Yhteinen pensasleikkuri naapurin kanssa, tai betonimylly koko kylän käyttöön. Yhdessä jakaminen järkevöittää tavaran haalimisen kulttuuria ja torjuu yksin pärjäämisen pakkoa. 

Kodin monet hankinnat ovat rahareikiä ja tilasyöppöjä, joiden omistamista on alettu kyseenalaistaa. Tonttikokojen kutistuminen ja varastotilan väheneminen ovat käytännön syitä tavaran karsimiselle. Kuka tarvitsee tekstiilipesuria tai pensasleikkuria niin taajaan, että kapineelle kannattaa järjestää oma säilytystila? Vielä vähemmän tulee käytettyä betonimyllyä tai 45-hengen juhla-astiastoa.

Harvaan käytetyn tavaran ostamisen sijaan moni tietysti vuokraa sellaisen. Isoissa kaupungeissa kaikkea mahdollista vuokraustarjontaa on yllin kyllin, pikkupaikkakunnilla ja haja-asutusalueella vähemmän. Asuinpaikasta riippumatta olisi kätevää, jos tavaraa ei tarvitsisi lähteä kuljettamaan matkojen takaa.

Avuksi tulevat monenlaiset verkostot ja yhdistykset. Myös kansalaisten keskinäinen vapaamuotoinen kanssakäyminen on saanut vauhtia nopeista WhatsApp-tyylisistä ryhmistä. Kun joku tarvitsee jotakin jossakin, muut ovat nopeasti ajan tasalla. Sana kulkee ja kaveriapu toimii.

Muodikas termi ”yhteisöllinen jakamistalous” ei ole sanahelinää. Asumisen kannalta sanapari merkitsee yksinkertaisesti sitä, että ympärillä on oma taloyhtiö, naapureita, tuttuja kasvoja, kaupunginosa, kylä tai muu yhteisö, jolta saa asumisensa tueksi monenlaista apua, turvaa ja hyvää. Kuten Suomen Kylät ry asian ilmaisee: ihmiset asuvat kylissä ja kortteleissa, sijaitsivatpa ne sitten Helsingin ytimessä tai haja-asutusalueella.

Hankintojen pelisäännöt taloyhtiössä

”Asunto-osakeyhtiössä voidaan yhtiökokouksen enemmistöpäätöksellä hankkia tavanomaisia, kiinteistön huoltoon ja kunnossapitoon liittyviä esineitä ja palveluita”, sanoo vanhempi lakiasiantuntija Virpi Hienonen Suomen Kiinteistöliitto ry:stä.

Mikä sitten luetaan tavanomaiseksi hankinnaksi, on tapauskohtainen tulkintakysymys. Rivitaloyhtiössä tavanomaiseksi luetaan yhteiskäyttöön hankittu ruohonleikkuri, pensasleikkuri tai lumityökalut.

”Kerrostaloissa käytännöt ja varustetasot vaihtelevat kovasti. Joissain taloyhtiöissä voi olla kuntosaleja varusteineen, askartelutiloja ja jopa kierrätyshuoneita, joissa itselle tarpeeton esine voi saada uuden kodin jonkun toisen luona.”

Tekstiilipesuri on tyypillinen laite, jota saatetaan tarvita varsinkin lapsiperheessä satunnaisesti, mutta hintavaa hankintaa ei tee mieli tehdä itse.

”Jos taloyhtiössä on pesutupa koneineen, tekstiilipesuri saattaisi sopia luontevasti mukaan sen varusteluun. Jos ehdotus hankinnasta tulee jonkun osakkaan mieleen, hänen kannattaa olla valppaana hyvissä ajoin ennen yhtiökokousta, jotta ehdotus ehtii esityslistalle ja pääsee mukaan yhtiökokouksessa käsiteltävien asioiden listalle”, sanoo Hienonen.

”Kannattaa myös sopia yhteiskäytössä olevien esineiden käytön pelisäännöt ja valita vastuuhenkilö tai useampi, joka huolehtii laitteiden käytön opastuksesta ja valvoo niiden kuntoa. Jos niin ei päätetä, yhtiön johto on vastuussa valvonnasta ja siitä, että poistaa esimerkiksi vioittuneen sähkölaitteen käytöstä. Kiinteistön turvallisuudesta vastaa yksiselitteisesti taloyhtiö. Jos osakas tai muu käyttäjä havaitsee laitteen vikaantuneen, tästä tuleekin heti informoida isännöitsijää tai hallitusta.”

