Nainen tutkii koeputkia selvittääkseen kaivoveden laadun

Vesi on kallisarvoinen luonnonvara, jonka merkitystä ei Suomen kaltaisessa vesimiljonäärien maassa aina ymmärretä. Kaivoveden puhtaus ei ole sekään itseisarvo, sillä kaivosta saa käyttökelvottoman yllättävän helpolla. Hyvästä kaivosta kannattaa siis pitää huolta. Sen vesi tulee myös tutkituttaa säännöllisesti.

Vesi on mystinen aine. Arkipäiväinen neste, jonka merkityksen tajuaa usein vasta sitten, kun sitä ei ole saatavilla. Suomessa puhdasta vettä on pääsääntöisesti onneksi riittämiin, vaikkei maamme kaltaisia pohjavesivarastoja läheskään kaikkialta löydy.

Veden ollessa kylmää, kirkasta, hajutonta ja mautonta valtaosa ihmisistä kokee sen laadun hyväksi. Näin asia yleensä onkin. Silti kaivoveden laatu on syytä varmistaa säännöllisesti.

”Kun kaivovettä käytetään jatkuvasti, ei sen hidasta huononemista välttämättä huomata. Ihmisestä tulee ikään kuin immuuni laadun heikkenemiselle. Suositus onkin, että kotikaivojen vesi tutkittaisiin vähintään kolmen vuoden välein, vaikkei mitään ongelmia olisikaan havaittu. Vesi kannattaa tarkastuttaa myös silloin, kun perheeseen on tulossa vauva, harkitaan kiinteistökauppoja tai epäillään, että lähiseudulla on vedenlaatua heikentävää toimintaa.

Kaivojen vesi voi toki pilaantua hyvinkin lyhyessä ajassa. Tällöin on kyse miltei aina pohjaveden laadun heikkenemisen sijasta siitä, että jokin ulkoinen tekijä huonontaa veden laatua tai jopa suoranaisesti saastuttaa kaivon.

Hetkessä tapahtuva veden laadun lasku viittaa usein siihen, ettei kaivon rakenteissa ole kaikki kunnossa. Pahimmillaan kaivosta pumpataan vesijohtoihin pohjaveden sijasta silkkaa pintavettä, jonka laatu ei arvatenkaan ole lähellekään riittävä talouskäyttöön.

Myös se, että kaivoon pääsee eläimiä, aiheuttaa usein ongelmia. Yksikin kuollut hiiri pilaa kaivon veden varmuudella. Toisin kuin usein luullaan, eläinten aiheuttamia ongelmia esiintyy myös porakaivoissa. Ratkaisevana tekijänä ei ole kaivon tyyppi, vaan se, miten hyvin kaivo on suojattu.

Yksinkertaisimmillaan kaivojen kunto alkaa rapistua niinkin yksinkertaisesta kohdasta kuin kannesta. Puiset rakenteet mätänevät ajan myötä, jolloin ne muodostuvat suoranaisiksi surmanloukuiksi lapsille ja eläimille. Turvallisuusriskinä pienempi, mutta kaivovettä varmuudella pilaava tosiasia on sekin, että lahoava puu houkuttelee paikalle ei-toivottua elämää.

Vuosien saatossa voi olla tapahtunut muutakin. Läheisten puiden ja pensaiden juuret ovat tunkeneet kaivonrenkaiden välistä, pohjalle on kertynyt lietettä ja kaivon sisäpinta on moskainen. Moni tällainen asia selviäisi, jos edes silloin tällöin viitsittäisiin katsoa taskulampun kanssa kaivoon sisälle.

Jos kaivoa tarkasteltaessa on alkanut epäilyttää, että korjaus- tai ainakin puhdistustoimiin olisi aihetta, kaivon paikan päällä tehtävä kuntotutkimus voi olla järkevä investointi. Jos tällä vältetään vaikkapa vedenkäsittelylaitteen turha hankinta, ollaan urakassa kummasti voiton puolella.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 4E/09, joka ilmestyi 27.5.