Vapaa-ajanasunnosta oli tulossa työleiri. Luppoaikaa ei ollut koettu aikoihin. Edellisistä kesistä ei ole jäänyt mieleen muuta kuin ainainen nurmikon leikkaaminen. Olihan sitä hoidettavaa nurmea vähän liikaakin, noin 2 000 neliömetriä. Leikattava alue kun oli monimuotoinen istutuksineen, puineen, pensaineen ja kasvimaineen.

Nyt riitti! Avuksi tuli robottileikkuri, joka sai tehtäväkseen hoitaa talon ympärillä olevat nurmikot. Robottileikkurille annettiin tehtäväksi leikata noin puolet tontin hoitonurmikoista eli tuhatkunta neliömetriä tasaisempia ja esteettömämpiä alueita rakennuksen ympäriltä.

Honda Miimo sai haasteellisen tehtävän. Laite vaikutti lähtötiedoiltaan tehokkaalta, monitaitoiselta ja kursailemattomalta. Miimossa on tehokkaat 25-wattiset ajomoottorit ja 56-wattinen leikkuuterää pyörittävä moottori. Käyttövoimaa Miimolle antaa 22,2 voltin ja 3 600 mAh:n Li-ion-akku.

Monipuolinen ohjelmointi mahdollistaa jopa viiden eri alueen yksilöllisen ajo-ohjelman käytön.
Oletuksena oli myös, että tehokkaiden ajomoottorien pyörittämät suuret vetävät pyörät liikuttavat laitetta sujuvasti vanhan nurmikon epätasaisuudesta huolimatta. Lisäksi Miimon nopeuden, melkein 2 km/h, uskottiin takaavan riittävän leikkuutehon.

Laitteen ohjelmointi tapahtuu laitteen kannesta avautuvan luukun alla olevasta ohjauspaneelista. Pihan kolme osiota eroavat toisistaan selvimmin pinta-alansa ja muotonsa ansiosta. Jokaisen neliömetrin tasapuolisen kohtelun vuoksi kullekin alueelle pyrittiin antamaan aikaa ja valitsemaan leikkuutapa osion vaatimusten mukaan. Työskentelyaika kokonaisuudessaan asetettiin joka päivälle aamusta iltaan, sillä näin robotille annettiin varmasti riittävästi aikaa työstää uutta, perustettua aluetta.

Kokemusten perusteella on todettava, että Miimo hienosta ohjelmoinnista huolimatta ”karkasi” satunnaisen leikkuukuvionsa takia silloin tällöin tuon yhteisen alueen kautta osiolta toiselle. Satunnaisesti osiolta toiselle eksymisellä ei käytännön kannalta ollut mitään haittaa. Miimo teki joka tapauksessa työtä käskettyä millä osiolla tahansa ja palasi automaattisesti lataukseen ryhtyäkseen jälleen täydellä akulla työjärjestykseensä.

Aamukahvia ikkunan ääressä nauttiessa oli hauska todeta, että Miimo lähti liikkeelle tasan kahdeksalta niin kuin oli sovittu. Kohta se kulki jo näkösällä poikki etupihan nurmikon. Pitkin päivää pihalla istuskellessa tai puuhastellessa Miimo ilmaantui tuon tuosta jostain suunnasta. Miimo oli kuin jokin kotieläin. Sille tuli huomaamatta juteltua, toivottavasti ei ääneen. Mitäs nyt puuhaat, älä hölmöile, käänny nyt toiseen suuntaan. Ai, menossa pilttuuseen lepäämään, vai? Mitäs menit sinne pensaaseen. Herättääkö jotenkin älyllisen tuntuisesti toimiva laite tarpeen kommunikoida?
Jos vähään aikaan ei Miimoa näkynyt tai kuulunut, voi arvata, että se oli joutunut pinteeseen.

Lue kokemuksista lisää Rakennusmaailman numerosta 8/13.