Sitä ei ole asunto-osakeyhtiölaissa määritelty, mikä on lähtökohtaisesti käyttäjältään tietoja ja taitoja vaativa ’vaarallinen laite’, jonka käytössä olisi noudatettava erityistä varovaisuutta. Taloyhtiöissä on laaja kirjo eri-ikäisiä ja erilaisilla taidoilla varustettuja asukkaita, joten se olisi mahdotontakin.

”Hankintoja harkittaessa kannattaa kuitenkin miettiä tästäkin näkökulmasta, millaiset laitteet ja hankinnat sopivat yhteiskäyttöön.”

Hienonen neuvoo selvittämään ennen kalliimpien laitteiden hankintaa taloyhtiön vakuutusyhtiöstä, kattaako vakuutus käyttäjille, kiinteistölle ja laitteelle aiheutuneet vahingot. Jos niin ei ole, voidaan harkita laitteen lisäämistä vakuutukseen.

Sähkötavarapyöriä on ollut kokeilussa muun muassa HSY:n asukkailla Virtaa fillariin -hankkeen myötä.

”Tavanomaisena hankintana ei kuitenkaan voitane pitää kalliin sähköpyörän ostamista taloyhtiön yhteisillä vastikevaroilla. Jos sähköpyörän hankinnasta yhtiössä kuitenkin innostutaan, niin kaikkien osakkaiden suostumuksella hankinnasta toki voidaan päättää vastikevaroinkin. Realistista kaikkien suostumuksen saaminen voisi olla lähinnä vain ihan pienissä yhtiöissä,” toteaa Hienonen.

Yhteinen hankinta palvelee kaikkia

”Omakotialueilla on aikojen alusta asti toiminut naapuriapu, esimerkiksi työkaluja on lainattu tutulta naapurilta luottamuksen hengessä. Sittemmin toiminta on järjestäytynyt paikallisyhdistyksien siipien suojaan. Omakotiliitto ja sen eri puolella Suomea sijaitsevat yli 200 paikallisyhdistystä ovatkin edelläkävijöitä, mitä tulee asumisen yhteisöllisyyteen ja jakamistalouteen”, sanoo Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander.

”Paikallisyhdistyksen jäsenet voivat yhdessä päättää laitehankinnoista, niillä on oma budjettinsa käytettävissään. Valtakunnallinen kattojärjestö Omakotiliitto kerää yhdistysten puolesta jäsenmaksut ja maksaa yhdistykselle. Laitteen huoltoja ja uusimista puolestaan katetaan yleensä nimellisillä käyttökorvauksilla.”

Paikallisyhdistyksillä voi olla myös yhteistyötä yritysten kanssa, esimerkiksi laitevuokrausta tai hankintoja varten voi saada alennuksia.

”Aktiivinen omakotiyhdistys voi järjestää rahaa hankintoihinsa myös omatoimisuudella: kirpparien, myyjäisten ja erilaisten tempausten tuotto sataa omaan laariin. Mikä tehdään yhdessä, se myös omistetaan yhdessä”, kannustaa Silander.

Vastuuhenkilön valitseminen yhdessä hankittuja tavaroita kaitsemaan on järkevää. Kun pelisäännöt sovitaan yhteisesti, vältytään siltä, että se kuuluisa ”joku” on aina jättänyt siimaleikkurin vaille siimaa tai ruohonleikkuriin seisomaan väärät bensat talveksi.

”Joissakin paikallisyhdistyksissä tarjolla oleva omakotitalkkaritoiminta voisi olla se vastuuhenkilö, joka huolehtii yhteisten laitteiden ja tarvikkeiden kunnosta: tankkaa ruohonleikkurin, huolehtii siimaleikkurin siimoista, puhdistaa ja teroittaa terät, huoltaa lumilingon.”

Yhteisiä tavaroita voisi lainata kukin paikallisyhdistyksen jäsen halutessaan, mutta jos hän ei enää ikääntymisen tai muun syyn takia voisi tai haluisi esimerkiksi putsata rännejään, omakotitalkkari hoitaisi jatkossa hommat sillä samalla ränniputsarilla. Yhteiset hankinnat palvelisivat siis edelleen kaikkia, vaikka asukkaiden tilanteet muuttuisivat.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 2/22. Lue koko Jaetaan se yhdessä -artikkeli digilehdestä.

Lue lisää:

Yhteisöllisyyttä taloyhtiöön: Sopisiko teille yhteinen viljelylaatikko?