Vanhan hirsitalon tutkiminen aloitettiin yläpohjatilojen sekä sivu-ullakoiden tarkastamisella. Työ jatkui ulkoseinien, välipohjan sekä yläpohjan rakenteiden avaamisella. Koska tiedettiin, että ainakin pintaremontointeja rakennuksessa tullaan tekemään laajasti, voitiin rakenneavauksia tehdä runsaasti. Rakennusta tutki kuntotarkastaja, johtava asiantuntija Antti Heimlander.

Yläpohjan ja sivu-ullakoiden lisäeristykset

Rakennuksen yläpohjaan oli tehty muutostöitä ja lisäeristyksiä useina eri aikoina. Kaikki nämä remontoinnit oli toteutettu eri tavalla, joten rakenteita oli tutkittava kaikilla osilla, jotta eri aikoina toteutettujen rakenteiden kunto sekä toimivuus saatiin selvitettyä.

Vanhimmissa remonteissa vanhan yläpohjan yläpinnalle oli asennettu vanhan purueristyksen päälle lisälämmöneristeeksi mineraalivilla. Näillä osilla ei todettu rakenteessa vaurioita tai merkittäviä riskejä yläpohjan ”vaakaosalla”. Purueristeen päällä lämmöneristeet oli reunoilla asennettu niin, että yläpohjan vino-osan jo aikaisemminkin niukka tuuletusrako oli peitetty, mikä heikensi vino-osan tuulettumista sekä lisäsi kosteusvaurioiden riskiä.

Myöhemmässä vaiheessa remontoidulla yläpohjan osalla oli poistettu purueristeet sekä asennettu lämmöneristeeksi mineraalivillaa ja rakenteen alapintaan tuulensuojalevy. Yläpohjarakenteissa lämmöneristekerroksen sisällä puurakenteissa havaittiin kosteuteen viittaavia jälkiä osassa tutkituista kohdista. Kosteusjäljet olivat aiheutuneet sisäilman kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen. Rakenteen sisäpinnasta puuttui höyrynsulku. Lisäksi rakenteen sisäpintaan yläpohjan palkkien viereen asennettujen tuulensuojalevyjen reunoissa oli rakoja, jotka mahdollistavat ilmavirtaukset rakenteen läpi.

Ns. sivu-ullakoilla oli asennettu yläkerroksen huonetilojen vastaisien ulkoseinien ulkopintaan lisäeristeeksi (Styrox-tyyppinen) solupolystyreenilämmöneriste. Tämän tyyppisten lämmöneristeiden asentaminen rakenteen ulkopintaan lisää rakenteen vaurioitumisriskiä, koska tiivis (heikosti vesihöyryä) läpäisevä kerros ulkopinnalla aiheuttaa helposti sisäilman kosteuden tiivistymistä rakenteeseen. Sivu-ullakon seiniä ja vino-osien rakenteita ei tutkittu tarkemmin, koska yläkerroksen tulevassa remontoinnissa ne tullaan purkamaan.

Mineraalivillalla lämmöneristettyjen rakenteiden toimivuus edellyttää aina toimivaa höyrynsulkua rakenteen sisäpinnalle, jotta vältytään sisäilman kosteuden siirtymiseltä rakenteeseen. Erityisesti vanhemmissa taloissa ulkoseinien yläosissa ja yläpohjarakenteissa höyryn- tai ilmansulkujen toimivuus on tärkeää, koska niissä ilmanvaihto on useimmiten toteutettu painovoimaisesti, rakenteiden yläosat ovat usein ylipaineisia ja tällöin sisäilman kosteutta siirtyy rakenteisiin erityisesti ilmavuotojen mukana.

Ulkoseinien kuntotutkimukset

Ulkoseiniä tutkittiin useilla rakenneavauksilla sekä ylä- että alakerroksen hirsirakenteista ala- ja yläreunoista. Niihin kohdistuu kyseisessä kohteessa riskejä, joten avauksien tekeminen vain toiseen osaan ei olisi antanut luotettavaa kuvaa rakenteen kunnosta. Suurimpina riskeinä seinien alaosissa on rakennuksen ulkopuolisen kosteuden pääsy rakenteisiin sekä yläosissa sisäilman kosteuden tiivistyminen lämmöneristyksen taustalle.

Ulkoseinien alaosasta alakerroksessa avauksen kohdalla todettiin, että hirsirakenteen sisäpinnalle oli asennettu mineraalivillalämmöneristys eikä rakenteen sisäpinnalla ollut höyryn- tai ilmansulkua. Vaurioita tai kosteuteen viittaavia jälkiä ei ollut ja esimerkiksi edes lähes 100 vuotta vanhoissa, hirren sisäpintaan asennetuissa sanomalehtipaperissakaan ei havaittu jälkiä kosteudesta.

