• Deekax Talteri DIVK-300 D
  • Ilox 77
  • Ilto 207 M
  • Parmair Iiwari ExSEK R
  • Vallox 95 Silent
  • Enervent Plaza eco ECE
  • Ilto W 80
  • Vallox 90

Ei lämpöä harakoille

Tämänkertaiseen vertailuumme valitsimme hieman edellistä pienemmät koneet, joiden ilmantuotto 150 Pascalin vastapaineella on noin 50–60 litraa/sekunti. Niillä pystyy siis hoitamaan joko pienen omakotitalon tai kohtuullisen kokoisen rivitaloasunnon ilmanvaihdon. Vertailumme koneet ovat tyypiltänsä joko ristivirta-, vastavirtakennoja tai pyöriviä kennoja.

enervent

MUISSA koneissa ei tarvita mitään työkaluja huoltotoimenpiteisiin, mutta Enervent vaatii ruuvimeisselin kannen avaamista varten. Helpoimmin huoltamaan pääsee kuvan Parmairia, jonka kannen pikalukitukset aukeavat muutamassa sekunnissa

Levylämmönsiirtimet ovat niin sanotulla rekuperatiivisella lämmönsiirrolla varustettuja ja pyörivät lämmönsiirtimet regeneratiivisella lämmönsiirrolla varustettuja. Useat valmistajat puhuvat ristivirtasiirtimistä ja vastavirtalämmönsiirtimistä tarkoittaessaan levylämmönsiirtimiä. Näissä rakenne on sama, mutta vastavirtasiirtimissä tuleva ja poistuva ilmavirtaus ovat suuremman lämmönsiirtopinnan kautta tekemisissä keskenään, joten myös siirtyvä energiamäärä on suurempi kuin ristivirtalämmönsiirtimissä. Muuten tekniikka on aivan vastaavaa.

Varsinaisen vertailuryhmämme muodostavat ristivirtalämmönsiirtimillä ja vaihtovirtapuhaltimilla varustetut LTO-koneet. Niiden kirittäjiksi olemme ottaneet mukaan kolme selvästi hinnakkaampaa tuotetta. Näistä Enervent on varustettu pyörivällä lämmönsiirtimellä ja tasavirtapuhaltimilla. Ilto W 80 on vaihtovirtapuhaltimilla, mutta sen lämmönsiirron hoitaa pidempi vastavirtasiirrin. Vallox 90 on varsinainen energiapihi paketti vastavirtasiirtimineen ja tasavirtapuhaltimineen.

Yksinkertainen oivallus

Ilmastoinnin mukana ulos karkaa erittäin suuri energiamäärä, joten on hienoa, että myös siitä on oivallettu ottaa lämpöä talteen. Lämmönsiirto toimii siten, että poistuva lämmin ilmavirtaus kulkee kapeita kanavia pitkin, ja nämä kanavat ovat metallirajapinnan välityksellä yhteydessä ilman tulopuolen kanaviin. Poistoilman metalliin luovuttama lämpösiirtyy melko tehokkaasti tuloilmaan lämmittäen sitä.

Laite on yksinkertainen ja kustannustehokas, sillä ainoat sähköä kuluttavat laitteet ovat puhaltimet, jotka koneellisessa ilmanvaihdossa olisi muutenkin oltava. Itse lämmönsiirto ei ristivirtauslämmönsiirtimessä kuluta lainkaan energiaa, ellei pientä virtausvastuksen lisäystä oteta huomioon.

Useimmiten tavallisen ristivirtasiirtimenkin hyötysuhde riittää siihen, ettei tulevaa ilmaa tarvitsisi erikseen enää lämmittää. Toki useimmissa laitteissa jälkilämmitin löytyy, ja perusmalleissa se toimii sähköllä. Mikäli hankintahintaan on valmis laittamaan hieman lisää, saa sähkövastuksen tilalle vesikiertoisen patterin, joka käyttää patteri- tai lattialämmitysverkoston vettä lämmittämään myös sisään tulevaa ilmaa. Monesti lisähinta kuoleutuu nopeasti halvempina energiakustannuksina. Jälkilämmitys tuo tullessaan mukavuutta, sillä kylmä tuloilmanvirtaus tuntuu asunnossa vetona.

Muissa vertailumme koneissa sähkölämmitys on vakiona, mutta Valloxin 90-malliin sitä ei ole katsottu hyvän lämpötilahyötysuhteen ansiosta tarpeelliseksi laittaa. Toki sen lisävarusteena voi hankkia, mikäli asunto sijaitsee kovin pohjoisessa ja pakkaset ovat siten kovia.

