämmöneristeen vaan koko rakenteen yhteydessä. Vinhan mukaan tämä on johtanut konvektion vaikutuksen aliarviontiin. Tutkimus on julkaistu Energy and Buildings -verkkolehdessä, joka löytyy osoitteesta  https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2020.109934