Asetuksessa määritellään enimmäisimäärät usealle haitalliselle pölylle, joista talonrakennusalaa kaikkein eniten vaivaavat kiteinen piidioksidi/kvartsipöly, kovapuupöly ja dieselpakokaasut.

Nämä pölyt on uudessa asetuksessa luokiteltu syöpää aiheuttaviksi tai perimää vaurioittaviksi. Kovapuupölyn osalta siirtymäaikaa on 17.1.2023 asti. Siihen saakka sovelletaan pitoisuuden raja-arvona 3 mg/m3 ja sen jälkeen 2 mg/m3. Dieselpakokaasun osalta siirtymäaikaa on 21.2.2023 saakka. Raja-arvot dieselpakokaasuille ovat 0,05 mg/m3 (alveolijakeen osalta ja alkuainehiilenä mitattuna).

Altistumisen määrä ja sairastumisriski

Asetuksen tulkinnanvaraisuutta kuvaavat esimerkiksi syöpää aiheuttaville aineille määritellyt altistumisrajat. Niitä on kaksi: keskiarvo koko työpäivän ajalta (8 h) tai lyhyen aikavälin raja-arvo (Short-Term Exposure Limit STEL), jota altistus ei saa ylittää ja joka koskee 15 minuutin ajanjaksoa, jollei toisin ilmoiteta. Kvartsipölylle altistumisen raja-arvoksi uusi asetus määrittelee 0,1 mg/m3. Kuitenkin Suomessa on kaikille kiteisille piidioksideille jo aiemmin asetettu maksimirajaksi 0,05 mg/m3. Uuden asetuksen raja-arvo on tuplat entiseen nähden, vaikka entinenkin on yhä voimassa. Miksi kaksi erilaista raja-arvoa?

Altistuttaessa työpäivän ajan 0,05 mg/m3:n kvartsipitoisuudelle on työntekijällä 45 vuoden työuran aikana 1,5–2-kertainen riski sairastua keuhkosyöpään ja noin 1,5- kertainen riski sairastua kivipölykeuhkoon (silikoosiin) (Lähde TTL).

Kvartsipölyä on yhtä lailla sekä betonipölyssä, kiviaines- ja hiekkapölyssä kuin laasteissa. Kovapuupölyä (kovapuu/hardwood tarkoittaa yleisesti lehtipuita) syntyy jopa koivuvanerin sahauksesta.

Jos pöly on silmin havaittavaa, raja-arvot ovat ylittyneet jo moninkertaisesti. Kaikkein vaarallisinta on erittäin hienojakoinen pöly, joka kulkeutuu hengitysilman mukana syvälle keuhkoihin. Tällöin puhutaan niin sanotusta alveolijakeisesta pölystä (hiukkaskoko <10 µm, keskim. 4,25 µm. Lähde TTL).

Tämän kokoista pölyhiukkasta ei voi silmin havaita eikä myöskään yskiä pois. Se kulkeutuu syvälle keuhkoihin ja jää sinne ja voi aiheuttaa edellä mainittujen sairauksien lisäksi tuberkuloosia, keuhkoahtaumaa ja keuhkofibroosia.

Petolliseksi asian tekee se, että nämä sairaudet ilmaantuvat viiveellä. Usein siihen kuluu jopa 5–20 vuotta altistumasta riippuen altistumisen kestosta ajallisesti, pölyn määrästä, partikkelijakaumasta ja pölyn ainekoostumuksesta.

ASA-rekisteri ja altistumisajat

Jos työntekijä altistuu esimerkiksi kvartsipölylle 20 päivän aikana vuodessa vähintään kaksi tuntia päivässä tai vastaavan ajan, (esim. 40 päivänä 1 tunnin ajan vuodessa) tulee työnantajan ilmoittaa altistunut työntekijä ASA-rekisteriin. Se on syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri, jota ylläpitää Työterveyslaitos. Tiedot ovat tietosuojattuja, mutta niihin pääsy on ainakin terveysviranomaisilla ja vakuutusyhtiöillä.

