Kotisataman keittiö porisee kuin papupata – tänään jopa ihan konkreettisesti: ruokalistalla kun on Chorizo-sellainen. Porinaa pitää myös keittiöryhmä, on pitänyt jo useita tunteja ruokaa valmistellessaan. Ja kun lehmänkellon kalkatus kertoo kaiken olevan valmiina, porina käynnistyy myös ruokasalin puolella.

Tunnelma on kuin keskieurooppalaisella päivällisellä ikään: ateria etenee pitkän kaavan mukaan eikä kenelläkään ole kiire minnekään.

”Kyllä yhdessä syöminen on tämän asumisen ydintä”, vakuuttavat Leena Vahtera sekä Virpi ja Anders Nordlund.

Kotisatamassa ruokaillaan yhdessä.

Haastattelun kautta asukkaaksi

Yhteisöllinen Kotisatama Helsingin Kalasatamassa sai alkunsa vuonna 2009, kun Aktiiviset Seniorit ry sai kaupungilta haeskelemansa hitas-tontin. Tarpeen taustalla oli yhteisöllisyyden periaatteella jo muutaman vuoden Helsingin Arabianrannassa toiminut yhdistyksen rakennuttama Loppukiri-talo.

”Asuntojen kysyntä sinne oli niin kova ja saadut kokemukset niin hyvät, että oli suorastaan pakko lähteä uuteen hankkeeseen”, yhdistyksen puheenjohtaja Leena Vahtera kertoo.

Kotisataman rakennuttajaksi valittiin Helsingin asuntotuotantoimisto ATT, joka sai talon suunnittelijaksi Loppukirinkin piirtäneen arkkitehti Kirsti Sivénin.

”Sovittiin, että he tekevät talon ja yhdistys vastaa asuntojen myynnistä. Suunnittelu hoidetaan yhdessä”, Vahtera toteaa.

Aivan kenelle tahansa asuntoa Kotisatamasta ei ole irronnut. Kussakin taloudessa tulee olla ainakin yksi vähintään 48-vuotias, hakijan on oltava Aktiiviset Seniorit ry:n jäsen – ja selvittävä yhdistyksen järjestämästä haastattelusta. Lue koko artikkeli Kotisatamasta ja yhteisöllisestä senioriasumisesta TM Rakennusmaailman numerosta 4/17.

Seppo Hakamäki ja Franck Roehr viihtyvät monitoimitilan nikkarointilaitteiden ääressä.

 TIESITKÖ?

  • Yhteisöllinen asuminen rantautui Suomeen Tanskasta ja Ruotsista 1980–90-luvuilla.

  • Jyväskylän Asuntomessuilla 1984 esiteltiin yhteisöllistä asumista varten suunniteltu Tuulenkylä, joka sisälsi kullekin ruokakunnalle oman pienehkön asunnon ja yhteistiloja kokoontumiseen sekä sauna- ja pesutupatoimintoihin. 1990-luvulla rakennettiin lisää vastaavantyyppisiä kohteita.

  • Vuosituhannen vaihteessa kiinnostus kaupunkiyhteisöjen rakentamiseen hiipui. Painopiste siirtyi erilaisten ekokylien rakentamiseen.

  • 2000-luvulla on taas syntynyt uusia esimerkkejä urbaanista yhteisöllisestä asumisesta: 2013 Helsingin Jätkäsaareen valmistui laatuaan ensimmäinen asunto-osakeyhtiömuotoinen yhteisöllinen kerrostalo Malta, joka sai alkunsa pienen ystäväporukan ideasta, mutta kokosi lopulta kerrostalollisen asiaan vihkiytyneitä. Talossa muun muassa kokoonnutaan asukkaiden valmistamille yhteisille illallisille ja organisoidaan yhteistä harrastustoimintaa.

  • 2017 myös Jätkäsaareen valmistunut Sukupolvienkortteli tarjoaa asukkaille yhteisen tilan, johon on taloja yhdistää esteetön sisäreitti. Lisäksi kortteliin tulee yhteisön syntymistä kannustava ja koordinoiva korttelivalmentajapalvelu. Korttelissa on asuntoja myös vaikeavammaisille.

  • Erityisesti yhteisöasumisen suosio näyttää kasvavan senioreiden keskuudessa. Senioritaloissa on monenlaisia toimintamalleja: osa tarjoaa yhteisten tilojen lisäksi hoitopalveluja ja koordinoitua toimintaa, osassa kaikki pohjautuu asukkaiden vapaaehtoisen toiminnan ja työvelvoitteiden yhdistämiseen.