Alakerroksen ulkoseinän yläreunassa havaittiin selviä vaurioita; esimerkiksi hirren sisäpinnassa lahovaurioita. Rakenneavauksien ja sivu-ullakoilta tehtyjen havaintojen perusteella seinien yläosien sisäpintojen vauriot olivat aiheutuneet sisäilman kosteuden tiivistymisestä sisäpuolisen lämmöneristyksen taustalle. Sisäpuoliset lämmöneristykset ja höyryn- tai ilmansulkujen puuttuminen rakenteissa lisäävät niiden vaurioitumisriskiä. Tämän lisäksi vaurioiden syntymiseen vaikuttaa rakennuksen ilmanvaihdon toimivuus ja sisätilojen käytöstä sisäilmaan aiheutuvan kosteuden määrä.

Yläkerroksen hirsirakenteisia päätyseiniä tutkittiin rakenneavauksilla. Samoilla kohdilla tutkittiin myös välipohjan rakenne. Näihin seiniin ei ollut asennettu sisäpinnalle varsinaista lämmöneristystä, vaan sisäpinnalta löytyi huokoinen puukuitulevy. Vaurioita tai kosteuteen viittaavia jälkiä ei löytynyt, joten rakenteeseen ei tällaisella toteutuksella liity erityisiä riskejä.

Paikoin mm. betonisen portaan kohdalla sekä ikkunoiden alla löydettiin vaurioita rakenteen ulkopinnalta tehdyssä kartoituksessa. Ulkoseinän hirsirakenteiden vaurioiden laajuuden tarkka selvittämien vaatii käytännössä sekä ulkoverhouksen että sisäpintojen pintarakenteiden ja lämmöneristyksien purkamista kauttaaltaan. Toki jo tutkimuksissa tehtyjen avauksien ja havaintojen perusteella on selvää, että hirsirakenteet tarvitsevat laajoja korjauksia.

Hyvä suunnittelu sekä rakenteiden kunnon selvitys on tarpeen

Vanhojen rakennusten korjauksissa ja lisäeristyksien toteuttamisessa on tärkeää selvittää rakenteiden kunto sekä toteutustapa riittävän kattavasti, jotta korjaustapa sekä laajuus voidaan suunnitella hyvin. Mitä vanhempi rakennus on, sitä yleisempää on, että tiloja ja rakenteita on remontoitu eri aikoina ja eri tavoilla. Tällöin yksittäisiä kohtia tutkimalla ei saada riittävän kattavaa kuvaa rakenteista suunnittelua varten.

Lisäksi ennen remontointia tehtävissä tutkimuksissa on hyvä huomioida, että myös rakenteita, joihin ei ole suunniteltu remontointia, pitää tutkia, jotta riski remontoinnin aikaisista yllätyksistä on pienempi ja jotta rakenteiden liittymien toteutus voidaan suunnitella. Tietysti vanhoja rakennuksia remontoitaessa on hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä toimiviksi osoittautuneita ja kunnossa olevia rakenteita ei kannata ilman hyvää syytä muuttaa tai korjata.

Ulkoseinien lisälämmöneristyksille kosteusteknisesti toimivin sijainti on rakenteen ulkopinta ja uudet lisäeristykset tulisi aina sijoittaa, ainakin pääosa eristyksestä, rakenteen ulkopintaan. Lisäksi tietysti lisäeristyksen asentamisen yhteydessä tulee huomioida ulkoverhouksen taustan tuulettuminen sekä lämmöneristeen ulkopinnan tuulensuojakerros ja riittävä vesihöyryn läpäisevyys.

Lisäksi korjaussuunnittelussa pitää ottaa huomioon, että rakennusten käyttö on muuttunut ja sisäilman kosteuden määrä on yleensä lisääntynyt, koska esimerkiksi märkätiloja on sijoitettu sisätiloihin. Tästä syystä aikaisemmin toimivana pidetty rakenne ei välttämättä ole sitä enää nykyisessä käytössä.

Rakennevaurioiden yleisyys vanhoissa rakennuksissa

Raksystems kerää tekemiensä kuntotarkastusten perusteella tietoja kotimaisista taloista. Vuosina 2016–2020 on kerätty vanhoista hirsitaloista tilastoja noin tuhannen pientalon verran.

Näissä 1930-luvulla tai aikaisemmin rakennetuissa rakennuksista noin 50 %:ssa on todettu vaurioita yhdessä tai useammassa rakenteessa. Ulkoseinissä vaurioita todettiin noin 25 prosentissa, alapohja- ja yläpohjarakenteissa noin viidenneksessä rakennuksista. Ilmanvaihdon toimintaedellytyksissä todettiin puutteita noin 50 %:ssa rakennuksista, joista selvästi yleisimpiä olivat korvausilman saannin puutteet.

Todettujen vaurioiden lisäksi lisätutkimuksia on suositeltu ulkoseiniin noin 35 %:ssa, alapohjarakenteisiin noin 10 %:ssa sekä yläpohjarakenteisiin noin 20 %:ssa rakennuksista.

Rakenteiden vaurioiden ja puutteiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Rakenneavaus ulkoseinän sisäpinnalla seinän alaosassa

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 11/20.