Työntekijän suojaaminen edes avaruuspuvulla ja maailman parhailla moottoroiduilla hengityssuodattimilla ei poista ilmoitusvelvollisuutta ASA-rekisteriin, jos altistumisajat ja -rajat täyttyvät, kertoo AVIn ylitarkastaja Lasse Ketola. (Henkilökohtaiset suojaimet toki vähentävät henkilön altistumista.)

Työnantaja on velvollinen miettimään keinot, kuinka asetuksen vaatimat raja-arvot saavutetaan missäkin työvaiheessa. Aluehallintoviraston (AVI) tarkastajat tulevat valvomaan asetuksen toteutumista työmailla.

Pölypitoisuus työmaalla on lähtökohtaisesti saatava niin alas, että ainoastaan rajatun määrän työntekijöitä täytyy käyttää hengityssuojaimia eikä heidänkään kuin hetkittäin. Alveolijakeisen pölyn suodattamiseen tarvitaan vähintään FFP3-luokan hengityssuojain, ja sen pitäminen koko työpäivän ajan on erittäin hankalaa. Tarvittaessa pitää käyttää moottoroituja maskeja. Hengittäminen pelkällä maskilla ilman moottoria on raskasta, ja ongelmaksi saattaa tulla myös hengitysilman liian suuri hiilidioksidipitoisuus.

On tärkeää huomata se, että pölyä ei torjuta AVIn tarkastajien vuoksi, vaan jotta turvataan työntekijät vakavilta sairastumisilta. AVI on ilmoittanut määräävänsä asetuksen noudattamatta jättämisestä rangaistuksia, ensin huomautuksia ja myöhemmin sakkorangaistuksia tai jopa rikosilmoituksia työturvallisuuden laiminlyönnistä.

Pölyn mittaaminen työmailla mahdotonta?

Asetuksen 14. pykälän mukaan ”Työntekijöiden altistumista syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimää vaurioittaville aineilla on seurattava työpaikalla. Jos työntekijöiden altistumista syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimää vaurioittaville aineille ei voida muutoin luotettavasti arvioida, työnantajan on suoritettava työpaikalla työhygieenisiä mittauksia ja työntekijöiden biologisia altistumismittauksia.”

Jos pykälää 14 noudatetaan, sallitun pölymäärän todentamisessa tarvittavia mittareita on asennettava eri puolille työmaata. Jokainen työntekijä tarvitsee seurantalaitteet, joilla voidaan seurata hänen liikkeitään kunkin mittauslaitteen valvomalla alueella. Näin saataisiin altistumispitoisuudesta asetuksen vaatima luotettava päiväkohtainen keskiarvo. Kuulostaa täysin toteutuskelvottomalta ajatukselta.

Työmaa-alueet ovat laajoja, ja siellä liikkuvien työntekijöiden altistumispitoisuudet vaihtelevat jatkuvasti sen mukaan, mikä työvaihe on meneillään ja missä kohdassa työmaata kukakin milloinkin on. Useita rakennuksia sisältävien kohteiden erivaiheisuus aiheuttaa pitoisuusvaihtelua rakennuskohtaisesti. Maarakennustöissä ulkona kvartsipölyn määrä vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, mitä maa-ainesta koneet liikuttelevat. Hetkelliset piikit muun muassa sora- ja sepelikuormien kippaamisen yhteydessä aiheuttavat valtavia piikkejä arvoihin, ja tuuli pöllyttää hiekka- ja kiviainespölyä maanpinnaltakin jatkuvasti. Ulkoalueillakin kvartsipölyn määrä saattaa ylittyä hetkellisesti merkittävästi raja-arvoista. Pölyn määrän luotettava arviointi on mahdotonta. Käytännössä siis liki kaikki talonrakentamistyötä tekevät pitäisi ilmoittaa ASA-rekisteriin.

Ylitarkastaja Lasse Ketola ehdottaa, että luotaisiin pitoisuusmäärien syntymiseen ja arviointiin jokin mittauksin todennettu malliratkaisu. Siinä mitattaisiin pölyä käytännön työmaalla, luotaisiin menetelmät pölyntorjuntaan saatujen tulosten perusteella ja kloonattaisiin niitä työmaille.

