Vanhan talon purkaminen ja uuden rakentaminen ei aina ole viisaampaa. Vanhan talon remontoimisesta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Purkaako vai korjata on ongelma, jonka parissa painiskelevat niin kiinteistöalan ammattilaiset kuin omakotitaloja perivät tai ostavat yksityiset. Ammattilaisten on helpompi selvittää, mikä on taloudellisesti järkevää ja ympäristön kannalta viisaampaa.

Milloin korjaaminen sitten on järkevää?

”Kerrostalojen kohdalla määritteleminen on helpompaa. Vaikkapa 1970-luvun kerrostalot on rakennettu hyvin pitkälle samalla sapluunalla. Niinpä jo tiedetään hyvin, mitä niissä pitää korjata ja kannattaako se – taloudellisesti ja syntyneiden päästöjenkin kannalta”, Rakennusteollisuus RT:n rakentamisen kehityksen asiantuntija Jani Kemppainen kertoo.

”Purkamisessa ja uuden rakentamisessa syntyy paljon alkupään päästöjä ja kuluu energiaa. Korjaamisella selvitään yleensä pienemmillä päästöillä ja kustannuksilla.”

Omakotitalojen kohdalla tilanne ei ole ihan näin selvä. Ei voidakaan sanoa, että esimerkiksi 1970-luvun talot eivät olisi korjaamisen arvoisia tai että kaikki rintamamiestalot olisivat. Omakotitalot ovat aina yksilöitä. Totta on, että tietyn aikakauden taloista voi toista todennäköisemmin löytyä hankalasti korjattavia ongelmia mutta toisaalta rakennusvirheitä on voitu tehdä myös taloa myöhemmin remontoitaessa.

Mutta entäpä jos onnistuminen on epävarmaa, kannattaako riskin ottaminen?

Ikävintä on tietysti, jos vanha talo onnistutaan peruskorjaamaan pilalle.

Terveellisyys edellä

Kemppainen sanookin, että ennen kuin sitoutuu vanhaan omakotitaloon, on tärkeää selvittää sen kunto. Pitää siis olla selkeä näkemys siitä, mihin on talonsa kanssa ryhtymässä.

”Rakennuksen käytöllä, miten sitä on käytetty ja ylläpidetty koko sen elinkaaren aikana, on aivan älyttömän suuri vaikutus talon nykyiseen kuntoon”, Kemppainen painottaa. Monet vanhoista taloista tuskin täyttävät asumisterveysasetuksen vaatimukset. Jos talosta ei korjaamallakaan saa terveellistä, ei siihen tietenkään pidä ryhtyä.

”Sanoisin, että jos rakennus saadaan korjaamalla terveelliseksi ja turvalliseksi, silloin se on sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti parempi ratkaisu kuin purkaminen ja uuden rakentaminen.”

”Ensisijaisesti talon on oltava terveellinen ja turvallinen, sitten mietitään, mikä on ekologista – hiilijalanjäljen ja kustannusten kannalta tasapainossa”, Kemppainen sanoo.

Energiatehokkuus kuntoon

Vanha talo voi olla tietenkin olla rakenteiltaan terve ja muutenkin hyväkuntoinen, mutta varsin energiatehoton.

”Esimerkiksi vanhan hirsitalon lämmittäminen kuluttaa usein erittäin paljon energiaa, sillä se ei ole tiivis eikä hyvin eristetty”, Kemppainen huomauttaa.

Energiatehokkuuden osalta edessä on kaksi mahdollisuutta: hyväksyä tilanne tai ryhtyä remontoimaan.

”Kyllä vanhastakin talosta voi hyvin suunnittelemalla ja huolella toteuttaen remontoida huomattavasti energiatehokkaamman.”

Kun vanhaan kuoreen halutaan kaikki nykyaikaiset vaatimukset täyttävä koti, se voi olla vaikeaa ja tulla myös kalliiksi.

”Toinen mahdollisuus on hyväksyä tilanne. Pidetään talvella villasukat jalassa ja villapaita päällä. Maksetaan hieman enemmän lämmittämisestä,” Kemppainen sanoo.

Mitä vanhalle omakotitalolle sitten sen energiatehokkuuden ja asumismukavuuden parantamiseksi sekä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi voi ja kannattaa tehdä?

Se riippuu tietysti kyseisestä talosta. Viisainta olisi teettää ammattilaisella huolellinen kuntotarkastus ja pitkän aikavälin korjaussuunnitelma, jotta tietää, mitä kannattaa missäkin järjestyksessä remontoida. Joihinkin remontteihin voi olla jopa mahdollista saada avustusta.

Eri tavoin järkevää

”Ikkunoiden uusimisella saavutetaan paljon ja asumismukavuus paranee. Yläpohjan lisäeristys on helppo toteuttaa, jos rakenteelle ei tarvitse tehdä mitään. Investointi on fiksu ja maksaa nopeasti itsensä takaisin. Ilmalämpöpumppu lisälämmönlähteenä säästää jo paljonenergiakustannuksissa”, Kemppainen listaa.

Lämmitys- tai ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen voi olla, varsinkin samaan aikaan toteutettuna, hyvinkin onnistunut, energiaa säästävä ja asumismukavuutta lisäävä investointi. Se ei kuitenkaan välttämättä ehdi maksaa itseään takaisin kohtuullisessakaan ajassa.

Energiaa toki säästyy, hiilijalanjälki pienenee ja talon jälleenmyyntiarvo ehkä kohoaa – riippuen toki siitä, missä talo sijaitsee.

”Suuri haaste näille energiatehokkuusparannuksille vanhoissa taloissa usein onkin, että ne olisivat myös ta-loudellisesti kannattavia”, Kemppainen huomauttaa.

”Korjausrakentamisen energiatehokkuusasetuksessakin (2/17) sanotaan, että korjattaessa seinän U-arvo on puolitettava, jos se on toiminnallisesti, teknisesti ja taloudellisesti järkevää. Taloudellisen järkevyyden raja tulee vastaan 30 vuoden takaisinmaksuajassa.”

Jo viisikymmentä vuotta vanhoissa taloissa energiatehokkuutta on helppo parantaa pienelläkin panostuksella, mutta parikymppisissä ja sitä nuoremmissa se voi olla aika työlästä.

Lue koko artikkeli: Vanhassakin vara parempi