Neljä eri mittausta

lämmöntalteenottokone

PARMAIRIN siirtimen päässä ovat käyttö- ja huolto-ohjeet. Niissä kerrotaan selkeästi tarvittavat huoltotoimenpiteet, suodattimien sijainti sekä käyttöpaneelin nappuloiden tarkoitus.

Lämmöntalteenotolla varustetun LTO-koneen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tietenkin se, kuinka paljon sillä voidaan energiaa säästää. Energian säästöä mittasimme siirtimen lämpötilahyötysuhdemittauksilla. Siinä selvitettiin, miten korkealle siirrin saa nostettua ulkoa tulevan kylmän ilman lämpötilan. Mitä korkeampi tämä lämpötila on, sitä suurempi on energiansäästö. Levylämmönsiirtimessä lämpötilahyötysuhde on suuresti riippuvainen siirtimen pinta-alasta – mitä suurempi siirrin, sitä parempi hyötysuhde.

Mukana olevissa vastavirtasiirtimissä ilmapinta-ala on huomattavasti normaalia ristivirtasiirrintä suurempi, joten niillä on myös parempi hyötysuhde. Aivan ilmaiseksi tätä hyötysuhteen parannusta ei saa, vaan suurempi siirtimen koko tarkoittaa tietenkin kalliimpaa hankintahintaa. Pitkässä juoksussa hankintahinta kompensoituu, minkä jälkeen hyvä hyötysuhde tarkoittaa pelkkää säästöä.

Toinen LTO-koneen energiatalouteen vaikuttava seikka on sen sähkönkulutus. Sähköä levylämmönsiirtimissä käyttävät ainoastaan tuloilman ja poistoilman puhaltimet. Pyörivässä siirtimessä lisäksi siirtimenpyörittämiseen tarkoitettu sähkömoottori kuluttaa hieman energiaa.

Lämpötilahyötysuhdemittauksessa parhaimpia olivat Ilto W 80, Enervent ja Vallox 90. Niiden kaikkien lämpötilahyötysuhde kohosi hieman erikoisemman rakenteensa ansiosta yli 80 prosentin. Näistä kymmenisen prosenttiyksikköä jäivät Ilto 270 ja Parmair. Alle 70 prosentin saivat tyytyä Vallox 95, Deekax ja Ilox.

Myös sähkönkulutuksessa taloudellisimpia olivat Vallox 90 ja Enervent. Ilto W 80 jäi nyt pari arvosanaa huonommaksi yhdessä Iloxin kanssa. Ilton suurempi kulutus selittyy sillä, että Valloxissa ja Enerventissä on tasavirtapuhaltimet, kun taas Ilto on varustettu enemmän energiaa haukkaavilla vaihtovirtapuhaltimilla.

Epäpuhtauksia ja hiilidioksidia

ILOX:N siirrin meni huurtumiskokeessame aivan täysin huurteeseen. Huurtuminen oli niin voimakasta, että poistovirtaus pysähtyi kokonaan. Kone kaipaa siis vielä hieman hiomista säätöjen suhteen.

ILOX:N siirrin meni huurtumiskokeessame aivan täysin huurteeseen. Huurtuminen oli niin voimakasta, että poistovirtaus pysähtyi kokonaan. Kone kaipaa siis vielä hieman hiomista säätöjen suhteen.

Tarkastimme koneiden tiiveyden kahdella eri mittauksella. Mittasimme myös LTO-koneiden ulkoisen tiiveyden, eli sen kuinka paljon koneesta
pääsee virtaamaan ilmaa ulospäin. Tätä tulosta ei kuitenkaan käytetty tiiveyden arvosteluun. Tiiveys-arvosana annettiin yksinomaan sisäisen vuodon perusteella, sillä se vaikuttaa sisäilmaan siirtyviin epäpuhtauksiin ja hiilidioksidin määrään.

Tiiveys oli vertailumme koneilla erinomaista. Muut koneet saivat arvosanaksi kiitettävän, mutta Ilto 270, Ilox ja Enervent joutuivat tyytymään arvosanaan 8, sillä niiden vuoto nousi yli neljän prosentin. Kovin huonoa arvosanaa emme joutuneet yhdellekään koneelle tiiveydestä antamaan.

Viimeinen arvosteltava mittaus oli melu. Jos kone asennetaan tekniseen tilaan ”kelluvaksi”, ei meluongelmia pitäisi esiintyä. Jos asennuspaikassa joudutaan kompromissiin, muodostuu koneen tuottama melu tärkeäksi valintakriteeriksi. Vertailumme koneet olivat kaikki melko hiljaisia. Jos asunnossa kuitenkin on kovin matala taustamelu, saattaa osa vertailumme koneista olla parempi sijoittaa tekniseen tilaan kuin asuintilojen yhteyteen.