Vielä tällaista mallia ei taida olla. Ei ainakaan selkeitä ohjeita, kuinka tavoitearvoihin päästään. Villi veikkaus on, että paljon ehtii Vantaassa vettä virrata ennen kuin rakennustyömailla raja-arvoihin päästään. Mutta asetus on voimassa, ja sitä tulisi jo noudattaa.

Nykyinen käytäntö työmailla

Rakennusliikkeillä on kerrostalotyömaillaan yleisesti porrashuonekohtaisia keskuspölynimureita, joista nousee linja ylös ja jokaisesta kerroksesta on ulosotto letkuineen.

Yleensä kukaan ei tyhjennä pölysäiliöitä tai vaihda suodattimia, eivätkä laitteet näin ollen ime yhtään mitään. Kaiken lisäksi letkut ovat liian usein niin painavia, pitkiä tai muuten hankalasti käytettäviä, että kukaan ei jaksa tai viitsi niitä käyttää.

Betonointi- ja tasoitetyötä tekevät eivät suojaa pintoja tai siivoa betoni-, laasti- tai tasoiteroiskeitaan tuoreeltaan pois, vaan ne jäävät tuottamaan runsaasti vaarallista kvartsipölyä, kun ne kuivuttuaan piikataan tai hiotaan timantilla pois.

Yleensä tämä poistotyö tehdään vasta juuri ennen kuin seuraava työvaihe sitä vaatii. Ikävä kyllä tämän seurauksena koko porraskäytävä ja kaikki asunnot jokaisessa kerroksessa täyttyvät ja kaikki työntekijät kärsivät valtavasta pölymäärästä.

On siis syytäkin tiukentaa pölyntorjuntavaatimuksia. Kustannustehokasta ja järkevää pölyn minimoimiseksi olisi siivota pölyä tuottavat materiaalit pois heti tuoreeltaan, kun ne ovat vielä märkiä: betoniroiskeet tuoreeltaan pois, seinien tasoitetöissä kovalevynsuikale lattian ja seinän nurkkaukseen ja levy tuoreeltaan tasoiteroiskeineen roskalavalle. Yksinkertaisia toimenpiteitä, mutta harvoin toteutettuja.

Suurin osa imureista ei sovellu tehtäväänsä

Osastoiminen on tehokas keino estää pölyn leviäminen ja alipaineistaminen hyvä keino kohdepoistolta (työkohteessa käytettävältä pölynimurilta) karkuun päässeen pölyn suodattamiseen. Ne koetaan yleisesti hankaliksi ja kalliiksi ratkaisuiksi. Ne vaativat runsaasti työtä ja tarvikkeita.

Kohdepoisto eli tehokas, hyvin pölyä suodattava imuri pölyä tuottavassa työssä on hyvä vaihtoehto. Imurit luokitellaan pölynsuodatusteholtaan terveyden kannalta kolmeen eri luokkaan: L= matalan riskin pölyjen imuroimiseen, M = keskinkertaisen riskin pölyille, H= korkean riskin pölyjen imuroimiseen.

Kaikki kvartsipölyä sisältävät aineet pitäisi aina imuroida H-luokan imurilla. Ainakin, jos luokitellaan imuri kiteisen piidioksidin vaatimuksen mukaisella tasolla 0,05 mg/m3, jota kvartsipölykin on. Nämä pölyluokitukset koskevat koko imuria, eivät pelkästään suodattimia.

Tällä hetkellä yleisin kohdepoistossa pölyä tuottavan koneen perässä oleva imuri on L-luokkaa, joka ei enää uuden asetuksen myötä sovellu tehtävään. Useissa ohjeissa (kuten AVI, TTL ja RT) annetaan ymmärtää, että myös M-luokan imuri varustettuna H13-luokan suodattimella riittää uuden asetuksen mukaisiin arvoihin. Vaihtamalla suodattimet tehokkaampiin ja tiivistämällä L-luokan imureista saataisiin M-luokan imureita, jopa H-luokan imureita. Tämä jos mikä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä sekä imurien maahantuojille, myyjille, vuokraajille, käyttäjille, työnjohtajille ja jopa työturvallisuustarkastajille.

