Komeassa hirsitalossa tuoksuu maali. Aurinko täplittää helmenharmaaksi siveltyjä lattialankkuja. Kolme vuotta kestäneen remontin edetessä niistä joka ikinen on yksin kappalein irrotettu, tarkistettu, hiottu, maalattu ja kiinnitetty jälleen paikalleen.

Laudat ovat kovaa, hitaasti kasvanutta mäntyä hyvinkin parin sadan vuoden takaa. Lattia on näistä laudoista tehty ensimmäisen kerran vuonna 1914, jolloin tämä kansakoulun lisärakennukseksi pystytetty talo on valmistunut.
”Eihän tämänveroista puuta kasva enää missään. Alakerran paksut lattialaudat olivat hyvässä kunnossa. Toki kuluneita, mutta priimatavaraa. Yläkerran lattiat oli uusittu viisikymmenluvulla. Siellä laudat ovat kapeampia ja ohuempia, mutta yhtä käyttökelpoisia. Talossa on lämmintä tilaa yli kolmesataa neliötä, joten jo pelkkien lattialautojen irrotukseen ja hiomiseen meni viikkoja”, kertoo rakennusmestari Pekka Ylöstalo.

Hän on vanhojen rakennusten korjaamiseen erikoistunut ammattimies, joka ostaa ja kunnostaa niitä myytäviksi. Työ tuntuu olevan hänelle myös mieluisa harrastus. Kokeneena tekijänä Ylöstalo osaa arvioida, mihin osaamistaan kannattaa käyttää.
”Peruskorjauksen tavoitteenani on ollut palauttaa rakennusajan tyyli ulkonäöllisesti mahdollisimman hyvin. Sadan vuoden aikana tämä talo on kokenut monta muutosta, jotka eivät näin jälkikäteen ajatellen ole olleet sille eduksi.”

Alun perin tässä koulun lisärakennuksessa oli kaksi luokkahuonetta ja opettajan asunto. Viisikymmenluvun puolivälissä vilkas kylä sai kokonaan uuden koulutalon. Silloin tämän rakennuksen avarat sisätilat pilkottiin useiksi eri asunnoiksi opettajien käyttöön. Viimeiset vuosikymmenet ennen Ylöstalon omistukseen siirtymistään talo palveli kunnan vuokratalona.

Ylöstalon urakka alkoi mittavilla purkutöillä. Käytännössä lähes kaikki tilat on purettu ja korjattu näyttämään samalta kuin valmistumisvuotenaan 1914. Museossa ei silti olla, sillä ulkokuori kätkee sisäänsä täysin tämän päivän lämmitys-, LVI- ja sähkötekniikan.
”Purkutöitä lisäsi sekin, että palautin sisätilat erillisistä pikkuasunnoista yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaikki vanhat putket ja johdotukset oli revittävä pois.”

Talo oli jo rakennusaikanaan ulkovuorattu. Laudoituksen ja hirsirungon alla lämmöneristeinä oli pääosin purua ja sammalta. Eristeen sisäpuolella oli raakalauta ja sisimpänä pinkopahvi.
Alakerran lämmöneristystä oli joskus 60-70-lukujen vaiheilla parannettu lisäämällä eristeeksi mineraalivillaa. Silloin osa seinistä oli peitetty lastulevyillä.
”Alakerran vanha seinärakenne oli niin hyväkuntoinen, ettei sitä ollut tarvetta uusia. Poistin lastulevyt ja korvasin ne kipsilevyillä, koska olin päättänyt tapetoida alakerran huoneet. Tiedän kyllä, että minua tiukemmat perinnerakentajat olisivat käyttäneet pahvia, mutta nyt käytännöllisyys ajoi puhdasoppisuuden edelle”, Ylöstalo perustelee.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/13, joka ilmestyi 4.7.