Eroja koneiden väliltä löytyi, sillä 45 litraa/sekunti virtauksella hiljaisin oli Vallox 95 aiheuttaen 31,4 desibelin melun. Valloxin toinen malli, 90 SE, on vastaavasti meluisin 40 desibelin melullaan. Kun puhutaan desibeleistä, on ero melkoinen. Pienemmillä virtausmäärillä Vallox 90 on vertailun hiljaisimpia, mutta siirryttäessä puhallinasetuksesta 5 asetukseen 6, nousee melu yli kuusi desibeliä.

Näiden neljän, arvosteluun vaikuttavan mittauksen lisäksi tutkimme myös sitä, miten herkästi LTO-koneiden siirtimet huurtuvat. Siirtimien huurtuminen estetään siten, että koneiden tuloilmanvirtausta hidastetaan. Näin ulkoa tuleva kylmä ilma ei pääse huurruttamaan siirtimessä olevaa ilmankosteutta. Samanaikaisesti jälkilämmityspatterit lämmittävät sisään tulevaa ilmavirtausta.

anturit

TÄYSIN erilaista filosofiaa edustavat Deekax- ja Ilox-ohjaimet. Deekax on erittäin monipuolinen, mutta vaikeakäyttöinen, kun sen sijaan Ilox antaa käyttäjälleen vain mahdollisuuden valita neljästä esiasetuksesta sen, joka parhaiten tilanteeseen sopii. Molemmilla on omat kannattajansa.

Siirtimien huurtumisen suhteen eri valmistajilla on hyvin erilaiset säätöfilosofiat. Joissain koneissa puhalluksen nopeus putoaa alas, vaikkei mitään huurtumisvaaraa todellisuudessa vielä ole. Toisissa pyritään taas pitämään puhallus mahdollisimman pitkään suurena, mutta silloin siirrin voi päästä huurtumaan. Mittausten aikana emme lähteneet muuttamaan ”tehtaan asetuksia”, vaan teimme mittaukset juuri niillä asetuksilla, joilla koneet meille toimitettiin.

Deekax, Enervent ja Ilto 270 päästivät siirtimen hieman huurteeseen ja poistovirtaus pääsi putoamaan, mutta kovin suurta haittaa tästä ei ilmanvaihdolle vielä ole. Ilox sen sijaan huurtui aivan tukkoon ja poistovirtaus tyrehtyi kokonaan. Huurtumisenestojärjestelmä toimi kyllä koko ajan pitäen tulopuhallinta 150 sekuntia pois 270 sekunnin välein. Samanaikaisesti sisään tulevaa ilmaa lämmitettiin sähkövastuksella. Järjestelmän säädöt tuntuvat kuitenkin kaipaavan hieman viilausta, jotta huurtuminen estyisi.

Täysin toista ääripäätä edustaa Parmair, joka ei todellakaan mene huurteeseen, mutta jonka käyttökustannukset nousevat oleellisesti huurtumisvaaran kasvaessa. Huurtumissuoja oli mittauksissamme tehtaan asetuksissa + 5 ºC, ja se tuntuu olevan liian korkea. Kone piti tulopuhallinta päällä/pois 110 sekunnin sykleissä ja sähkölämmitin oli päällä 350 sekunnin ajan aina 270 sekunnin välein. Kun tulopuhallus on pois päältä sekä lämmitys toiminnassa, ottaa kone 610 W:n sähkötehon.

Huurtumissuojaa pystyy kuitenkin säätämään, ja käyttäjä voi hakea optimiasetuksen, jotta kone ei aivan näin helposti alkaisi huurtumista estää. Asetusten hakemiseen kannattaa kuitenkin kysyä neuvoa ja vinkkejä valmistajalta, jottei järjestelmän toiminta häiriintyisi liiallisesta huurtumisesta.

Mielestämme viisaimmin huurtumiskokeessa tuntuivat toimivan Vallox 90 ja Ilto W 80. Valloxissa tuloilmapuhallin meni puoliteholle minuutinajaksi, minkä jälkeen täystehoa oli 30 sekuntia. Tämän syklin avulla siirrin pysyi täysin huurtumattomana. Iltossa säätöfilosofia oli sama, mutta taajuus matalampi. Puhallin oli puolella teholla 1 100 sekuntia ja täysteholla 500 sekuntia, eikä siirtimeen tullut lainkaan huurretta.

Arvosanoihin johtavien mittausten lisäksi annoimme arvosanan myös koneen käytettävyydelle ja huollettavuudelle. Arvosanaan vaikuttivat suodattimien puhdistuksen helppous, automaattinen kesäasento, huoltovälimuistutin, huoltomuistiot ja päävirtakytkin.