Vaihtoidea ei kuitenkaan auta. Korkeamman luokituksen omaavissa imureissa on vaatimuksena koko imurin eikä vain suodatuksen luokittelu. Se sisältää pölynsuodatuksen lisäksi muun muassa pölyttömän pussin vaihdon/pölysäiliön tyhjennyksen sekä hälytysjärjestelmän, joka äänimerkillä/merkkivalolla ilmoittaa ilmavirran nopeuden putoamisesta alle 20 m/s. Sen toteuttamiseen tarvitaan jo elektroniikan vaihto, eikä sen rakentaminen L-luokan imuriin ole enää järkevää, puhumattakaan vaatimuksen vastaavuudesta.

Käytännössä piikkauskonetta tai timanttikuppilaikkaa rälläkällä pyörittävä työntekijä ei kuule minkäänlaista imurin antamaa hälytysääntä koneiden aiheuttaman melun ja kuulosuojaimien läpi.

M-luokan imureihin ei joko ole saatavissa H13-luokan suodattimia, tai niiden asentaminen vaatisi rakenteellisia muutoksia imuriin.

Ohjeistus M-luokan imuriin liitettävän H-13 suodattimen käytöstä on nyt poistettu sekä AVI:n, TTL:n ja RT:n ohjeista. Tällä hetkellä kvartsipölyn poistoon riittää pelkästään M-luokan imuri ilman sen kummempia suodatinvaatimuksia. Kuitenkin kysyttäessä kvartsipölylle sopivasta imuriluokituksesta AVI sanoo, että pölynpoiston tehokkuuden varmistamiseksi imurissa olisi hyvä käyttää vähintään H13-luokan suodatinta.

Viranomaiset hukassa

AVI:n ylitarkastaja Mikko Mäkelä on erikoistunut asbestityömaiden tarkastamiseen. Hänen mukaansa on aivan turha luokitella imureita minkään kirjainkategorian mukaan päteviksi kvartsipölyn kohdepoistoon: tulisi hyväksyä ainoastaan ehjät, tiiviit ja sellaisilla suodattimilla varustetut imurit, jotka suodattavat pölyn riittävän tehokkaasti. Niiden vaatimuksenmukainen toiminta on pystytty luokituksesta riippumatta todentamaan testaamalla (esimerkiksi DOP-testillä), ja siitä löytyy dokumentti.

Mäkelä kertoo ilmaisseensa mielipiteensä myös kollegoilleen, mutta korostaa, ettei hän tee päätöksiä asian suhteen, vaan päätös asiassa tulee olemaan ”institutionaalinen” AVI:n kanta.

Ohjeistuksen jatkuva eläminen kertoo siitä, kuinka hukassa myös viranomaiset ovat asiassa. AVI:n ylitarkastaja Mikko Koivisto kertoo, että hänen kymmenvuotisen tarkastajauransa aikana ei ole ollut yhtään näin hankalaa asiaa työturvallisuusasioiden saralla. Tarkastajia pommitetaan eri tahoilta erilaisella tiedolla, joka ajaa aina kunkin tahon omaa kaupallista asiaa. Osa lobbaa H-luokan, osa M-luokan imureiden puolesta. AVI:n pitäisi tehdä linjaus, kuinka pölyntorjunnassa menetellään ja mitä vaaditaan. Kuitenkin viranomaisilta puuttuu ”puolueeton tieto”, jonka perusteella päätökset pitäisi tehdä.

Auttaisiko siirtymäaika?

Olisiko järkevää tai edes mahdollista antaa siirtymäaikaa imureiden soveltuvuudessa rakennustyöhön, jos voitaisiin esimerkiksi DOP-testillä todentaa, että laitteisiin on tehty pölynsuodatuksen osalta tarvittavat toimenpiteet? Kuten Mikko Mäkeläkin on esittänyt. Tätä puoltaisi myös se, että useat imurien maahantuojat kertovat L- ja M-luokan imureiden olevan täsmälleen samat koneet, samoilla suodattimilla, sillä poikkeuksella, että M-luokan laitteissa on imuilman nopeutta tarkkaileva ja sen pienenemisestä ilmoittava hälytysjärjestelmä – jonka hälytystä ei siis käytännön työssä edes huomaa!