  • Suomi on yhteisöasumisessa edelleen vasta alkumetreillä muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

Kotisatamassa siivousvuorossa Franck Roehr ja Kalevi Hujanen.

Seniori viihtyy omassa rauhassaan sosiaalisesti

  • Työeläkeyhtiö Ilmarisen tekemän Asuminen ja yhteisöllisyys -tutkimuksen mukaan joka kolmas vanhuuseläkkeelle siirtyvä on kiinnostunut yhteisöllisestä asumisesta.

”Tutkimuksen mukaan yhteisöllinen asuminen kiinnostaa eniten pääkaupunkiseudulla asuvia naisia. Heistä joka toinen oli kiinnostunut tällaisesta asumisesta”, kertoo Ilmarisen rakennuttajapäällikkö Niina Rajakoski.

Maaseudulla yhteisöllinen asuminen kiinnosti joka viidettä. Pääkaupunkiseudulla asuvat olisivat myös muita valmiimpia asumaan ja jakamaan arkeaan eri-ikäisten kanssa.

Senioriasuntoon riittävän ajoissa

Vastaajista 65 prosenttia oli pohtinut, miten ja missä haluaisi asua vanhuusvuosinaan, naiset hieman miehiä enemmän. Noin joka toinen vastaaja ajatteli muuton olevan ajankohtainen seuraavan 10 vuoden aikana. Muuttoa toiseen asuntoon lähivuosina suunnitteli 27 prosenttia.

Lähes puolet vastaajista piti tärkeänä muuttaa vanhuusvuosia varten suunniteltuun asuntoon hyvissä ajoin ennen toimintakyvyn heikkenemistä.

Melko harva oli valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai remontoimaan vapaa-ajan asuntoaan. Kolmasosa haluaisi remontoida nykyisen asunnon niin, että siinä voisi asua mahdollisimman pitkään. Naiset olivat miehiä valmiimpia muuttamaan.

Eniten muuttosuunnitelmiin vaikutti oma ja puolison terveys, toiseksi eniten lasten, omaisten ja sisarusten läheisyys sekä puolison toiveet ja eläkkeen myötä pienentyneet tulot.

Asunnolta toivotaan etenkin esteettömyyttä, moderniutta ja siihen liittyviä laitteita sekä lähellä olevia palveluita.

Haaveissa ”kiva porukka asuisi samassa kerrostalossa järvenrannalla kaupungissa keskustassa.” Toisaalta vahvasti esiin nousi myös tarve yksityisyyteen ja omaan kotiin: ”asunto, jossa voi olla sekä omassa rauhassaan että sosiaalisissa yhteyksissä muiden kanssa.”

Turvaa, seuraa ja ”talon töitä”

Yhteisöllisessä asumisessa eniten kiinnostavat turvallisuus ja arjen apu, kohtuullinen hinta, palvelut sekä seura. Kiinnostavana pidettiin myös yhteistä harrastustoimintaa, arkista tekemistä sekä mahdollisuutta hankkia porukalla elämiseen ja vaikkapa terveydenhoitoon liittyviä palveluja.

Tutkimuksen mukaan moni oli valmis myös yhteisiin siivous- ja ruoanlaittovuoroihin. Yhteinen ruoanlaitto kiinnosti kaikista vastaajista lähes 30 prosenttia. Naisista jopa 42 prosenttia olisi valmis ruoanlaittovuoroihin, miehistä 52 prosenttia kiinteistönhuoltoon. Siivousvuoroihin yhteisissä tiloissa lähtisi mukaan 41 prosenttia vastaajista.

”Yhteisöllisyys on tietysti ennen kaikkea kiinni ihmisistä, mutta rakentamisella voimme luoda sille puitteet: yhteisten tilojen syvällisempi miettiminen ja tarpeiden tutkiminen jo hankesuunnitteluvaiheessa sekä ajattelun laajentaminen uusille mahdollisuuksille ovat tärkeitä tekijöitä. Vain taivas on kattona”, Niina Rajakoski uskoo.

Tutkimus tehtiin loka–joulukuussa 2016 verkkokyselynä Ilmarisesta vanhuuseläkepäätöksen saaneille. Vastaajat olivat 62–68-vuotiaita. Kyselyyn vastasi 680 henkilöä. Vastausprosentti oli 50.