Myös takkatoiminto ja laajennettavuus lisävarusteilla vaikuttivat arvosanaan. Takkatoiminto, eli asunnon saattaminen ylipaineiseksi tulisijan sytyttämisen ajaksi, ei tällaisilla pieniin rivitaloasuntoihin tarkoitetuilla LTO-koneilla ole niin oleellinen asia, mutta koska muutamasta sekin löytyi, päätimme antaa siitä lisäpisteitä.

Järkevä hankinta

deekax_ilox

LÄHES kaikkiin koneisiin saa lisävarusteena hiilidioksidi- ja ilmankosteusanturin. Niiden avulla voidaan ilmanvaihtoa tehostaa automaattisesti, mikäli siihen on tarvetta. Hyvä hankinta, joka varmistaa hengitysilman laadun.

Kaikille on tullut nykyisten energiahintojen aikana aivan selväksi, että ilmanvaihdon yhteyteen kannattaa lämmön talteenotto laittaa, eikä se tosiasia ole vertailumme perusteella mihinkään kadonnut. Mikä vertailun koneista kannattaisi siis valita?

Mittausten mukaan nyt mukana olleet koneet ovat yllättävän tasavahvoja. Varsinaisen vertailuryhmän ulkopuoliset kolme konetta ovat kyllä omaa luokkaansa, mutta ne aiheuttavat vastaavasti noin tuhannen euron lisälaskun ostotilanteessa.

Varsinaisen vertailuryhmän etevimmät olivat Parmair ja Vallox 95 ansaiten kolme tähteä ja yleisarvosanan 7,9. Parmairin käytettävyys ja huollettavuus on parempi, mutta Vallox kuroo etumatkan kiinni pienemmällä sähkönkulutuksellaan. Molemmat koneet ovat hiljaisia sekä tiiviitä, ja niiden lämpötilahyötysuhde on hyvä.

Paljoa näistä eivät jääneet myöskään Deekax, Ilox ja Ilto 270. Kuitenkin sen verran, että Deekax ja Ilox saavat kaksi tähteä ja Ilto joutuu tyytymään ainoastaan yhteen tähteen. Ilton pudotus on melko suuri edellisen vertailun neljästä tähdestä, mutta sille on selityksensä. Tällä kertaa mukana ollut 270 on todellinen ”hinnat alkaen” -malli ja siihen on vakiona laitettu kovin niukasti varusteita. Jo tämä selittää muutaman kymmenyksen pudotuksen yleisarvosanassa. Loppu tulee siitä, että koneen tiiveys on huonompi ja sähkönkulutus huomattavasti korkeampi kuin edellisellä kerralla mukana olleella Ilto 440 -mallilla.

Kalliimpien koneiden ykköseksi nousee Vallox 90 pienen sähkönkulutuksensa ja käytettävyytensä ansiosta. Se saa niukasti täydet viisi tähteä, mutta myös Enervent ja Ilto W 80 pääsevät neljään tähteen. Nämä kaikki ovat selvästi varsinaista vertailuryhmää etevämpiä, mutta myös hinnat kohoavat huomattavasti korkeammalle.

LTO-koneen valinta on pitkälti sen selvittämistä, että mikä kone on paras juuri omaan käyttöön. Suurempi sähkönkulutus voidaan antaa sähkölämmitteisessä talossa anteeksi, jos koneen lämpötilahyötysuhde on hyvä. Vastaavasti kaukolämpötaloissa kannattaa panostaa pieneen sähkönkulutukseen hyötysuhteen sijasta, sillä kaukolämpö on epäjalompana energiamuotona sähköä halvempaa.

Myös käytettävyys ja laajennusmahdollisuudet vaikuttavat suuresti siihen, mikä on viisain valinta. Jos television kaukosäätimen käyttö tuottaa vaikeuksia, kannattaa valita jokin muu kone kuin monipuolisen, mutta vaikeaselkoisen säätimen omaava Deekax. Toisaalta Deekax omaa vakiona huoltovälimuistuttimen ja takkakytkimen, joten näitä tarvittaessa voisi valinta kohdistua hyvinkin siihen.

Ominaisuuksista ja lisävarusteista saa hyvän kuvan käymällä tutustumassa valmistajien internetsivustoihin. Sieltä löytyvät käyttö- ja asennusohjeet sekä vakio- ja lisävarusteluettelot. Useimmilla on myös esillä VTT:n mittaussertifikaatit, joissa kerrotaan koneen suorituskyvystä.

Lue kattava loppuarvostelu ja koko artikkeli Rakennusmaailman numerosta 2/2009!