Myös FM Anna Kokkosen väitöstutkimus osoittaa, että kaikkea pölyä ei saada kaapattua kohdepoistossa käytetyllä imurilla, olipa sen suodatuskyky kuinka hyvä tahansa.

Joka tapauksessa työmaailmaan pääsee kvartsipölyä, jonka leviämisen estäminen ja suodattaminen tulee kohdepoiston lisäksi hoitaa osastoinnilla, kastelulla tai alipaineistajalla/muilla ilmankäsittelylaitteilla ja niiden suodattimilla. Tai kaikilla näillä yhteensä.

”Suodatusvelvollisuus koskee myös alipaineistajia ja muita ilmankäsittelylaitteita. Lain ja asetuksen mukaan et saa puhaltaa ja levittää pölyä työmaan sisällä etkä sen ulkopuolelle esimerkiksi ikkunoista ulos”, Mäkelä toteaa ja painottaa näidenkin laitteiden osalta dokumentein todennettua toimintakuntoa.

Työmailla ei tiedetä asetuksesta

Ammattikäytössä laitteiden käyttöikä ei ole ikuinen. Työmailla on lukematon määrä L-luokan imureita, joita kukaan ei raaski heittää pois. Pussin vaihto pitäisi tehdä siten, ettei se aiheuta vaaraa työntekijöille. Tehtäisiinkö sitä? Ehkä yhtä innokkaasti kuin muutenkin uuden asetuksen noudattamista tämän päivän työmailla.

Toimenpiteet pölyntorjunnan parantamiseksi ovat olleet useimmissa tapauksissa vaatimattomia. Niillä työmailla, joilla on tieto uudesta asetuksesta ja työnjohto yrittää vaatia sen noudattamista, ongelmaksi muodostuu yhteisen kielen puuttuminen, elekielen ymmärtämättömyys ja – nykyään monikansallisilla työmailla – kotimaassa opitun työkulttuurin myötä omat toimintatavat. Paljon on vielä tekemistä. Nyt tarvitaan oikeaa asennetta koko rakennusalalta.

Lue miten pölyntorjunnan vastuunjako rakennuttajan, päätoteuttajan ja työnantajan välillä jakautuu, TM Rakennusmaailma 7/20.

Paine-ero avainasemassa

FM Anna Kokkosen Itä-Suomen yliopistossa tekemä väitöstutkimus keinoista pölyn leviämisen estämiseksi korjausrakennustyömaalla todetaan, että paine-eron tavoitearvon asettaminen ja sen seuraaminen on avainasemassa pölynhallinnan onnistumisessa.

Kokkonen osoitti tutkimuksessaan, että pölyn leviäminen korjausrakennustyömaan ulkopuolelle estyy, kun työmaa on jatkuvasti alipaineinen, ja paine-ero on vähintään -5 pascalia ympäröivään tilaan nähden. Tiivis eristäminen ja sulkutilan rakentaminen työmaan ja ympäröivän tilan välille ovat keskeisessä roolissa painesuhteiden hallinnassa.

Työkaluihin liitettävät kohdepoistot alentavat merkittävästi pölypitoisuuksia työmaalla ja vähentävät myös pölyn leviämistä korjaustyömaan ulkopuolelle viereisiin tiloihin erityisesti niissä tilanteissa, joissa työmaan eristäminen ja alipaineistus epäonnistuvat takaamaan pölytiiviyttä. Tehokkaista kohdepoistoista huolimatta kaikkea pölyä ei saada siepattua pölylähteestä.

Väitöstyössä testattiinkin työmaalla pölyisän työvaiheen jälkeen tehtävää lyhytkestoista vesisumutusmenetelmää. Sumutusmenetelmän etuna on vähäinen veden määrä, jolloin vältetään materiaalien kastuminen. Lyhytkestoinen sumutus pintamateriaaleja kastelematta tehosti ilman puhdistumista ja siten auttoi hallitsemaan pölyn leviämistä työmaan sisällä. (Lähde: Itä-Suomen yliopisto)